Piirsin porsaan, joka näyttää vaaleanpunaiselta villattomalta lampaalta.
Länttäsin late-nasun Italiankarttaani yli-pörröisen pällistelevän villisian kaveriksi.
Nyt ois kuviksen opettaja ylpee.
On tää opinnäytetyönteko vaan niin ihanan palkitsevaa.
keskiviikko 30. tammikuuta 2013
sunnuntai 27. tammikuuta 2013
Päivän wtf-momentti koettu
Vaellan viikonlopunjälkeisine kantamuksineni parkkipaikan poikki kohti ovea liikkuen yhtä ketterästi kuin raskaana oleva ylipainoinen mammutti. Noteeraan, että naapurikerrostalon oven läheisyyteen on parkkeerattu auto.
Pian talosta ulostautuukin mieshenkilö, joka hiipii ylinäytellen kohti autoa, kuvitellen selvästi, että itsensä kaksinkerroin taittaminen pulumaisesti hiipiessä tekee sinusta näkymättömän (NÄÄÄÄT - THAT'S WRONG!) Tämä hiipimisen ammattilainen siis kipsuttelee autolle. Kiertää sen ympäri kuin arvioiden sen muotoja ja linjakkuutta. Takapään kohdalla näkymätön mies tekee jotain - nimittäin rapsuttaa lumikerroksen pois rekisterikilven päältä ja kaivaa kännykän taskustaan.
Hetken kuluttua ukko kävelee kaikessa rauhassa "EMMÄÄ MITÄÄ TEHNY" - tyyliin takaisin sisälle ja 10 minuuttia myöhemmin auto siirtyy pois oven läheisyydestä.
Problem solved ja näkymätön mies liihottaa pois sankariviittoineen.
Tosin en itse kyllä ymmärrä, mitä se auto oli kellekään tehnyt olemalla 5 metrin päässä ovesta siististi parkkeerattuna.
Mutta mitäköhän olisi intiaaniheimon jäsen - hiipivä pulu - tehnyt, jos auton omistajan numero ei olisikaan selvinnyt rekisterinumeron avulla!
Pian talosta ulostautuukin mieshenkilö, joka hiipii ylinäytellen kohti autoa, kuvitellen selvästi, että itsensä kaksinkerroin taittaminen pulumaisesti hiipiessä tekee sinusta näkymättömän (NÄÄÄÄT - THAT'S WRONG!) Tämä hiipimisen ammattilainen siis kipsuttelee autolle. Kiertää sen ympäri kuin arvioiden sen muotoja ja linjakkuutta. Takapään kohdalla näkymätön mies tekee jotain - nimittäin rapsuttaa lumikerroksen pois rekisterikilven päältä ja kaivaa kännykän taskustaan.
Hetken kuluttua ukko kävelee kaikessa rauhassa "EMMÄÄ MITÄÄ TEHNY" - tyyliin takaisin sisälle ja 10 minuuttia myöhemmin auto siirtyy pois oven läheisyydestä.
Problem solved ja näkymätön mies liihottaa pois sankariviittoineen.
Tosin en itse kyllä ymmärrä, mitä se auto oli kellekään tehnyt olemalla 5 metrin päässä ovesta siististi parkkeerattuna.
Mutta mitäköhän olisi intiaaniheimon jäsen - hiipivä pulu - tehnyt, jos auton omistajan numero ei olisikaan selvinnyt rekisterinumeron avulla!
perjantai 25. tammikuuta 2013
Too much bright lights!
Miks Suomessa pitää olla niin monta asennevammasta liikennekameraa, joiden nopeudenarviointikyky on sokean hamsterin luokkaa.
Ajan 80km/h kaheksankympin alueella. Edellä ajava hurjapää vetelee vähintäänkin 10 km/h ylimäärästä mittarissaan ja FLASH kamera välähtää mun kohdalla.
Vai oonko jo niin kuuluisa, että liikennekamerat on asennettu kuvaamaan mua ja sitte ne kuvat myydään kalliilla eteenpäin? Ei meinaan ollu eka kerta.
Silmissä pyöri punanen läpikuultava salamapellenenä vielä puol kilsaa kameran välähdyksen jälkeenki.
Ja joku muukin älypää halus tehdä musta sokian. Pitkät päälle jo 300metriä ennen ku lähtee ohi. Oli pakko roikkua siellä perässä kiinni ensin.
