Vuosi pähkylän kuoressa

Vuonna 2012 olen 

1.Saanut
a)viikset ja toisetkin
b)turpaani väh. 20 kertaa
c)edellisestä johtuen erinäisiä pienempiä ja isompia vammoja
d)tarpeeksi tiskaamisesta. Olen rättiväsynyt siihen D:

2. Tehnyt löytöretken 240 litraiseen biojäteastiaan. Työn iloja<3

3.Viettänyt suuren osan kesästä kirkossa ja sen jäljelle jääneen ajan leikkinyt myyrää

4. Saanut viehättäviä, hiljaisia 6-jalkaisia alivuokralaisia, jotka viettävät lisääntymiskarnevaaleja lattialistojeni alla edelleen.

5. Hajottanut hissin oven - Kahdesti.

6.Lotassut veitsellä kahteen sormeen, nirhannut kolmannen raastinraudalla, neljännen raidoittanut höyryllä ja saanut miljoona haavaa patongista viidenteen


7. Opettanut kassakoneen käyttöä saaden yhden päivän aikana aikaiseksi 16 virhekuittia.

8. Löytänyt järvestä ruttuisen makkaran luullen sitä ensin joksikin aivan muuksi.

9.Jäänyt jäteastian jyräämäksi.

10.Leikkinyt mestarikokkia ja
a)saanut pienoisnuotion aikaan liedelle
b)leiponut suolaisia suklaakakkuja
c)leiponut siirtolohkareen kokoisia pullia
d) sekä sämpylöitä, jotka olisivat olleet oikein onnistuneita, jos tarkoituksena olisi ollut tehdä ikkunanrikkomisevälineitä eikä ruokaa.

11.Ohjannut rullakkoa ja kolaroinut sen kanssa.

12.Nähnyt päättömän miehen.

13.syönyt viikon ajan aamiaiseksi pelkkää pullaa (Rooma<3)

14.Phääthynyt ithalialhaishen phikkhulhinnhun thoilhethiksi

15. Puhunut usemman päivän edellisellä tavalla.

16. Nähnyt kun kaksi toisilleen tuntematonta ihmistä tanssii gagnam styleä raunioilla.

17.Saanut naapurinmummon kävelysauvasta päähän.

18. Puhunut saksaa luokkakaverin putkistoon kuulostaen velociraptorilta.

19. Tavannut 2 Teuvoa.

20. Hukannut Visan ja joutunut sen jälkeen niin monen surkean sattumuksen uhriksi, että perusti blogin.


Tapahtumarikasta (ei sentään tapaturma!) Uutta Vuotta kaikille vielä uudestaan! :D

Tällä hetkellä tukkani on niin villiintynyt, että pitänee näyttää sille vielä suoristusrautaa ennen kuin lähden ihmistenilmoille. Ehdin muuten vielä viimetipassa saamaan vuoden mörökölli-tittelin.

Henkinen blondius iski

Säikähdin juuri niin, että melkein sain paniikkikohtauksen.
Rakas datausmasiinani meni ja sammui.


Luulin jo täysin menettäneeni tämän ihanan tietoteknisen ystäväiseni manan maille vihanneksena. Syynä mahdollisesti se, että jokin väärä ohjelma oli kännissä.
Kyllä, tietokoneet ja ohjelmat elävät symbioosissa, tästä johtuen ohjelman paha kännitila saattaa johtaa koneen (ikuiseen) simahdukseen.


Panikoin ja törkin töpseliä eri reikään sohien kuin eräskin kiimaisen humalainen haukkalaji munaansa pesän lämpöön.

Aikani sohittuani, tajusin, että koneeni olikin vain irrotettu letkuista ja pelkkä johdon tuuppaus syvemmälle koneeseen saattaisi auttaa asiaa.


Ja niin ihanainen datausmasiinani palasi eloon. Minä taas tajusin käyneeni blodiuden rajamailla ja ehkä jopa yli.


Muutenkin tuo logiikka pelannut tosi hyvin viimepäivinä
"Ehkä se on vähän niiku se kärmes ja tekee niiku se kärmes, koska se on kärmes"
ja muut yhtä valoisat selitykset.


Ainiin!
Hyvää (sählinkien täyteistä) Uutta Vuotta kaikille! :)

Hyvää Joulua!

Koska jouluaatto on niin hieno päivä, että silloin edes minä en onnistu sähläämään, ajattelin teemaan sopivasti jakaa teidän kanssa Joulupukin sähellykset :)
Tai siis, vietin aamuni perinteisesti töllöttäen joulupukin kuumalinjaa ja siellähän olikin uusi pukki tänä vuonna.
Tämä sitten välillä päästeli hassuuksia (mikäsanaoli?) suustaan, niin kuin lapsetkin. Joten olkaa hyvä, parhaat palat tulevat tässä:

- Oon pannu tonttuja (pikkutyttö 9v jouluvalmistelut)

- Veljesihän on sitten sinua puolet nuorempi (Pukki selvästi käynyt lukion pitkine matikkoineen, 3-vuotiashan on toki 9 vuotiasta puolet nuorempi)

- "Ei telkkuja vaan terkkuja!!" "Aaaaaah, pukki on vähän höperö"

-Minä tykkään sellon äänestä, se on jotenki niin tunteikas

- "Minäpä tiedän mistä sinä soitat! Riihimäeltä!" "En."

- Muistat tuhkimon, lumikin, ruususen harmaan (käy se noinkin)

- Pukille iski kesken laulun äänenmurros: "Ruokaa maistAAA"

- Sitteen leiikiitelläään pöydän alla.... kuuuuseeen allaaaa (Pukilla vähän rajummat leikit, ei sentään pöydän PÄÄLLÄ)

- Pukin Aaromaisuudet. Kuulosti toisinaan vähän aaroeerolta ja nauroi jossai välissä hirveen aaromaisesti D: Ois pitäny tekeytyy Severi 7-veeks ja soittaa sinne "Pukki, lue mulle Punahilkka"

- Oletko tehny semmosilla piparimuoteilla pipareita? (Mitä, muoteilla?! Eihän niitä nyt muoteilla tehdä!!)

-Pukkelilla mystinen ilme ja: "on kiva saada pipareita... Ne on niiiiin hyviä
8)" (Mä olin ihan varma, et se sanoo "On kiva saada piparia" ja tajuttuaan kaksimielisyyden menee itse hämilleen.
"Öh, pipareita"
ja hämmentyy enemmän ku tajuu, et korjaus monikkomuotoon ei ton jälkeen enää auta asiaa.)

- Angstilapsi: LEMPÄÄLÄSTÄ!!! NIINKUN JO AIEMMIN SANOIN!!

- Onko sua sanottu koskaan presidentiksi? (Lapsi, jolle puhuttiin oli Sauli)

- Lapsi, joka kannustaa pukkia tekemään hammastahnaadominokeksinväliin-jekun tontulle ja pukin karu, ilkikurinen HJEHHJEHJHEHHHHH -nauru.
Myöhemmin nörttitonttu: "Mua edelleen askarruttaa se keksi, maistui hammastahnalle"

- Pukki sanoo Olivia -nimistä tyttöä SAULIKSI.

- Lapsi: Menin kauppaan.
Pukki: Minä myös.
Lapsi: Ostin lapion.
Pukki: Minä myös.
Lapsi: Menin kotiin.
Pukki: Minä myös.
Lapsi: Kaivoin kuopan.
Pukki: Minä myös.
Lapsi: Lintu kakkasi kuoppaan.
Pukki: *jäätyy* .....JA.... Minäkö myös?
HEH HEH, sepä oli hauska vitsi.

- Nörttitonttu selaa kuvia koneella "katsotaan pukki vielä yksi"
Meanwhile: Pukki poseeraa kameralle ridgemäisen dramaattisesti.

- Hämmennyksen määrä oli mielenkiintoinen, kun ohjelmaan soitti muksu nimeltä Jedi.
D:
Onkohan sillä sisarus nimeltä Obi-Wan Kenobi.


- Kuristelet joulukuusta...HEHHEHE, koristelet, eihän joulukuusta voi kuristaa!!

-Joulussa on monia monia tuoksuja, ja kun niitä haistelee nii oppii tunnistamaan että onpa paljon tuoksuja

-No minkäs ikänen se sun pikku.... pikkupikku.... sisko on?
*tarkistaa papereista että kai se muuten oli sisko*

-varoppa ettei napa raepeee. hihihi.

__


Merry Christmas.
God Jul.
Joyeux Noël.
Frohe Weihnachten.
Feliz Navidad.
Feliz Natal.
Buon Natale.

Skinka

Sinappihuntu on sialla yllä. Ja koska supermahtavine kokkitaitoineni vein kuorrutusprosessin ihan loppuun asti ja seivästin nasun vielä muutamalla neilikalla, näyttää nyt siltä, että meidän uunissa on kinkun sijasta geenimanipuloitu erityisen muheva, keltainen siili.

 

Uunista kuuluu ääniä. Se elää!
Siili protestoi uunissa häkissä  olemista vastaan D:

Ain laulain työtäs tee, trololollollollolloooooooo

Rasvaisten lämpökaappien putsaus on sitten mukavaa kun sitä vauvankakan väristä möhnää riittää ihan kyynärpäihin asti.
Ei tainnu kuitenkaa ihan tää mun käsinaamio toimia nimim. mulla on elämäni ensimmäiset nätisti kukoistavat ihottumat. Sitä pyhää kakkipallerovettä valui kumihanskan sisään. Ja koska olen harkkari helvetistä, se tuhosi kauniin hipiäni.
Epäsyövyttävä, you wish.

Mukavia yllätysnaposteltavia löytyi myös ympäri kylmiötä. Miten ois muutama muumioitunut tomaatti, juustokuutio ja vaikka pari pilaantunutta herkkusientä. Lämpöhaudekaapistakin löytyi epämääräinen musta möhkäle, joka ehkä joskus oli pariisin peruna tai jotain muuta syötävää. Tai sitten sinne on vaan eksynyt lantakuoriainen ja unohtanut kakkipalleronsa sinne </3



Mutta ah, vapaus. Uikaa tiskissänne saatana.


ps. food conquers all obsticles.
En ikinä enää kirjota nälkäsenä, jos se tekee lapsesta hylkeen.
Nimim. "Pyörin siellä ympyrää ku eksyny lapsi"--- > "Pyörin siellä ympyrää ku eksyny hylje"
Hmh. Lisää ruokaa, silmät liikkuu, ajatukset ei.

Mihin mä laitan tän vähänkäytetyn...

Ajoin töihin hyvin maastoutuvan rekan perässä. Valkoinen ja vaan toinen takasumuvalo toimi. Kaiken lisäksi tämä sylki kaiken lumen mun rakkaan vauhtihirmuni etulasiin.

..Varsinainen koominen tapahtumasarja sai alkunsa kun olin työpaikan kylmiössä. Kuulin sinne "Houhou" -huudon ja olin ihan varma, että joku yläkertalaisista on taas tullu pelleilemään.
"Joojoo, siellä se Saku taas pistää meitä halvalla". Kun astun ulos kylmiöstä edessäni seisoo Joulupukki, joka toi meille karkkia, koska me ollaan kuulemma niin reippaita.

Tämän jälkeen kasattuani itseni kävin tarkistamassa salaattipöydän tilanteen. Se tosiaan kaipasi ananaksen hellää kosketusta. Siinä sitten eräs mies tuli kysymään multa
"Anteeksi mutta mihin voisin laittaa tämän käyttämättömän oliivin?"
"Joo, ne käyttämättömät menee tonne ruskeeseen astiaan ja vähänkäytetyt, no, tehän tiedätte...."


Okei, ei se ihan noin mennyt, vaan näin:
"Anteeksi. Lattialle tippui oliivi,enkä tiedä mihin laittaisin tämän" *ojentaa oliivin mulle*
Kiikutan käyttämättömän laumasta karanneen oliivin keittiön biosulon hellään huomaan.


Hain siis ananasta pöytään ja ninjaillessani hieman liikaa, innostui patonkilaatikko leikkimään zorroa, tosin Z jäi vähän vajaaksi ja mun kädessä komeilee nyt punainen, turvonnut V niin kuin verikosto.


Kun sitten vietiin roskia, ajoi harjottelijatoverini mun jalkani yli biojäteastialla kahdesti. Dat hurt.

Puuttuva palanen

Mun so-so-sorrmesta puuttuu palanen ja uu-uu se on sun näkönen. Wait what?

Ja se palan puuttuminen on siis seurausta herkkusieniaccidentista, ei uutta onnettomuutta.

YESTERDAAAAAAYYYYY

ALL MY TROUBLES SEEM SO FAR AWAY CLOSE TO ME....


Näyttöpäivän aamu sujui hyvin siihen asti kunnes olin jo matkalla töihin (lähdin kyllä erityisen ajoissakin jne)
Jossain vaiheessa matkalla tajusin, että olis oikeenlainen varustuskin töissä ehkä ihan jees.
Hilpeän ärsyyntyneenä uukkari ja kokkitakkia hakemaan kotoota. Essun olin sentään muistanu. Jos näytön olisi arvioinut mies, en usko, että pelkässä essussa ja housissa työskentely olisi haitannut (ellei sitten hygieniasyistä).

Kun sitten pääsen uudelleen matkaan, ei kaasupolkimelle juurikaan löydy käyttöä. Edessä kruisailee mukava autojono erittäin mukavaa 60km/h vauhtia. Mitä isot eellä, sitä pienet perässä, kukaan ei uskalla mennä ohi. How great is that. En oo ees puolessa välissä 30min kestävää matkaani ja kello on 7.45.

Keskustassa sitten eteen osuu joku värisokean volvokuskin sielunveli/sisko toyotallaan ja pysähtyy kaks kertaa vihreisiin. Kello on tasan kahdeksan, mikäs kiire tässä, paitsi että pitäs olla jo keittiöllä! *manaa mursua*
Vihdoin ja viimein tuskaisan taipaleen jälkeen saavun parkkihalliin, mutta aaaaaaaaaagh, missä kaikki vapaat ruudut?!
Löydän yhden, soitan keittölle, että avaa alakerran oven (me has no key put theörs a phoun nekst to te toor). Tajuan, että kännykkä jäi autoon.
Sitä ovea ei sais jättää auki, mutta en ny viiti sitä sulkeakaan, koska saisin sit taas uudestaan soitella keittiölle. Noudan kännykkäpuhelimeni ja ryntään pukuhuoneeseen.

Puuuh.
Näyttö alkoi siis vasta lounasaikaan, joten siinä mielessä ingen panik, mut myöhästyminen 10min näyttöpäivänä does not look good. Eipä tuo arvioija kuitenkaan näyttäny kovin raivostuneelta.

Jos nyt jotakuta kinostaa, niin näyttö meni mun mielestä ihan jees, mutta arvioijaa "ei kiinnostanut" täyttää lappua just nyt.

Tuplapotti!

Sen lisäksi,että huominen näyttö on muutenkin jo niin vahvalla pohjalla (oon tehny ruokaa 5 viikon aikana jopa 3 kertaa,jee), näytön arvosteleekin nyt juuri se henkilö, jonka mielestä harkkarit on todennäkösesti itse saatanasta (ties mitä pöpöjä niissä sikisee, työtaidottomiakin ovat, hyi, pois sellaiset) ja eivät kelpaa muuhun kuin roskien vientiin ja tiskailuun.
Sisulla eteenpäin. Huomenna tämä tiskarineiti näyttää muille närhenmunat, tai no, ehkä tässä tapauksessa pikemminkin lihapullat tai jotain :D

[x] Närhen lihapullat

4 down, 1 to go!

1. Myöhästyn töistä 10 minuuttia, koska kelloni on päättänyt jatkaa on-off elämäänsä ja käyttäytyy kuin mikäkin uhmaikäinen lapsi.
Toimin. En toimi. Toimimpas taas. Olenpas 10 minuuttia jäljessä. Olenpas monta tuntia jäljessä. Toimin normaalisti. Vaan enpäs toimikaan!


Lisäsyynä mainittakoon tämä ah, niin ihana värisokea volvokuski, joka on päättänyt pistää black and yellowit uusiksi. Kelta-musta muuttuu ykskaks punavihreäksi kun tämä kuski pääsee hurluttelemaan liikenteeseen harmaalla peltihorsellaan.
Liikennesääntöjen mukaanhan PUNAISIIN valoihin pysähdytään ja VIHREILLÄ mennään, mutta ei, tämä peltiheppa ei hirnahdakaan vihreissä valoissa. Olen vähän anarkisti. EN MUUTEN LIIKU VIHREILLÄ TÖÖTTÄILKÄÄ  VAAN, HAHAHA.



2. Työpaikan tylsä veitsi lotasee mukavan loven herkkusienen sijaan mun vasemman käden keskisormeen. On se aina niin herkkää ja ihanaa kun keittiöveitsi lankeaa loveen. Vai oisko se tässä tapauksessa mun sormi?
Surkuhupaisaa tästä tekee se, että mulla ei tosiaan ole vasemmassa pikkukätösessäni enää kuin yksi vahinkoa kokematon sormi (Tosin veitsestä on saanut vain kolme). Accidentvirgin. Extradoubletripledeluxeaccidentvirgin, koska niin monelta onnettomuudelta se on jo säilynyt.

Tämä puhtoinen like a virgin -pulmunen on vasemman käden nimetön.
Ehkä se kokee vahinkonsa vasta sitten kun tuleva ukkokultani kosaisee ja tekee maailman suurimman virheen mennessään ostamaan sormusta omin päin.
Ehkä sillä on huono maku.
Ehkä se on se vahinko.
Ehkä sitten mun sormeni ei enää ole like a virgin touched for the very first time.
Ehkä.
EHKÄ.

En halua valittaa, mutta...

Kuka oikeasti on niin helvetillisen idearikas järjenjättiläinen, että keksii yölliseksi harrastuksekseen jotain niinkin luovaa, kuin käydä kokeilemassa random omakotitalon pihassa random auton randomilla valittua rengasta veitsellä?

"Hmm, I wonder what happens if I stick this knife on that tire"

I TELL YOU WHAT FREAKIN' HAPPENS!!
THE FREAKIN' TIRE BECOMES EMPTY, BECAUSE IT HAS A FREAKIN HOLE ON IT.

And the owner is fucking furious.



Eipä tarvinnu mennä töihin tänään <3


Kunhan saan sen tyypin käsiini niin muutan sen kirpuksi ja laitan sen laatikkoon ja laatikon laatikkoon ja laatikon laatikkoon, lähetän sen itselleni ja kun se saapuuu, hihihii.....





       










































































        LÄJÄYTÄN SEN VASARALLA!!

Sadisti baguette ja viinaisat tanssahtelut liikennevaloissa

Sain haavan patongista.


Normipäivä.


Myöhemmin illalla hain konjakkia. No, ostin sitte ihan pienen littanan pullon ja se sujahtaa sievästi kassan "rahaluukun" ali, kun kassapojulla on vielä edellisten vaihtorahojen anto kesken.

Sekä mulla, että kassahäiskällä pettää  pokka ja näkiessäni pullon taipuisan esityksen yhä uudelleen nonstoppina päässäni melkein heitän ajokorttini kassapojan naamalle pidätellessäni repeemistäni. Onneksi tälläkin oli vielä pidättelyongelmia.

Lähtiessäni koomisesta tilanteesta kilautan vaihtorahat ja pullon rempseästi takkini taskuun ja loikin livohkaan, jolloin kassapojun ilme viimeistään muuttui sanoinkuvaamattoman huvittavaksi. Heti ensimmäiseksi päästyäni ovesta ulos vastaan tulee tuttava, joka todennäköisesti näki pullon himmeissä kauppakeskuksen valoissa pronssisena leiskuvan korkin, joka ei sitten ihan niin vaan uponnutkaan sinne takin taskuun. Hemmetti yhen koon liian pieni tasku piilopullolle!