Mrrh.
Ajan 80km/h kaheksankympin alueella. Edellä ajava hurjapää vetelee vähintäänkin 10 km/h ylimäärästä mittarissaan ja FLASH kamera välähtää mun kohdalla.
Vai oonko jo niin kuuluisa, että liikennekamerat on asennettu kuvaamaan mua ja sitte ne kuvat myydään kalliilla eteenpäin? Ei meinaan ollu eka kerta.
Silmissä pyöri punanen läpikuultava salamapellenenä vielä puol kilsaa kameran välähdyksen jälkeenki.
Ja joku muukin älypää halus tehdä musta sokian. Pitkät päälle jo 300metriä ennen ku lähtee ohi. Oli pakko roikkua siellä perässä kiinni ensin.
Mrrh.
keskiviikko 23. tammikuuta 2013
Tango Jalousie
Se tunne kun oot muuttamassa ja laitteet tulevat selvästi kateellisiksi, kun et enää tule ikinä käyttämään juuri niitä.
Ennen niin hyvin toiminut bensamittari niksautti letkun heti 1 euron jälkeen. Voitte vaan arvata kuinka mukavalta tuntuu tankata 20 euron edestä kun joka sentin jälkeen kuuluu naksis ja bensa lakkaa virtaamasta elottoman letkun suonissa.
Myöskin uuni päätti tänään, että on aika saada pitkästä aikaa muheva palovamma ranteeseen!
Ihme kun en kuumassa sokerissa itseäni polttanu kinuskia tehdessä. Tai vaihtoehtoisesti polttanut sitä kinuskia. Sitä riemun määrää kun hinkkaa mustalle karrelle palanutta materiaa, joka joskus oli sokeria, irti kattilasta! Tämäkin on koettu, vaikka tuhotyö ei edes ollut mun, mutta eipä mene nallekarkit aina tasan.
Näin myös viimeyönä ehkä oudoimpia unia ikinä. Olin kovin kerkiäväinen, sillä olin yön aikana raskaana vähintääkin kahdelle ihmiselle, näin ties kuinka monta vihaista kettua, joista yksi raateli pienen terrierin ja jossain vaiheessa seurustelin jonkin italialais-serbialaisen miehen kanssa, jonka perhettä vainosi jokin pahis, jonka nimi oli numerot, lahkoineen. Asuin tämän rakkaan miekkoseni ja hänen perheensä luona. Unessa he kaikki lähtivät töihinsä tmv ja käskivät mun jäädä suojaan taloon, jossa nukuimme. Kotitalo oli erikseen ja siellä oli joku heidän tuttavaorkesterinsa treenaamassa. Muistan kysyneeni viimeksi lähteneeltä appiukoltani, että mitä teen ku mulla ois nälkäkin ja entä jos ne pahikset tulee. Hän sanoi, että a la carte pojat (orkesterin nimi :D) suojelee mua ja ne voi tuoda mulle ruokaa. Sitten jossain vaiheessa mun luo tuli joku aasialaisukko, joka varotti mua että "Hän on tulossa" "Kuka?" "NUMEROT!" ja sitten se muuttui kasvoistaan ampiaismaiseksi ja suli (kuoli nimen sanottuaan, sillä sitä ei saanut sanoa ääneen?) pois. Ilmeisesti se oli pidellyt kädessään mun kättä, koska mun käteen jäi semmosta hiljalleen pois sulavaa "vahaa" ja mua ällötti :(
Hiphei fiksut unet. Tosin tämäkin luonnollisuuden huipentuma on selitettävissä sillä, että päivän tapahtumat ym. tulevat uniin.
Raskaus selittyy sillä, että yksi ystävistäni synnytti eilen.
Kettu sillä, että luin ennen nukkumaanmenoa pikkuprinssiä ja mietin ketun sanoja "Vain sydämellään näkee hyvin. Tärkeimpiä asioita ei näe silmillä."
Italialais-serbialainen mieheni opinnäytetyöllä, jota märehdin koko päivän ja käenpesän Traianilla :D Myöskin laadukas orkesterin nimi selittyy opinnäytetyöllä.
Koko pahis-aasialais-ampiais episodin selittää GRIMM, jonka katsoin eilen.