Myöskään liikennevalot eivät olleet mun ja salakuljetettavani puolella. Ne vaihtui kaks kertaa punasesta vihreeksi AUTOILLA, mutta ei, se punanen ukkeli ei ottanut lähteäkseen, jotta se little green gentleman ois voinu saapua. Siinä sitten jo vähän kylmissäni tanssahtelin yksin liikennevaloissa ja puhelen itsekseni sille tolpalle, naureskelen edelleen pullon sukkelalle pujahdukselle, kunnes tajuan, että ulkovalaistuksessa se korkki tosiaan LOISTAA ja mun viereen on kerääntynyt jätkäporukka, joka kattoo mua jokseenkin huvittuneesti. Ei, se pullo ei ollut auki ja puolityhjä, hyvät herrat.

Antoisa työpäivä part 666

Opettavaista tiskata 6 tuntia. Eiku ainii, veinhän mä roskatkin!


Näyttöön(jollon pitäs osata about puolet a la cartelistasta ja tehä lounasta) 2 viikkoa, joista oon töissä 8 päivää.

Countdown to selfdistruction starts now.




VITUTTAAKO?



NO EI.

Mistä sä nyt niin päättelit?












AAAAAAAAAAAAAAARGHGARHJAGDOLXHDSLKFCNSKJDBAYUGSDAOFHAPÄÅKDÅPKAPÅBLYYYHÄSÄDASAADSDAKSHIAGSUIAOAAGAAAAAAH.

Nyhyhyy

Lasse pissi mun päälle :(

Toisinsanoen, otin lasagnen uunista ja siitä lens nesteet mun päälle.
Ja löin pääni tiskikoneeseen. Aijaijai!

Uusi paikka, uudet kujeet

Aloitin maanantaina uudessa työharjottelupaikassa ja saldona so far:
maanantai: pitkä ja verestävä haava käteen kylmiön ovesta. How is this possible....
torstai: ei porkkanoita, koska täällä mennään tekniikalla avaan pussin, kaadan raasteen purkkiin. Joten kun torstain porkkanakirous ei onnistu, vetäsi pizzalaatikko kunnon palkeenkielen sormeen.
perjantai: vesikello viinipullosta. "Kyllä se ihan kiertämällä aukee" yeh right.

ja keskiviikkona kun toin pakkasia takaisin kellarista erään toisen firman pakkasesta (tyhjäsin maanantaina pakkasen ja pesin), ei vajaakaan rullakko meinannut tulla henkilökunnantilojen ja parkkihallin välisen oven kynnyksen yli. Tappelin abouttiarallaa 7 minsaa sen kanssa. Oli jätte kivaa, koska se freakin' rullakon metalliosat(ts.kaikki tavaroita paikallaan pitelevää kumihihnaa lukuunottamatta) oli ihan valkosessa huurussa, koska 2 päivää pakkasessa. Vauhdilla vetämisestä ei ollu apua, koska tulos oli vaan että ylin pahvilaatikko lensi pois kyydistä ja lotasi mua turpaan. Kiitän onneani siitä, että se oli kevyt.

Miettikää vaan sitä tuskaa sen ylitäyden toisen rullakon kanssa... En oo koskaan ollu niin iloissani nähdessäni ex-harjottelukaverini (oltiin keväällä samassa ravintolassa harjottelussa ja poika myös työllistyi valmistumisensa jälkeen sinne ja tää ravintola on mun nykysen harjottelupaikan yläkerrassa. Selkeetä, eikö :D) kun sillon! Pelasti tosiaan päivän kun mun yllätyksekseni tarjos jopa apua (ei oltu mitään ylimpiä ystävyksiä keväällä, koska pojalla vähän kihahti päähän se, että pääsi tekemään välillä vähän haastavampia hommia). Ei meinattu kahestaankaan saada sitä yli, vaikka tällä kertaa yhteistyö toimikin. Lopulta kuitenkin rullakko pääsi kynnyksen yli ja apurini tupakilleen.

Farsa di Roma

Tästä tulee piiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiitkä postaus. Prepare yourselves.


1. Olin haljeta onnesta keväällä kun palasin Italiasta Suomeen ja Tampereen lentokentällä vastaanottokomitean virkaa toimittivat räntäsade, kylmyys ja vanhemmiltani oli hajonnut pesukone. JEE, RIKKINÄINEN PESUKONE! Mitenniin kasaantuva likapyykki ei olisi iloinen asia?


2. Vanhempani ostivat kampanjakoneen. Tämä siis oli se ilonaihe. Saisin liput Italiaan, piti vaan valita 3 matkakohdetta annetuista vaihtoehdoista ja kolme meno- sekä paluupäivämäärää.


3. Pistin paperit postiin ja odottelin varsinaista matkalappua, johon sitten kohteet ja päivämäärät kirjattaisiin. No, lopulta tämä sitten saapui.


4. Tästä seurasi se, että tietoa matkasta sai odotella varauslipukkeen jälkeen luvatun 6-8 viikon sijaan 10. Kello käy, kello käy.


5. "Valitsemillenne päivämäärille ei löytynyt sopivia lentoja, valitkaa uudet päivämäärät" X2.
Mmmh, miksi sitten netistä löyty monelta eri (halpa)lentofirmalta lentoja jok'ikiselle mun valitsemalle päivälle.
"Ehdotamme tällaisia päivämääriä, vastatkaa ehdotukseen 48 tunnin sisällä"

6. Vastasin edelliseen, että ookkei ja sitten siirryttiin maksuvaiheeseen, koska yllättäen ilmainen matka ei ollutkaan ilmainen vaan sisälsi 153 euron lentokenttäverot. Maksu suoritetaan Visalla tai Mastercardilla. Okei, mulla on itelläni vain visa electron, joten otetaan äitiliinin debit käyttöön.


7. Lähetän kortin tiedot, mitään vastausta ei kuulu, kunnes kahden viikon kuluttua soitetaan, että yhteistyökumppani ei hyväksy korttia, koska vain visa ja mastercard käy. No mikähän tää puhelin-neidin mainitsema "VAIN PELKKÄ VISA" mahtaa olla... "Sulla on 24 tuntia aikaa löytää uusi kortti".
24 hours for self distruction, time starts now. Ei tainnu sana varotusaika olla tuttu.


8. Muutaman mutkan kautta päädyn "lainaamaan" matkaan mukaan lähtevän kaverin toisen isosiskon korttia. Kun olen lähettämässä näitä tietoja yhteyshenkilölle, tämä soittaa, olenko löytänyt uuden kortin. Annan tiedot ja varmistan vielä, että maksu ei sitten enää muutu tosta. "Joo ei, kyllä se 153 euroa on pysyvä"


9. MISSÄ LIPUT?! Menee viikko kun tulee ilmotus, että hupsistakeikkaa meidän yhteistyökumppani olikin taas muuttanut hintaa ja se on nyt 193 euroa. Miten lentokenttäveron määrä voi yhtäkkiä noin vaan muuttua?! + kaverilla ei mitään veroa ees tullu lippuihin...

10. Maksu 193 euroa menee kaverin siskon tililtä, mutta sinne jää myös  varaus 153 euroa killumaan. Mun liput tulee ja niissä lukee lopussa
"Lähtö: Pariisi (par) 13.5.2013"
Hmm, lähden italiaan ja oonkin sitten jostain ihmesyystä pariisissa puol vuotta?
(lennot kulki pariisin halki)
Kysyn näistä molemmista yhteyshenkilöltä, mutta tämä ei ylläripylläri vastaa :)

11. Kaverin sisko saa poistettua varauksen tililtä ja viime lauantaina me sitten lähdettiin!

...... Rooma on elämyksiä täynnä, mutta tää elämyspläjäys alkuun oli vähän liikaa....

12. Palloiltiin Rooman lentokentällä edestakas useampi tunti, koska mun laukkuni ei sitten ilmestynytkään hihnalle.

13. Saavuttiin terminaaliin 1 ja mentiin siellä sitten infotiskille kyselemään, että missäs mun tavarat luuraa. Vastaus on, että mun laukkuseni on saapunut eri terminaaliin ja meidän pitää noutaa se terminaalista 3. Aha.

14. Terminaalissa kolme meidän pyrkiessä sisään harmaa-asuinen poliisi/virkamies/vartija äksyilemään jotain Italiaksi ja sen jälkeen huutaa, että "Other door. Out. On the right!"

15. Okei, oikealla on ovi, mutta mitäs helvettiä kun siinä on turvatarkastus. Mä haluan vaan mun laukun, eihän se nyt vaadi mitään turvatarkastusta, eihän?!

16. Mennään takaisin samoista ovista kuin äsken ja grumpy vartijaukkeli is not pleased. Se tulee hyvin vittuuntuneena "THE OTHER DOOR. OUT! OUT!"
"But my luggage should be here. We came to anoth.."
"I KNOW. OTHER DOOR! OUT!!"
Arvostan ystävällistä suhtautumistasi asiaan rakas ukkoseni.

17. Mennään sitten läpi turvatarkastuksesta ja tutkitaan joka helevetin hihna 3. terminaalissa. Laukkua ei näy, joten suunta käy kolmosen infopisteelle.

18. Selitän asiaani infopisteen naikkoselle.
"Hello. My luggage is lost. We came to terminal one and they said it came here and--"
"You came with finnair?"
"Yes and air france. First to Paris and from there to Rome"
"You're going to Paris?"
"No, I came from there."
"Madame ARE YOU GOING TO FRANCE?!"
"No, I came from there to here and I didn't find my luggage"
"Your last flight was with air france. Terminal one"
"But I just came from there and they said my luggage has arrived here"
"MADAME YOUR LAST FLIGHT WAS WITH AIR FRANCE. ___TERMINAL ONE___"
"But I just came from there"
"MADAME. YOUR LAST FLIGHT WAS WITH AIR FRANCE. ____TERMINAL ONE____!!"

YYYRIIIITÄÄÄ YMMÄRTÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ, EI OLE HELPPOA TÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ. No ei väkisin :(

19. Lähdetään palloileen takas ykköseen ja siellä sitten ollaan jo sulkemassa turvatarkastuksia ja bongataan joku ukkoporukka, jolla oli sentään vähän eri ääni kellossa ku yritin selittää koko kuviota
"Ok, calm down and breathe"
Yks ukko lähtee mukaan ja kertoo mulle, että oon onnekas, koska onnistuttiin löytää just lentokentän ainoo interpolin työntekijä.

20. Tsekataan ukon kanssa hihnat ja sitten takas terminaaliykkösen infpisteelle, jossa ukko tokasee vaan "Houston, we have a problem" ja alkaa selittää italiaksi laukun katoamista.
 Käydään vielä kattoo noutamatta jääneiden laukkujen varasto ja sitten ne tekee tiskillä katoamisilmotuksen.

21. Kysytään infopisteestä, että koska seuraava juna lähtee. Vastaus on " Se meni jo". Oh greeeeat. Busseja menee ja seuraava lähtee suht pian.

22. Etsiydytään (Eksyillään) bussipysäkille ja siellä saadaan tietää, että lähtevä bussikin on jo viimeinen, mutta onneks siinä oli sentään tilaa. Ei tosin ois yllättäny, jos sekin ois ollu täys ja taksista ois pitäny maksaa nelkyteuroo. Sillähän sais jo kokolihapihvin.

23. Mä voin pahoin, koska alhanen sokeri, kuiva suu ja koneessa alkaneet menkat <3

24. Soitetaan bussista hostellille, että myöhästytään. Nämä toteavat, että varaus on vasta sunnuntaille. Hostellityyppi sanoi mitä? Mun varauslapuissa lukee kolmas marraskuuta! Jotenkin en kuitenkaan ylläty tästä.

25. Saavutaan juna-aseman luona olevalle pysäkille ja meillä ei ole aavistustakaan missä päin hostelli ees olis ja mitä ees tehdään. Mennään lähellä olevaan gelato/foccaccia/pizzapaikkaan, josta ostetaan juotavaa. Paikan omistajan poika opastaa meitä hostellikadulle italiaksi ja englanniksi, tosin englanniksi suunnat juuri väärin, mutta italiaksi oikein (jonka tajusin viikon lopulla).

25 ½. Samassa paikassa tuo omistajan poika höpisi kaverinsa kanssa englanniksi, kun jäin yksin pöydään kaverin mennessä vessaan.
Ukkelin kaveri aloitti keskustelun: "what's with the girl"
"There's two of them. They're without hotel" (tjsp)
" Quite a pretty girl"
"Yeh."
Ja sitten keskustelu karkasi raiteilta niin, että ukon kaveri heitti läppää siitä, että meidät vois juottaa känniin ja jotain. Interesting.

26. Eksyillään hostellille, joka sijaitsee rakennuksessa, missä on useampi pieni hotelli ja hostelli. Jäädään avonaiseen yhteisaulaan istuskelemaan, koska jokanen vastaanotto näyttää olevan kiinni - erityisesti meidän. Suunnitelma on siis valvoa yö kylmässä aulassa, mulla on housut täynnä vessapaperia (kaikki siteet oli siinä kadonneessa laukussa<3), helvetinmoinen flunssa ja väsy. Partiolainen - aina valmiina. Eh, not.

27. Meidän hostellille tulee joku jätkäporukka hakemaan avaimia ja näille oven avatessaan vastaanottoaulan tyyppi huomaa meidät ja yritetään edelleen selvittää meidän varausta. Hän sanoo,että se on seuraavalle päivälle. Okei, luulin että italiassa ollaan yks tunti suomea perässä eikä kokonaista vuorokautta! Ukkeli käskee kysyä vieresestä hotellista huonetta.


28. Bongataan ovikello ja saadaan sitten huone parivuoteella ja tupakalla hajustettuna <3
Pieni valonpilkahdus sentään - sänky ja pyyhe - unta ja suihku!

29. Seuraavana aamuna saadaan hotellilta oikein ravitseva aamupala: mehua, vaniljakreemitäyteistä kroisanttia ja muuta pullaa, nutellaa... Eh, no thanks. Onneks seassa oli sentään pari voinappiaki ni sain "paahtoleipäkeksini" päälle jotain suolasempaa ku nutellaa.
Pulla-aamupalalinja muuten jatkui toisella hotellilla.

30. Siirrytään sen ho(s)tellin aulaan, missä varsinainen varaus oli ja saadaan tietää, että meidän huone onkin jo vapaa. Vastaanotossa oli eri tyyppi ja selitän hänelle laukkutapauksen (laukku kadoksissa ja löytyessä toimitetaan ho(s)tellille), hän toteaa no problem ja vie meidät huoneelle, joka ei haiskahda niin paljon kuin edellinen.

31. Tiesin, että unohdin jotain välistä... Meille siis selvis hieman ennen matkaa, että meidän varaamassa ho(s)tellissa oli joku havainnut lutikoita elokuussa, että jee. Oli siis pieni lutikkahämmennys kun päästiin huoneeseen - onkohan niitä vai ei. (Niitä ei ollut)

32. Tehtiin melkeen joka kerta jotain ihme kiemuroita ku lähettiin hotellilta (paikka selvisikin pikkuseksi hotelliksi). No, tulipahan gelatokalorit poltettua! En oikeesti tajua, kirjasto olikin vieresellä kadulla ja kierrettiin sitäkin ettiessä varmaan joku 3 kilometrin ekstralenkki.
Juntit maailmalla part 29814012480

33. Palvelutyötä tekevillä italialaisnaisilla on oikeasti joku ongelma.
 -  Naistarjoilijat yleensä ignooras meidät aina ihan täysin, vaikka huolehti meidän pöydästä.
- Coin'ssa tuli ihan lentokenttäpalloilu mieleen ku menin kassalle, minkä vieressä kassatyöntekijä käveli ympyrää. Tämä tuijottaa aikansa, ei tule kassalle ja lopulta komentaa viereselle. Vieresellä kassalla nainen tuijotti aikansa ja komensi eri kassalle. Öh? Kolmas kassa oli tyhjä, kunnes siihen lopulta tuli joku naikkonen.
- Postissa naistyöntekijä ei edes tajunnut mun kirjekuoriselitystä ja sanoi vaan, että suklaata ei voi lähettää. MIKSI?
- Turisteille bussilippuja myyvässä kioskissa töissä oleva vanhempi nainen ei puhunut englantia sanaakaan. Mietin vaan, että miten tämä voi myydä _turisti_lippuja.


34. Ravintolassa, missä naistarjoilija ignooras meidät täysin, toi se meille ensin parmesaanin. Tämän jälkeen toinen tuli ja vei sen. Saatiin ihan hemmetin kuivaa leipää (vieresessä pöydässä miehellä oli paljon tuoreempaa!)

35. Toisessa paikassa meille tuotiin leipä, joka maksoi 2€. Ei syöty siitä ees kun 1 pala ja meidän tekiessä lähtöä työntekijä täytti korin ja vei sen seuraavaan pöytään. Samassa paikassa mun basilika-tomaattipastani sisälsi myös ihan liian huikean määrän basilikaa. Annoksen päällä oli reippaat 1 lehti. Ja sitä ei tosiaan siinä kastikkeessa ollut, kyllä mä sen oisin maistanut. :D

36. Oltiin lähellä treviä kun yks sisäänheittäjä rupes huutelee mun perään. En tajua, miten se ees erotti mut siitä turistiryhmästä, jonka joukossa kuljettiin hetki. Mulla oli päässä kukkanen ja tää huutelee
"Hey, you! Hey, flower, flooooweeeer!!"
Hajosin ja tää huutaa taas
"Hey floooweeeer, beautiful smile!"
Hetken kuluttua se jo laulaa:
"I looooveeee youuuu baaaabyyyyy"
No sekin sitten vielä!

37. Toinen sisäänheittäjä tokasi meille
"You're from Ireland, right?"
Mitenköhän meistä ees sai irkkuja kun kummallakaan ei pisamia tai punasia hiuksia. Tämän jälkeen hän kummasteli, eikö meillä ollut kylmä (lämpöasteita oli jotain +18)


38. Yks ilta luultiin, että mentiin pikkuseen ravintolaan syömään, mutta paikka olikin vähän isompi ja täynnä paikallisia miehiä. Toisen vieresen pöydän ukot nauro meille ja se yks vaan pysähty kuuntelee mun selitystä heti ku sanoin pari sanaa italiaa.

39. Toisessa pöydässä oli yksinäinen ukko, joka veti kasviskeittoaan ja mutisi itekseen. Ehkä. Se käänty pari kertaa leivänpalansa kanssa ja toisella kertaa mumisi leipänsä takaa jotain "Le gusta"
Tiedä sitten puhuko se meille, että tykätäänkö ruoasta vai mitä.
Tilanne oli kuitenkin liian koominen meidän väsyneille aivoille ja naurettiin koko matka hotellille.

40. Jo alkuviikosta joku mustarastas luuli mua käveleväksi ulkohuussiksi ja sain "Khäkkää phäähän". Thästä sheurashi thyhmä phuhethäphä jhökhä jhähthkhyi khöhkö lhöpphyvhiikhön eikhä shithä physthynhyt lhöphetthämhään.

41. Käveltiin illalla takaisin hotellille, kun sitten jompi kumpi unohti kesken selityksensä, mitä piti sanoa. Tästä seurasi seuraavanlainen tapahtumasarja:
Molemmat hokee vaan "Jajajajajaja"
Vastaan kävelee italialainen nuorimies, joka katsoo hämmentyneenä ja naurahtaa kiusaantuneesti. Ehkä se luuli meitä lagisesti nauraviksi espanjalaisiksi.

42. Espanjalaisista tulikin mieleen. Trevillä oli kaksi rhasitthavhaa (noni, taas se alko) espanjalaismuijaa, jotka otti niin ylivedettyjä poseerauskuvia, ettei mitään rajaa. Kaiken lisäksi he hääsivät kaikki muut kuvaajat ympäriltään, jottei kenenkään olkapää vahingossakaan pilaisi heidän täydellistä posetuskhuvhaansa. Jotain rajaa.