Ennen niin hyvin toiminut bensamittari niksautti letkun heti 1 euron jälkeen. Voitte vaan arvata kuinka mukavalta tuntuu tankata 20 euron edestä kun joka sentin jälkeen kuuluu naksis ja bensa lakkaa virtaamasta elottoman letkun suonissa.
Myöskin uuni päätti tänään, että on aika saada pitkästä aikaa muheva palovamma ranteeseen!
Ihme kun en kuumassa sokerissa itseäni polttanu kinuskia tehdessä. Tai vaihtoehtoisesti polttanut sitä kinuskia. Sitä riemun määrää kun hinkkaa mustalle karrelle palanutta materiaa, joka joskus oli sokeria, irti kattilasta! Tämäkin on koettu, vaikka tuhotyö ei edes ollut mun, mutta eipä mene nallekarkit aina tasan.
Näin myös viimeyönä ehkä oudoimpia unia ikinä. Olin kovin kerkiäväinen, sillä olin yön aikana raskaana vähintääkin kahdelle ihmiselle, näin ties kuinka monta vihaista kettua, joista yksi raateli pienen terrierin ja jossain vaiheessa seurustelin jonkin italialais-serbialaisen miehen kanssa, jonka perhettä vainosi jokin pahis, jonka nimi oli numerot, lahkoineen. Asuin tämän rakkaan miekkoseni ja hänen perheensä luona. Unessa he kaikki lähtivät töihinsä tmv ja käskivät mun jäädä suojaan taloon, jossa nukuimme. Kotitalo oli erikseen ja siellä oli joku heidän tuttavaorkesterinsa treenaamassa. Muistan kysyneeni viimeksi lähteneeltä appiukoltani, että mitä teen ku mulla ois nälkäkin ja entä jos ne pahikset tulee. Hän sanoi, että a la carte pojat (orkesterin nimi :D) suojelee mua ja ne voi tuoda mulle ruokaa. Sitten jossain vaiheessa mun luo tuli joku aasialaisukko, joka varotti mua että "Hän on tulossa" "Kuka?" "NUMEROT!" ja sitten se muuttui kasvoistaan ampiaismaiseksi ja suli (kuoli nimen sanottuaan, sillä sitä ei saanut sanoa ääneen?) pois. Ilmeisesti se oli pidellyt kädessään mun kättä, koska mun käteen jäi semmosta hiljalleen pois sulavaa "vahaa" ja mua ällötti :(
Hiphei fiksut unet. Tosin tämäkin luonnollisuuden huipentuma on selitettävissä sillä, että päivän tapahtumat ym. tulevat uniin.
Raskaus selittyy sillä, että yksi ystävistäni synnytti eilen.
Kettu sillä, että luin ennen nukkumaanmenoa pikkuprinssiä ja mietin ketun sanoja "Vain sydämellään näkee hyvin. Tärkeimpiä asioita ei näe silmillä."
Italialais-serbialainen mieheni opinnäytetyöllä, jota märehdin koko päivän ja käenpesän Traianilla :D Myöskin laadukas orkesterin nimi selittyy opinnäytetyöllä.
Koko pahis-aasialais-ampiais episodin selittää GRIMM, jonka katsoin eilen.
tiistai 22. tammikuuta 2013
Mikään ei toimi, paitsi sitruunat.
Julkaisin tämänkin ennen kuin olin ehtinyt kirjoittaa muuta kuin otsikon.
Aloitetaanpas eilisestä:
1.Päivä oli tarkoitus käyttää opinnäytetyöreseptieni kokeiluun, mutta tukkulaiset eivät olleet oikeen muistaneet minua tuodessaan raaka-aineita koululle.
Viikunahillon, mintun, naudan ulkofileen, marsala-viinin ja pinjansiementen kohdalla oli myyty eioo:ta ja vaikkakin listan mukaan mun risottoyrteistäni piti saapua niin basilikan, oreganon kuin pinaatinkin, ainoa paikalle päässyt oli pinaatti. Muut leikkivät piilosta.
Patonki sentään oli tullut, mutta sekin näytti yläasteikäisen tumpelon kotitaloustunnin tuotokselta ollessaan olemukseltaan vähän turhankin rapsakka.
Enkä saanut raikkaan hikisukalta tuoksahtavaa gorgonzolaakaan vaan tämä oli korvattu Turkulaisen joen pohjamudista tongitulla juustonturjakkeella.