43.  Pyydettiin viimesenä päivänä ravintolassa menuja uudelleen, että voitaisiin tilata jälkkärit.
"We would like some dessert please, could we have the menus pleas?"
Tarjoilijaukko hymyilee, vinkkaa silmää ja toteaa "I think so"

44. Edeltäneenä iltana meidän lähtiessä, tarjoilijan logiikka oli selvästi "Mitä useammin sanon heihei ja kiitän, sitä enemmän saan tippiä", koska se huus varmaan 7 kertaa "Ciao. Grazie. Arrivederci. Byebye!" Hänen suunnitelmansa ei kyllä toiminut ja lisäksi ukko sanoi vielä "Thank you for tonight girls." Hämmennys :D

45. Nähtiin varmaan viissataa nunnaa, jonka inspiroimana keksin uuden leikin. Keltanen auto on menneen talven lumia, nykyisin se on "NUNNA!" *läps*.
Esim. Kirkosta ulostautuvat nunnalaumat lasketaan vain yhdeksi.
Katoamistemppukin on nykysin "tehdä nunnat", sillä kaverin bongaama nunna katosi kuin tuhka tuuleen. Paitsi ei se islannin tuhkapilvi kyllä hevillä kadonnut, eli tuhka tuuleen on kyllä vähän vääränlainen ilmaisu.

46. Kun jäin rooman kentälle kotiin lähtiessä odottamaan omaa lentoani, tuli mulle jotkut kaks italialaistyttöä esittelemään lentokenttäkyselyä. Ensmänen kysymys oli puhunko italiaa. Vastaus "Ei" vaikutti varmaan tosi loogiselta ku vieressä oli mun uus italiankielinen romaani (josta oon jopa tajunnut suhteellisen paljon!) ja mulla oli vielä päällä paita, jossa oli pitkä teksti italiaksi. Mutta kun en mä PUHU kun muutaman sanan D:


47. Olin paluulennon portilla jonossa kun vieressä jonottanut ranskalaismies alkoi juttelemaan. Lopulta lento sitten olikin myöhässä ja päädyttiin kumpikin dissaamaan kuljetusten hitautta "I've been to Rome for a few times and it's always like this with air france. They've talking to each other like that. That is not a good sign. Oh, look the big boss came! He's like 'what I tell to the people, say, what can I say to them!" ja mä taas dissasin yllättäen VR:n hitautta. Varsinkin talvella. Lopulta valitettiin kimpassa lennon myöhästymisestä.
"Look, there's the  new departing time"
"They should add one word to it. It's MAYBE departing"
*ranskalaismies repee mun "laatuläpälle" kovaan ääneen*
"Yep, that's right"
Kun saavuttiin pariisiin, hän oli kovin huolissaan, että ehinkö jatkolennolleni (mulla oli kaks tuntia aikaa) ja toivotti hyviä jatkoja :)

 48. Mistä näitä teuvoja oikein sikiää. Ensin hakkarainen, ja nyt olin itse Helsinkicityboyn kanssa samassa koneessa Pariisista Helsinkiin. I feel your jealousy.

49. Matkalla lentokentäältä kotiin, mun viereen istui joku hyvin hajustettu, pahasti mulkoileva mummeli, joka hipelöi kokoajan nahkahanskojaan. Mmmh, kyllä, himoitsin niitä ja suunnittelin koko matkan ajana varastavani ne. Pidä hanskoistasi kiinni mummo, nyt mennään!

Varmasti unohin puolet koko jutusta, mutta tuossa nyt ainakin jotain.

Ainiin. Laukku saapui sitten tiistaina lomaltaan Pariisista ja siitä puuttui punanen remmi, joka oli pitänyt sitä kiinni. Metsästettiin uutta remmiä kissojen ja koirien kanssa, ja löysin sitten jo turistikaupasta avaimenperän, jonka laitoin kiinni nimilappuun merkiksi, et tunnistan laukun. Lopulta löysin sitte uuden remminkin, mutta jätin mun avaimenperän edelleen laukkuun. Se oli viety. MUR.

Ja kaverin soijapurilainen oli purilainen ilman kansia jajajajaja....

JEEE LOTTOVOITTTO

Tai siksi mä tätä kutsuisin.
 
1.Naapurin mamma sutasi mua aamulla kävelysauvallaan olkapäähän.

2.Sanoessani kyseiselle vanhalle rouvalle huomenta, säikähdin, koska kuulostin lähinnä Aarne Tenkaselta.

3.Tapasin kaupungin kuuluisuuden; Teuvo Hakkaraisen ja hänen viehättävän, humalaisen toverinsa.

4. Voin puristaa kengistäni varmaan 3 litraa vettä, koska loskakeli, jee, ja näähän imi kaiken kosteuden ku sieni.

5. Rahat säästyy kun Italiasta ei tartte tuua tuliaisia, sillä oon jo valmiiks kipee ja kämpässä vilisee jo entuudestaan ötököitä! :)

6. Sain ihan tällai vaihtelunvuoks palovamman ranteeseen MUUSISTA, joka nyt sattu omistaan siivet ja liiteli pois kauhasta kun kauhoin sitä lounaspöytään menevään genariin.
Mmmmmmrrrh.
Ei kattilasta tai kuumahauteesta tullu höyry, ei parillalta roiskunu rasva, ei kattilasta roiskunut kuuma vesi, vaan MUUSI. How could this happen to meeeee....

Lomalla viimeinkin,voin ottaa iisimmin

sanoi ääni ja lähti tänäaamuna lomille ennen mua!

Aamulla oli semmonen hehkeä surrurrurrurrurr ja lääää-ääähteee, ihana Selma Bouvier -ääni.

Sen jälkee oonki toiminu mute-nappula pohjassa.
Ehanaa.



Ja mun rahkapullista tuli siirtolohkareen kokosia! O__o Okei, siis aattelin, että niistä sais tulla vähän isompia, mutta...

Niin ja kuinkas sitten kävikään kun otin uunivuoan kaapista laittaakseni karjalanpiirakat siihen oleilemaan. Mikäs se siellä! Toukka, toukka! JUMALAUTA MIKÄ MÖTKÖ! Ota toukka pois!
Toukka? Senhä piti olla kuaaallu. Niiiiii-i. Mun piti olla jo päässy eroon noista mun ihanista alivuokralaisista (pikkuturkiskuoriainen pesueineen), mutta mikäs se siellä vuoassa luikerteli ja nosteli päätään. Tuitui saatana.

Kuitenki ku seuraavan kerran palaan tänne kämpälle joululoman jälkeen nii täällä on taas joku kuoriaisten itsemurha-armeija lattialla niiko kesän jälkeen. Hrrr.

Lumi yllätti autoilijat

Aijaa? Kas kun en huomannut sitä siinä vaiheessa kun aamulla heräsin, katoin ikkunasta ja kuten kesken työpäivän lottovoitostaan kuulleella haudankaivajalla - jäi mullakin monttu auki.

Lumi ei myöskään yllättänyt mua siinä vaiheessa kun sulatin autoa ikijäästä ja suoritan sille kuorintaa 20 sentin lumikerroksesta vimmatusti harjaten.

Ja lumi ei todellakaan yllättänyt mua siinä vaiheessa kun lähdin autolla töihin, tien päässä oli rekka poikittain, käännyin ympäri enkä meinannut enää päästä takaisin kämpälle, sillä auto oli siinä loivassa pikkumäessäkin kuin mikäkin kusiluistin.

Eikä varmana yllättäny mua myöskään sillon ku tosiaan yritin epätoivosesti päästä takaisin sinne mistä tulinkin kaasupoljinta multiraiskaten auton vain sheikatessa tien reunasta toiseen ja vastaan tulevan jalankulkijan katsoessa kauhistuneena.

Lumi ei onnistunut yllättämään edes silloin kun minä, autoilija, lähdin tennarit jalassa taapertamaan (kahlaamaan) töihin siinä vitun hangessa, koska tietenkään mitään paikkaa ei oltu aurattu.

Hyvin valitettavaa on, ettei lumi yllättänyt mua yhtään, ei edes kun astuin sisälle työpaikan ovesta ja paikan omistaja toteaa mulle "kappas, luminainen!"

Märät sukat, lapaset, kaulahuivi, pipo, takki (toisinsanoen oikeestaan kaikki vaatekappaleet) nuhanenän kera tosin olivat yllätys. Hmm, I wonder why....

ja pohjantähden alla, tää koti mulla mainen, pohjantähden alla, elää suomalainen  
on mulla kesärenkaat alla, ja lumisateen alla, sutii autolainen <3
(ÄÄ MUN RAXUT TALVIRENKAISET ON MUN KANSSA KAUKOSUHTEESSA JA VIETTELEE LOMAPÄIVIÄ YLI 400 KM:N PÄÄSSÄ, MITÄ MÄ TEEEEEEEEEEEEEEEEN)

joo moi, mulla on kaks pitkulaa vesikelloa ranteessa :(

Kauneuden eteen on kärsittävä

Ajattelin tänään olla muodin edelläkävijä. Paskat mistään graffitikynsilakoista (d'oh, ne on niin out!), mulla on raidallinen peukalo! Toimenpide tosin on kivulias, sillä se suoritetaan väh. 80 asteisella vesihöyryllä. Tuloskaan ei ole kestävä, mutta eihän nää muotivillityksetkään kauaa yleensä jatku.

Toimenpidettä suorittaessa eduksi koituu, jos työskentelet ravintolassa, niin voit suorittaa tämän helposti vaikka heti aamulla lounaslinjaston lämpöhauteella. Varoitus! Raidoitettu alue on kauan kosketusherkkä, polttelee useita tunteja. Itse suoritin tämän kaunistautumiseni jo aamukymmenen aikoihin ja vieläkin sattuu.

Kivun välttämiseksi myöskään nivelen liikuttelu ei ole suotavaa. Tämä taas johtanee uuteen muotivillitykseen. Pystyssä oleva pikkurilli/keskari on niiiin vanha juttu. Peukalo pystyssä kulkeminen sensijaan on nyt in. Toisinsanoen tänään mulla on kokoajan jees fiilis ja kaikki tyhmätkin ideat on hyviä. *Peukku*



Oon niin pro D:

Kiero ihminen!

Pomo kävi kaupassa ennen työpäivänsä päättymistä ja toi mulle omenoita pilkottaviks. Luulin, että se heitti ihan vitsillä "Valitsin vielä kaikki ne omenat, missä on pirkka -tarra. Saat vähän lisähommia ku raaputtelet niitä irti"

Joo morje, niissä omenissa oli tarra neljässätoista viidestätoista, ja yhessä vielä tuplapotti.
Kosto elää!

Ei ne avaimet kasva

vaikka kuinka kylväis!

Nimimerkillä pudotinsittenteatterinviinakaapinavaimetsekajäteastiaan

ja tietysti vielä sillon ku tehtiin jo lähtöä ja muut odotti ulkona.

Aattelin et jos ne vaikka lisis siellä kun oli kuitenki sillai hedelmällinen ja kostee "maaperä" siellä märkien teepussien ja jogurttipurkkien seassa :)

Voehan vitura, tää suhde ei toimi!

Pienen pieni hajoaminen sille, kun työpaikalle toimitettujen tomaattien boksissa lukee
"Tasteful vitura"
makunsa kullakin. Alkuperämaa Hollanti, ja ainakaan sanakirja.org'n, mukaan ei vitura tarkota hollanniks yhtikäs mittään.

Mun ja mokkulan suhde on tullut kiusalliseen ongelmatilanteeseen.
Mokkula on alkanut pihtaamaan. Tähän asti ollaan eletty tällai vähän alistavassa suhteessa, mutta nyt mokkula on alkanut niskuroimaan. Se ei ilmesesti tajua, että sen paikka on nyrkin ja usb-aseman välissä. :l

Mokkula kyllä antaa vieläkin, mutta se vaatiii hirveät esileikit, kun sitä pitää roplata vähän sieltä täältä. Alkaa olla vähän ahdistavaa. En kuitenkaan haluaisi erota.


Pitänee kirjoittaa tästä ongelmasta Suosikkiin "Mokkula ei enää anna minulle ja suhteemme jatko alkaa näyttää epävarmalta. En kuitenkaan haluaisi erota". Paitsi että hupsista saatana, Suosikki lopettaa!

Imatrankoski aukesi jälleen eilen maitosäiliön muodossa.
Ja eilen naapurit saivat myös nauttia musiikkimakuni parhaimmasta laatupuolesta. Meinaan jätin musat päälle kun menin suihkuun ja kun tuun suihkusta, kuulen "Töissä olen kovapalkkaisin, vaikka pomon vaimoo pikkujouluissa kairasin" ....  "AISA, AISA AIVAN VALTAVA, AISA, LAHKEEESSAAAAAAAAAAA"


ps. tiesittekö muuten, että kumihanskat on kuumuuden kestäviä :) Ajattelin sitten tänään ottaa tulikuuman pakin uunista ja laitoin patakintaan sijaan käteeni kertakäyttökumihanskan. Onneks en ehtiny koskee pakkiin (niiko aiemmin viikolla parillaan, EHE)

Liian rajut munaleikit

You know that feeling when.. A FREAKIN' EGGSHELL MAKES A FREAKIN' DEEP CUT ON YOUR FINGER AND IT FREAKIN' HURTS!

Nyhyhyy, mun peukalo oli jo valmiiks kuiva (onko sinulla kuivat silmät? NO EI!) ja nyt se on per...rrrrrunalaatikko kipee, koska 48 kananmunaa kuorineen teki jotain anteeksiantamatonta.

Ja mun kyynärpää on turvoksissassissunsassassaaaa, koska ajattelin, että voisin kokeilla putsaamani pakastimen puhtaustason törkkäämällä kyynärpääni kolmisen kertaa kunnolla sen seinämään. Ainahan puhdistetuille esineille tehdään niin. Ja jääkaapin ovellakin on aina ihan pakko lyödä pari kertaa polven hermoon, eihän se ruoka muuten maistu samalta!

Oikein hyvää epäonnistumisen päivää kaikille! :)
(http://elisa.net/uutiset/kotimaa/?id=96185315)

Niin kauas ku punajuuri kasvaa

Sain käskyn mennä täydentämään salaattipöytää uudella punajuurikuutioastialla, sekä kaalisalaatilla. Ottaessani nämä uudet astiat linjaston alta kylmäkaapista ja asettaessani ne linjaston reunalle, päätti punajuuriastia kokeilla onneaan.


Swiuuuuush ja niin teki punajuurikuutioastia (en sitten yhtään pidempää sanamuotoa voisi keksiä) benji-hypyn - ilman narua tottakai.


Jos olisin tiennyt, millainen tikittävä aikapommi tuo rasia oli, olisin jättänyt koskematta siihen. Se meinaan RÄJÄHTI ja kunnolla. Putoamispisteeseen jäi kunnon keko ja loput leviskin sitte vähintään 3 metrin säteellä ympäri ruokasalia.


Hätätilanteen tajuttuani syöksyin salamannopeudella keittiöön hakemaan "äkkiä nyt rikkalapiota tai jotain koska noi punajuuret levis pitkin lattiaa!"


Asiakkaita oli linjastossa jonossa jo ennen äksidenttiä ihan tarpeeks, mutta ennen kuin ehdin lentokoneensuihkuturbiinimoottorikorjaaja-aliupseerioppilasta sanoa, oli ensmänen viisas mies (mies on yllättävän tyhmä) mennyt lapiojalkoineen ja astunut ihan keskelle sitä punajuurihässäkkäkasaa. Hieno mies, hyvä sihti. Tässä kohtaa polvistuin rukoilemaan lattialle luuttu kourassa, että ukon kengissä ois ees tasaset pohjat. Rukouksiini ei selvästikään vastattu, sillä näihin kenkiin oli muodostunut mukava punajuurilabyrintti.


Palasin keittiölle häntä koipien välissä odotellen mahdollisesti närkästyneen pomon paluuta salista, jossa hän oli tapaturman aikaan. Omaksi onnekseni pomo ei kuitenkaan ollut suuttunut, vaan tokaisi
"Yrititsä heittää jotain kusipääasiakasta sillä purkilla vai?"
("En..")
"Sun pitäs oikeesti harkita jotain vihanhallintakurssia, eihän täällä keittiöllä kohta enää ees uskalla olla" *virnuvirnu*

Pakko kyllä tunnustaa, että näin jälkeen päin ajateltuna siinä vieressä oli se yks naikkonen, jonka vaaleahkoon jakkupukuun olisin voinut kohdistaa punajuuren jos toisenkin. Olispahan ainakin jakkupuku ollu sitten sävy sävyyn huulipunattujen hampaiden kanssa....

Niin siis, tää akka katseli mua jo valmiiksi terävää nokkaansa pitkin ku menin täyttämään hänen viereensä salaattipöytää. OMG, heti sitten tullaan täyttämään kun hän on juuri ehtinyt ottaa, miten röyhkeää!
Ja punajuurten lennettyä lattialle tuo meikattua rupikonnaa muistuttanut hienostorouva tokaisi "Sillä lailla" paljastaen kauniisti punatun hammaskalustonsa.

Kiehumispisteessä ja hitchkockin linnut

Siirränpä sitten perunakattilaa levyltä toiselle veden kiehuessa.
Kannattiko?
No ei.

Tai no, tulipahan syntymämerkistä ainakin omalaatuisempi.


Miten on mahollista, että mun sormet säästy, mutta sitä kiehuvaa vettä roiskuu mun kylkeen D:

"Mä thökäisen sua khylkhen!" sano vesi ja tekee ninjaloikan.
Nyt mun äärettömyyskuviota muistuttava syntymämerkkini on lävistetty vaaleella naarmulla. Pffft.

Ja aamusta asti mun parveketta vastapäätä olevat puut on ollu täynnä naakkoja.

Viime yö veti routaan tämän maan ja puut on naakkoja mustanaan....diu di diuu diuuu. Anna minulle armahduksesi, ole minulle Rafaelin enkeli!


Kämpille palatessa satuin sitte kävelemään just jonku naakkateurastamon yli. Hirrrrwee kasa sulkia ja nyt se sulkakasa on mun kengänpohjassa.


Ihanaa. Oottakaa vaan, kohta kaikki tenut uittaa conversensa tervassa ja sulissa. Ja musta tulee helvetin rikas, koska patentoin tän uuden muotivillityksen. Eiku?

Näin tänään

Teemukini teki harakirin tiskialtaaseen.
Rest in pieces.

Ei tulivuoria, ei vesiputouksia

...Vaan ihan tavallisia maitopurkkeja!

Nätisti aamulla latosin maitopurkkeja syliin ku halkoja, koska niitä tarvittiin 8 kpl lounaalle menevän säiliön täyttämiseen. Kolmannen kohdalla tapahtuu

SWOOOOOOOOOOOOOSHAKJDBSKGFUISUHFNÖALLLLLLLLLLLDFFDY!!!!


ja kaikki paikat on täynnä maitoa. KETÄ. ON. VIRITTÄNYT. ANSAN. PIENELLE. HARJOITTELIJA(köhhh, ORJA) - PARALLE :(

Vajaa tölkki! Ei jumalauta mikä mötkö! Ota tölkki syliin. Nii!

Ja sen ainoan kerran ku jätän tarkistamatta, onko se säiliön hana auki ennen ko alan kaataa sinne mitään.

Imatrankosken pato murtuu ja kaikki valuu lattialle. Mhh. Tee työtä, jolla on tarkoitus. Pese lattiat maidolla. Möhmöhmöh.

Sydänkohtauksia ja liian innokas bloggaaja

Ehdinki jo ajatella, että jopas oli epätavallisen normaali päivä.

Tanssin täällä iha fiiliksissä romanttisessa (<3) kynttilänvalossa ylhäisessä yksinäisyydessäni, kunnes...
TIDIDIDIIIIIII

 Yöpaidan helma ottaa osumaa keksipakettiin. Keksipaketin kokiessa rasahtavan välikuoleman lamaannun kuin pieni eläin. Sydärin partaalla (musa tuli mp3:sta ja yhtäkkiä kuulu se hirwee,hirwee maailmanlopun rysähdys) ollessani tulee yhtäkkiä pakonomainen tarve olla se valkoinen jyrsijä, jonka nimeä en muista, mutta se pystyy esittämään kuollutta _todella_ kauan.

OPOSSUMI! OPOSSUMI SE OLI! Dat animal is freaking awesome.

Ku oon palaamassa onnessani koneelle toipuneena järkytyksestä tylikkäämpää tylikkäämmänkin tanssini jälkeen...