Tuloksena oli, että opettaja lähti metsästämään kauppaan näitä sukupuuttoon kuolleita raaka-aineitani ja palasi mukanaan port-viiniä, minttuhyytelöä, yksi lähes paleltunut basilikanippu, jota tuskin edes näki ilman mikroskooppia ja viikunahilloa sekä hyvin jänteikäs ulkofile.
2. Risotosta tuli ällöttävän makeaa, kiitos minttuhyytelön. Ja taas Pihvi, josta olisi jänteiden valtavan populaation vuoksi voinut tehdä jojon, ei saanut treffiseurakseen Marsalakastiketta.
3. Kännykkähupelimeni sairastui jonkin sortin muistisairauteen ja ilmoitti täten, ettei feispuukkiin ole menemistä, koska muistikapasiteetti ei riitä moisen vaativan tehtävän suorittamiseen. Ilmeisesti hupelimen muisti siis pienenee sitä mukaa kun sieltä tietoja poistaa, sillä lisäämisen sijaan olin juuri heittänyt olemattomaan roskakoriin muutaman korvamatoja aiheuttavan biisin, jotka olin jossain mielenhäiriössä joskus kesällä hupelimeeni ladannut.
4. Autoni ja kännykkäni ovat selvästi hyviä ystäviä keskenään ja sitä mitä pienet edellä, sitä isot perässä. Näin päätti autonikin, että sitä ottaa sydämestä ja ilmoitti mulle, että moottorissa on pikkuvikaa väläyttelemällä oranssia omituisenmuotoista, paniikkiaherättävää valoa.
5. Olin illalla vähän turhankin sulava liikkeissäni käyttäessäni lampun johtoa hyppynaruna noustessani sängystä viedäkseni teekupin pois yöpöydältä. Crash boom bang ja rest in pieces ikealamppu, jota juuri olin alkanut rakastamaan.
_____
Tänään taas olen huomannut, että mulla on selvästi joku sitruunafiksaatio, meinaan ensin viikonloppuna Limoncellojäätelö ja nyt sitten 2 erilaista sitruunakakkua.
Ja salkkareiden kalle kummittelee mun päässä kiitos koulutovereiden, joiden kanssa tuli kyseisestä homppaveikosta puhetta.
"Valtteri raiskas mut, hyhyhy" - nonstoppina ei ole kovin mukavaa, mutta minkäs teet.
Aloitetaanpas eilisestä:
1.Päivä oli tarkoitus käyttää opinnäytetyöreseptieni kokeiluun, mutta tukkulaiset eivät olleet oikeen muistaneet minua tuodessaan raaka-aineita koululle.
Viikunahillon, mintun, naudan ulkofileen, marsala-viinin ja pinjansiementen kohdalla oli myyty eioo:ta ja vaikkakin listan mukaan mun risottoyrteistäni piti saapua niin basilikan, oreganon kuin pinaatinkin, ainoa paikalle päässyt oli pinaatti. Muut leikkivät piilosta.
Patonki sentään oli tullut, mutta sekin näytti yläasteikäisen tumpelon kotitaloustunnin tuotokselta ollessaan olemukseltaan vähän turhankin rapsakka.
Enkä saanut raikkaan hikisukalta tuoksahtavaa gorgonzolaakaan vaan tämä oli korvattu Turkulaisen joen pohjamudista tongitulla juustonturjakkeella.
Tuloksena oli, että opettaja lähti metsästämään kauppaan näitä sukupuuttoon kuolleita raaka-aineitani ja palasi mukanaan port-viiniä, minttuhyytelöä, yksi lähes paleltunut basilikanippu, jota tuskin edes näki ilman mikroskooppia ja viikunahilloa sekä hyvin jänteikäs ulkofile.
2. Risotosta tuli ällöttävän makeaa, kiitos minttuhyytelön. Ja taas Pihvi, josta olisi jänteiden valtavan populaation vuoksi voinut tehdä jojon, ei saanut treffiseurakseen Marsalakastiketta.