Nostan koneen lattialta, mutta sen johdolla oliki jotai wispiläkauppaa teekupin kanssa.

No tietystihän se teekuppi on vähän takiainen ja ei haluu päästää irti.

Voilá katastrofi on valmis.

Teekuppi kaatuu

ja tottakai maton vaaleelle kohalle.
Eihän tässä, mutta kun siinä oli viel _PUOLI KUPPIA_ teetä jälellä!

Yhyhyy !

Mmmh, siirsin teekupinkin muka niin turvalliseen paikkaan, ettei se varmasti kaadu tanssiessa.

No eihän se TANSSIESSA kaatunutkaan, heehheeeeeeeeee! D:

Miten musta tuntuu, että nää mun "jätän tämän tähän niin mitään pahaa ei tapahdu" -logiikalla toteutetut asiat hieman kusasee? Nimimerkillä akupunktio "turvalliseen paikkaan jätetyn" lattialistan naulalla <3

2 postausta päivässä pitää sählingit terässä

Itsensä tutkiskelu on jännä asia.
Varsinkin kun se alkaa siitä, että varpaas tuntuu hassulta ja päättyy siihen, että löydät minimaalisen, kipeän vesikellon.


Mistä se on tullu ja miksi?!



MIKÄ SUA VAAAAAIVAAAAAAAAAAAA-AAAA-AAAA.


oi varpaani mun </3

Akupunktiota ja muuta vammautumista

Työpäivän 8 tunnin seisoskelusta ja keittiössä ryntäilystä kipeytyneet jalat kannattaa hoitaa akupunktiolla. Esimerkiksi irrotetuista lattialistoista töröttävät naulat ovat tähän oikein oiva vaihtoehto.

Jätä ensin irrotetut lattialistat paikkaan, jossa varmasti unohdat niiden läsnäolon, esimeriksi parvekkeen oven eteen. Pari päivää tämän jälkeen keskity ottamaan itsestäsi uutta lärvikirja-profiilikuvaa parvekkeella freesinä työpäivän jälkeen ja astu pahaa aavistamattasi naulaan edes toisella jalalla. Kirkaise ja hypi yhdellä jalalla (mahdollisesti vielä toisten naulojen päälle). Voilá! Hoito on valmis.



Plusplusplus, Elmukelmulla tai pöydällä on jotain mua vastaan! Asetin kelmupakettia takasin pöydän alle hyllylle, kun se töppää johkin ja tottakai se terävä kohta viiltää tommosen ½ sentin palkeenkielen peukaloon.

Sain myös palovamman ranteeseen pakista mitatessani omin pikkukätösin vääntämieni kebakkojen lämpötilaa. Sillä ranteella oli oikein hyvä syFiilis lopppupäivän. Koko ranne punotti ku murrosikänen tyttö, joka kaato koulun ruokalassa maidot ihastuksensa syliin.Herkkää.


Kaiken kukkuraksi mulla on vielä kädessä 1 mysteerihaava(lisää) ja 1 mysteeripalovamma, joiden alkuperästä ei ole tietoakaan! Keittiötyö on vaarallista! D: Eiliseenki mysteerihaavaan tipahti sitte vielä tiskikoneesta kuumaa (kaheksänkyt asteista) vettä. Ei kiva.

Se tunne kun syn rystyses yhtäkkiä vaan alkaa vuotaa verta ja siinä on kaks vierekkäistä haavaa, joita et ees tiedä mistään saanees.

Cheers mate!

Destiny, I hate ya.


Ja edelliseen postaukseen liittyen: Tajusin, että mun blogin värityskin on porkkana! VARFÖR! D:

varför inte? mmöhmöhmhömhö. Freakin' DÄRFÖR.

The curse of the thursday carrots

Mitähän maailmanvallotusta mahtaa porkkanat juonia?
Ja mikä helvetin vika on torstaipäivissä varsinkin yhdistettynä työharjoitteluun ja porkkanoihin?!
Ekassa työharjottelussa ekan viikon torstaina veitsi suuttui ja kosti mulle, koska porkkana yritti tunkea meidän väliin. Tuloksena muutaman millin syvynen haava vasemman käden pikkurillissä. Ei kiva.

Nyt toisen työharjottelun ekan viikon torstaina jälleen suhteen toinen osapuoli kosti mun vasemmalle kädelle, porkkanan yrittäessä tulla väliin. Tällä kertaa damagesta kärsi nimetön. Rauha hänen haavattomalle sormenpäälleen.

Tän päiväsestä entistä surkuhupaisampaa tekee se, että MÄ EN OO VASENKÄTINEN. Miten helevetissä voi oikeesti olla mahdollista raastaa suht. syvä haava siihen käteen, millä sä et ees raasta?! :DD

Raastinrauta perkele iski arvaamatta kun minä ihan viattomasti kaavin _oikealla_ kädellä raastetta pois sen sisältä. Ehkäpä koskin väärään paikkaan ja se puras :( Tai sitten osuin sen G-pisteeseen ja se... Antaa olla.


Mulla on vielä kaks harjottelua jäljellä ja kaks vasemman käden sormea, jotka ei oo kärsiny vielä minkäänlaista tuhoa. (etusormen kimppuun kävi saaristolaisleivästä suuttunut veitsi </3) Innolla siis kohti uusia harjottelujaksoja ja niiden ekoja torstaita porkkanoineen! Wii.

Alku ja sen jatko

Ei se karkki, vaan tarina. Mikäli alku ees oli karkki. Olihan se?

Kaikki alkoi eräästä epäonnen päivästä. Okei, lähes viikosta, kunhan yritin luoda itsestäni onnenmyyrän kuvan. Tosin en tiedä kuinka kaunis onnenmyyrä oikeasti olisi. Myyrä pepsodenthymyllä, voittajan kruunu päässä? Hienot juhlallisuudet? ... Mutta multaa on myyrällä varpaissaan! Ahaa, ahaa, ahaa! Busted, Mole!

Niin, siis kaikki alkoi tästä eräistä päivistä, jolloin epäonnen myyrä oli ystäväiseni. Ja näistä eräistä epäonnen päivistä tein keskustelun demiin. Puhe epäonnestani, josta tiedon saadessaan Hannu Hanhi saisi sydänkohtauksen ihan vain puhtaasta järkyutyksestä, levisi demissä kuin kulovalkea. Suosioni määrä alkoi huidella sellaisissa sfääreissä,että Ismo Laitelakin laihtuisi kateudesta kuullessaan tästä!
(Olisipa kuullutkin, ismolla on iso massu :( )

Miten niin liioittelen?

Here's how the story went (tapahtumat sijoittuvat aikavälille 12-13.9):
Eilen:
1. Oon kipsuttelemassa nätisti autosta pankkiautomaatille, kun tajuan, että pankkikortti on tehnyt katoamistempun.

2. Palatessani kämpälle alan leikkimään mestarietsivää ja käännän sekä sen, että auton ylösalaisin. Fiksuna tyttönä katson jopa jääkaapista, koska pankkikortithan kuuluvat mun normaaliin ruokavalioon. Varsinkin se hologrammiosa on erittäin ravintopitoinen. (okei, oikeesti tarkistin vaa, etten oo ajatuksissani latonu sitä ostosten mukana kaappiin)

3. Kun korttia ei löydy, lähden takaisin kaupungille. Taloni hissi on totta kai varattu, joten päädyn menemään 4 kerrosta alaspäin portaita pitkin. Ihan vaan huvin ja urheilun vuoksi ja naapurin mammojen iloksi vetäsen melkeen mahaplätsin portaissa heti alkuunsa. (Ulkona sato kaatamalla, mutta ei sentään sisällä olevista portaista vesiliukumäkeä tee! D: )

4. Päästessäni kovan urheilusuoritukseni jälkeen alakertaan tajuan toisen uusista korviksistani olleen omatoiminen ja lähteneen omin päin metsästämään mun pankkikortin salapiiloa. Mahtavaa. Ja sehän en tietenkään ollut minä, joka juuri aiemmin koulussa sanoi "Kyllä tämmöset roikkuvat korvissa pysyy ilman varsinaista lukkoakin, kunhan vaa taittaa sitä koukkua tarpeeks!"

5. Ajatushäiriöissäni olen jo menossa hissiin, joka juuri sopivasti tuli alas yksi naapuri ja tämän lapsen lapsi (tai lapsenlapsen lapsi tai lapsenlapsenlapsen lapsi, whatever…) kyydissään. Naapurin ainoat sanat olivat ”hän sanoi, että sieltä tulee joku punatukkainen” viitaten muksuun, joka näki mut hissin ovien raosta. Hieno huomio Hermanni.

6. Kiipeän portaat takasin ylös hissun kissun ja kalautan sääreni portaaseen. Manaan ku mikäkin pahanen rekkamies itsekseni käytävässä ja kuulen kun alakerrassa aukeaa ovi. Terrrrve vaan naapurit, hieno päivä tänään – AI SAATANA! Vaan sullekin.

7. Kämppä on ku pahemmanki tornadon jäljiltä ja pyörin siellä ku mikäkin tasmanian tuholainen aiheuttaen vain enemmän kaaosta ja paniikkia

8. Menen hissillä takaisin alas ja heti ulos päästyäni alan kulkemaan pers pitkänä, ahteri sojottaen kohti Otavaa, naama kiinni asfaltissa, kunnes tajuan, että pihalla seisoo tämä hissistä tullut naapuri, lapsenlapsen potkulautaillessa. Naapuri katsoo mua kuin mielenvikasta.

9. Selitän tilanteen pankkikortista lähtien ja naapurin ainoa reaktio on ”Jaa”. Tämä komentaa lapsenlapsensa sisälle. (Poika oli oikeasti nimeltään HERMANNI D: )

10. Jatkan vainukoiran tyyliin kulkemista ja tunnen muutamat oudoksuvat katseet ahterissani edetessäni kohti autoa. Hei vaan naapurit, tänään on täysikuu!

11. Ulkona satoi, joten lähdin kaupungille autolla. Kuitenkin laskettuani varmasti nyt kaikille naapureille tutuksi tulleen sulopehvani, tajuan, että auton bensamittari alkaa mennä miinuksen puolelle. No, kaipa se vielä riittää?


12. Mun ensimmäisenä pysähtymispaikkana oli ravintola, josta kävin kysymässä työharjottelupaikkaa. Josko korvis olisi tippunut sinne. Kierrän ympyrää vainukoirastailiin ja voin olla varma, että tulevat työkaverini saavat minusta ja takalistostani erittäin hyvän ensivaikutelman!

13. Seuraava pysäkki: k-market, jossa käytin korttia viimeksi maanantaina ja jonka parkissa auto oli myös automaatille mentäessä. Noh, korttia ei ollut löydetty kaupasta. Onneksi olen kuitenkin über hyvä parkkeeraja ja erittäin vaatimaton, olin onnistunut parkkeeraamaan autoni samaan ruutuun kuin aiemmin päivällä. Auton vierestä bongaan kadonneen korvikseni. Harmikseni se ei kuitenkaan ollut löytänyt pankkikorttia :( Phyh.

14. Kierrän kaikki paikat kaupoista poliisilaitokseen ja kouluun. Koulusta suuntana oli pankit, joista ensimmäisen oven kahvaa rynkytän oikeen nautinnolla, kunnes tajuan, että mun tuurillahan se oli mennyt kiinni 30 minuuttia sitten. Ja totta maar toinenkin oli päästänyt työntekijänsä takaisin luontoon vain 5 minuuttia ennen kuin saavuin ovelle.

15. Tähän väliin voisin huomauttaa, että tuo kortti on ainoa, millä saisin rahaa täälläpäin tililtä ulos, sillä opiskelupaikkakuntaa lähimpänä, ”oikeaa laatua” oleva pankki on 100km päässä. Bensaa ois riittäny ehkä 10km reissulle. JES!

16. Herää toiveajatus siitä, että joku naapuri ois voinu löytää mun kortin. Joo, melkee koko talo on täys vanhoja kivoja mammoja (paitsi se yksi pihalla tönöttänyt ”kinosti” –mamsseli), kyllä ne sen kortin tuo mulle postiluukusta tai jostain. PAITSI ETTÄ MULLA ON POSTILUUKUSSA VÄÄRÄ SUKUNIMI ! D:

16. Takaisin kämpälle penkomaan. Korttia ei näy, mutta onneks löysin sentään takin taskusta 2€! Hianoo! ”Täl mää pärjäänki jo puol vuotta!”

16. Käännän vaatekaapinkin uudelleen ylösalaisin, sillä mulla maanantaina jalassa olleet siniset farkut olin laittanut takaisin kaappiin ennen kuin otin ne taas eilen käyttöön. Jospa kortti ois tipahtanu taskusta housupinon taakse hyllylle?

17. Tai ainakin niin mä luulin, et se ois voinu olla niiden sinisten taskussa… Koska miettiessäni mitä mulla oli maanantaina päällä, tajusin että EI VITTU MULLA OLI MAANANTAINA NE MUSTAT FARKUT JOITA EN MELKEEN KOSKAAN KÄYTÄ JA TUNGIN SEN KORTIN KAUPASSA HOUSUJEN TASKUUN…..

18. Mutta mähän tutkin jo vaatekaapin, eikä se siellä ollu. Luovutan, vien alakerran ilmotustaululle lapun. Toisaalta, jos se sittenki ois. NO EI KYLLÄ OLE… Mut mitä jos kuitenkin?

19. Tarkistan taskut ja mikähän se siellä kurkistaa, tuituitui. Kaikki tää vaiva ja kortti oli kokoajan niin lähellä, et hyvä kun ei ihan purassu. Ei näin.


(Tänään: )
20. Tänä aamuna kun luulen kaiken tuskan olevan ohitse ja oon hyvin nukkunut… Vedän nyt lähes mahaplätsin tossa helevetin kurasella pihalla, koska kompastuin huonosti takasin paikalleen salaojaremontin jälkeen laitettuihin laattoihin. Laskeuduin kuitenkin elintasomassuni sijaan polvilleni, kosimaan näkymätöntä sulhoani mp3-soittimen toimittaessa sormusrasian virkaa.

21. Koulussa tehdessä leipiä ensin loppuu leipä. Tämän jälkeen kun jälellä on enää yks voileipä ilman kinkkua se viimenen ja ainoo kinkkuviipale tekee seuran puutteessa yksin angstatessaan harakirin laatikosta lattialle. Aaaaaghh.

22. Espressokeitin käy muhun kuumempana ku hella kutosella ja mun peukalo palaa osassa, jonka ei ees pitäs olla kuuma!

23. Tullessani kotiin en ees tiiä mitä o tapahtunu, mutta kämpässä oli ihan kivan trooppinen ilmasto. Jes, tropiikin lomailua, kookospähkinä kouraa ja menoks. Tosin tropiikissa tuskin tuoksahtaa vienosti viemärille…

24. En ees uskalla ajatella, mitä seuraavaks. En vaan tajua, miten kaikki jutut voi kasaantua näin sumppuun. Keväälläki oli pari niin koomista päivää, että meni kyllä rajusti yli…


25. Kannattaa varoa, mitä sanoo, sillä näin 4min myöhemmin:
En osaa selvästikään enää ees laskea. Nimimerkillä 14,15,16,16,16,17.


26. Ja ei, en aio korjata tuota edellä mainittua. Ja voi kyllä, tämä sen kun jatkuu ja jatkuu!


27. Kuin myös tämän kohdan seuraukset… Eilen katsoessani Elämä Lapselle - konserttia ja juontajan ilmoittaessa, että seuraava esiintyjä on Tuuli, kävi mun aivoissa joku ihme reaktio sillai *DOJOJOOOOOOINGGGGGGG*, jonka seurauksena mulla on siitä hetkestä lähtien soinu päässä "MISSÄÄ ON MUN SALAAAISUUUUUUUUUUDEEEEEEEET" Miksi?! Se ei ees laulanut ota biisiä!


28. MITKÄ on mun salaisuudet…..


29. Tänään ku soitin itelleni työssäoppimispaikkaa kevääksi, niin puhelimeen vastannut keittiöpäällikkö oli oikeesti todella hitaan kuulonen.
"Nii kysyisin, että voiko maaliskuussa tulla sinne keittiöpuolelle työssäoppimaa"
Saatoin suorastaan kuulla ku sen päässä raksutti
*Kysymys ---- minä ------ keittiöpäällikkö ----- olen....Työssäoppiminen ------ maaliskuu ----- keittiö ----------- onnistunee.*
"Joo, eiköhän se käy."

"Ja varmaan ihan omat työvaatteet ja näin?"
*Kysymys ------ oma ------- työvaate ------ harjoittelija ------- kyllä. Veitsisarja ------- oma ------- mukaan ---- ehkä. Meillä ---- veitsiä----- on*
"Joo, omat työvaatteet ja veitsisarjankin voi ottaa, vaikka on meilläkin veitsiä"

Voin jo kuvitella sen työssäoppimisjakson.
”Simpukat--- sinä --- hoitaa”
”Sinä-------perunat--------kattila”
Okei, ei se sentään puhunu hittaasti :D


30. Näitä on kohta niin paljon, että saisin kirjan aikaseks. ”Anna ja elämän vaikeudet - Piristyskirja niille, joita elämä ei potki, vaan heittää pesäpallolla kovaa ja usein.”


31. Aloin sitte tekeen rahkapullia. Möhelsin hippasen ku katoin vaa normi pullataikinan reseptin ja aattelin, että tungen sitte vaa ilosena niiden keskelle vähä sitruunarahkaa purkista ja voilá! Nyt kun googlailin rahkapullia, huomasin, että voitelun lisäks täytteeseenki tarvii rahkan sekaan kananmunaa….

32. Eeehehehee! SYNTAX ERROR (lukion matikantunnit< 3 )
I have only one egg. :( ja 'cause you were my only one, woo-oo-ooo only one, yeee-eee-e my only one... Aattelin käyttää sen voiteluun. Möhmöhmöh. Sori rahka, ei munaa sulle tänään.



33. AAAAAAGH, mun pullista tuli jäätävän isoja!
Ja kun selitin tätä kaverille, kävi näin:
”niistä piti tulla pieniä, sitte niistä tuliki keskikokosia ja uunissa niistä o tullu kaks kappaletta giganttisen isoja pullamöhköjä.
(ensin meinas tulla typo pullamörköjä. Söpöä< 3 ) "
Pullamörkö ಠ_ಠ


____

Kaiken kruunaa se, että:
1. Eilen aamulla kun menen toista kertaa töihin: a) 1 kpl pakastimia on sanonut sopimuksensa irti b) Vedenkeitin on hajonnut c) keittiön kylmiö on hajonnut. Ehkäpä kylmiö traumatisoitui kun ei päässytkään astumaan toista kylmiötä liikuntakyvyttömyytensä vuoksi. KYLLÄ, kylmiöllämme oli juoksuaika! (siinä oli kyltti: "Minulla on juoksuaika")

2. Tänään kun oon töissä, pomo käskee hakemaan kylmiöstä 10 punasipulia, kuorimaan ja pilkkomaan ne. Kun oon kuorinut 9 sipulia, itkenyt silmät päästäni, koska sipulit on mun ystäviä ja kuoriminen (=nylkeminen!) on sipulimurha, ripsarivanat huitelee jossain lattiantasolla, niin pomo tulee kylmiön suunnalta muovipussi kädessä.
"Sä varmaan haluat tappaa mut tai jotain, mut tässä ois tämmösiä"
Mmh, valmiiks kuorittuja punasipuleita. Dänke, näitähän mä en ois alunperinkään kaivannut.

3. Onnistuin ajatushäröissäni (ketäpä ei suris sipuleita puol päivää) tekemään kotikaljan kylmään veteen. Siellä sitten yriteltiin saada sitä hiivaa aktivoitumaan tunkemalla se 20 litran fati uunin päälle lämpöseen. Tuitui vaan.

4. Meinasin saaha sydärin, koska eräs kattila kävi vähän villinä ja yritti selvästi astua toista kattilaa! Se yhtäkkiä vaan liikahti tän toisen päällä/päälle uunin päällä. Huomenna keittöllä on varmaan kasa jotain sekundalaatua olevia pikkukasareita.