3. Kännykkähupelimeni sairastui jonkin sortin muistisairauteen ja ilmoitti täten, ettei feispuukkiin ole menemistä, koska muistikapasiteetti ei riitä moisen vaativan tehtävän suorittamiseen. Ilmeisesti hupelimen muisti siis pienenee sitä mukaa kun sieltä tietoja poistaa, sillä lisäämisen sijaan olin juuri heittänyt olemattomaan roskakoriin muutaman korvamatoja aiheuttavan biisin, jotka olin jossain mielenhäiriössä joskus kesällä hupelimeeni ladannut.
4. Autoni ja kännykkäni ovat selvästi hyviä ystäviä keskenään ja sitä mitä pienet edellä, sitä isot perässä. Näin päätti autonikin, että sitä ottaa sydämestä ja ilmoitti mulle, että moottorissa on pikkuvikaa väläyttelemällä oranssia omituisenmuotoista, paniikkiaherättävää valoa.
5. Olin illalla vähän turhankin sulava liikkeissäni käyttäessäni lampun johtoa hyppynaruna noustessani sängystä viedäkseni teekupin pois yöpöydältä. Crash boom bang ja rest in pieces ikealamppu, jota juuri olin alkanut rakastamaan.
_____
Tänään taas olen huomannut, että mulla on selvästi joku sitruunafiksaatio, meinaan ensin viikonloppuna Limoncellojäätelö ja nyt sitten 2 erilaista sitruunakakkua.
Ja salkkareiden kalle kummittelee mun päässä kiitos koulutovereiden, joiden kanssa tuli kyseisestä homppaveikosta puhetta.
"Valtteri raiskas mut, hyhyhy" - nonstoppina ei ole kovin mukavaa, mutta minkäs teet.
lauantai 19. tammikuuta 2013
Toukanmetsästyskausi
Olo on ku kuvausstudiossa. Spotteja siellä, spotteja täällä.
Seuraavien kahden viikon aikana ohjaan neljätoistaosaista Follywood elokuvaa, jonka pääosissa patsastelevat ja karkuun kipittelevät asuntoni rakkaat alivuokralaiset.
Nämä kuusijalkaiset ystäväiseni, jotka tunkevat nokk.. - jalkansa joka asiaan. Tänään löysin yhden kuoriaisen opinnäytetyöpapereideni seasta.Arvostan not. Sydäntälämmittävää ärsyttävää avustusyritystä lisääntymistä kämpässäni ja komeaa elinkaarta, joka oli taas jo ehtinyt edetä toukkavaiheesta aikuiseksi kuoriaiseksi. Kuinka hellyyttävää.
Olen varma, että tästä kauhuelokuvasta, jossa jalkoja lentää, ruumiita tulee ja päähenkilöitä huuhdotaan vessanpöntöstä alas kuin kuolleita kultakaloja - tulee vielä huikea menestys.
Melkein lähdin tänään lenkille, mutta tyydyin aggressiiviseen imurointiin, koska ulkona lumi on syönyt kaiken (ah, kohtalontoveri, niin minäkin aina teen) ja routa raiskaa (toivottavasti) mun mattoni parvekkeella. Ne ovat siellä pakkasterapiassa toipumassa toukkatraumoista.
ps. viinajäätelön innoittamana loin tänään ruoka- ja herkkublogin. Sen nimi on hirveä, mutta en aio sitä vaihtaa ja siellä komeilee yksinäisyydellään vasta juurikin tuo hitiksi noussutviina Limoncellojäätelö.
Seuraavien kahden viikon aikana ohjaan neljätoistaosaista Follywood elokuvaa, jonka pääosissa patsastelevat ja karkuun kipittelevät asuntoni rakkaat alivuokralaiset.
Nämä kuusijalkaiset ystäväiseni, jotka tunkevat nokk.. - jalkansa joka asiaan. Tänään löysin yhden kuoriaisen opinnäytetyöpapereideni seasta.
Olen varma, että tästä kauhuelokuvasta, jossa jalkoja lentää, ruumiita tulee ja päähenkilöitä huuhdotaan vessanpöntöstä alas kuin kuolleita kultakaloja - tulee vielä huikea menestys.
Melkein lähdin tänään lenkille, mutta tyydyin aggressiiviseen imurointiin, koska ulkona lumi on syönyt kaiken (ah, kohtalontoveri, niin minäkin aina teen) ja routa raiskaa (toivottavasti) mun mattoni parvekkeella. Ne ovat siellä pakkasterapiassa toipumassa toukkatraumoista.
ps. viinajäätelön innoittamana loin tänään ruoka- ja herkkublogin. Sen nimi on hirveä, mutta en aio sitä vaihtaa ja siellä komeilee yksinäisyydellään vasta juurikin tuo hitiksi noussut
perjantai 18. tammikuuta 2013
Blinkkis
Mikäli olisin tänään lähtenyt baariin keskellä kirkasta päivää ja jopa päässyt sinne baariin asti jäätymättä komeaksi obeliskiksi astuttuani ovesta ulos, oisin niin tehny kaatoja. Iskin meinaan silmää kuin mielenhäiriöinen liikennevalo ikään.
Olin olevinani kiltti ihminen ja pesin koulun kioskin iki-likasontakahvijauhemössöpaskaläntti-termarin. Tämä kuitenkin ilmeisesti tykkäsi spurguolemuksestaan ja räkäisi puhtoiset saippuavedet mun silmääni.
Blink.Blink.Blinkedi blink.
Sain sentään aikaiseksi hyvää viinajäätelöä kämpällä. Kannattaa aina muistaa tehdä ruokalajista omanlaisensa, vähän niinku heittää ripaus itsestään sinne sekaan.
Edellämainittua keittiöviidakonlakia noudatin kirjaimellisesti raastamalla sitruunan sijaan omaa sormeani.
Ps. en sentään tehnyt kossujäätelöä (hyi), vaan harjoittelin opinnäytetyöni jälkiruokaa Gelato Al Limoncelloa.
Olin olevinani kiltti ihminen ja pesin koulun kioskin iki-likasontakahvijauhemössöpaskaläntti-termarin. Tämä kuitenkin ilmeisesti tykkäsi spurguolemuksestaan ja räkäisi puhtoiset saippuavedet mun silmääni.
Blink.Blink.Blinkedi blink.
Sain sentään aikaiseksi hyvää viinajäätelöä kämpällä. Kannattaa aina muistaa tehdä ruokalajista omanlaisensa, vähän niinku heittää ripaus itsestään sinne sekaan.
Edellämainittua keittiöviidakonlakia noudatin kirjaimellisesti raastamalla sitruunan sijaan omaa sormeani.
Ps. en sentään tehnyt kossujäätelöä (hyi), vaan harjoittelin opinnäytetyöni jälkiruokaa Gelato Al Limoncelloa.
torstai 17. tammikuuta 2013
Challenge accepted
Sain haasteen sokerihuurre -blogin Ilonalta. Haasteen säännöt menevät näin:
- Kerro 11 asiaa itsestäsi
- Vastaa haastajan 11 kysymykseen
- Keksi 11 uutta kysymystä
- Haasta 11 bloggaajaa jolla on alle 200 lukijaa
- Kerro bloggaajille että olet haastanut heidät
11 asiaa minusta:
1. En ole tomaattien kanssa läheisissä väleissä. Siltikin syön niitä joskus, koska ruoka on hyvää ja lähes kaikki, mikä eteen sattuu on syötävä.
2. Usein eksyn, sillä googlemaps valehtelee mulle :( Viimeisimpänä harharetkenäni eksyin matkalla kaverille 8km:n päähän oikeasta päämäärästäni keskelle korpea. No, löysin sentään paikan nimeltä "KUMIKARTANO", mikä löytö!
3. Usein ajattelen "Entä jos..." Omituista kyllä, tämän ajatelman toteuttaminen keittiössä usein johtaa pienempään kaaokseen kun orjallinen reseptien noudattaminen.
4. Tähtäsin Teatterikorkeakouluun Helsinkiin, päädyin opiskelemaan kokiksi keskelle järveä. (Damn you googlemaps!)
5. Edellisestä huolimatta, tiedän jo nyt, mihin ravintolaan haluan työllistyä.
6. 4-vuotiaana olin julistanut haluavani liikunnanopettajaksi. Nyt lähinnä mietin kuinka tyhmä lapsi olen ollut. Hyi.
7. Pääni on jukeboksi. Nähtyäni tietyn sanan, alkaa päässä soimaan sanan sisältävä tai siihen liittyvä biisi. Tällä hetkellä päässä soi Rock me Amadeus.
(mitenniin katoin salkkarit)
8. Olen nopea lukija. Mm. viimeisintä Potteria olen lukenut jo ainakin 4 vuotta.
9. Kaikesta saa ongelman. Siitäkin, että uuden asuntoni liesi on vain 2-levyinen. Miten siinä muka kokkaa mitään.
10. Liekit on kivoja. Sillon kuin ne ei ole sun hiuksissa tai lieden levyllä.
11.Suurin osa teatterirooleistani on ollut mies- tai eläinrooleja. Kerran esitin hutsua, sain aivotärähdyksen.
11 kysymystä haastajalta:
1. Mikä sinusta tulee isona? Jos olet jo iso, mikä sinusta piti tulla, kun olit pieni?
- iso ja pyöreä.
2. Mikä on paras maku, jonka olet maistanut?
- Suklaakakku, jonka reseptin ainoa versio on kadonnut pääni sisäiseen bittiavaruuteen.
3. Pelkäätkö lentokoneella lentämistä?
- En. Lentokoneet on kivoja, sillon kun lentoemännät ei o liian hajustettuja tai haiskahda kynsilakanpoistoaineelle.
4. Oletko uhkarohkea?
- Hiuukan.
5. Mokkapalat vai porkkanakakku?
-Mokkapalat porkkanakakulla.
6. Maito vai vesi?
- Vatten!
7. Korvapuusti vai voisilmäpulla?
-silmäpulla.
8. Missä tapasit ensimmäisen kerran ystäväsi, jonka olet tuntenut kauiten?
- Päiväkerhossa? Eskarissa? 16 vuotta sitten. Hui. Pronssihääpäivä lähestyy!
9. Pidätkö Suomen ilmastosta?
- Nii kaua ku ei pystyy jäädy :D
10. Millaisista juhlista pidät?
- Semmosista missä o ruakka!
11. Elätkö terveellisesti?
- Eeeeeemmääööö... Jooooooo o:)
Skippaan kysymysten keksimisen ja haastamisen, koska olen laiska, nälkäinen ja avustin tänään tahtomattani murhassa.
Työnsin viattomasti tiskintäyteisen korin koneeseen ja tämä teollisuusjöötin irvikuva tönäiseen pienen, viattoman, suhteellisen puhtoisen lautasparan maahan.
Sen
keskiviikko 16. tammikuuta 2013
Pro-keilaaja
Viime keilauskerrasta on pienoset 5 vuotta ja tänään sitten otin itteäni niskasta kiinni ja raahasin takin kauluksesta roikottaen itseni ja sievän takamukseni keilahallille kaverin kanssa.
Ja mikä ammattiurheilija olinkaan! Siinä oli kanssakeilaajilla kattomista kun kehittelin uusia loistavia tyylejä keilata.
"Kun yksi pallo ei riitä."
Eihän se pieni pallo niitä kaikkia keiloja kuitenkaan kaada, joten miksi ei mennä itse pallon perässä? Mua vainosi joku 1-3 keilan kirous. AINA. AI-NA sinne jäi joko 1 keila johonkin nurkkaan käkättämään ilkikurisesti tai sitten 3 kunnon sleezebag-keilaa riviin nauramaan kunnon paskanaurua. Kun sain tarpeeksi, päätin itse kokeilla mennä perässä. Vauhti ei kuitenkaan riittänyt, vaan kilometrinopeus laski nollaan kuin nautaeläimen häntä heti päästyäni viivan yli.
Olen todella huono pallo. Mutta ehkä sitten joskus. Lisää ruokaa!
Niin ja on muuten tosi tylsääyrittää heitellä vaan niitä keiloja. Lisää actionia peliin sais kun heittäs sitä keilapalloa taaksepäin. 1 piste, jos osuu johonkin esineeseen, 10, jos osuu ihmiseen. Lisäpisteitä miehistä, jos osut arkaan paikkaan. Yritinkin. Osuin omaan reiteeni. 10 points goes to me. Hahaa!
ps. Reilusta kerhosta hyvää iltaa. Yläkerran naapuri number 1 amispopittaa ja kattoni yllä asuva naapuri nro 2. osoittaa kimpaantuneet koputuksensa mulle.
Kuulin juuri, kuinka kattoasukki/asukit numbär 2 lähti(vät) käytävävaellukselle. Ilmeisesti pyhiinvaelluksen kohde vaihtui kun pääsivät ulos ovesta ja tajusivat äänen lähtöpisteen.
Aggressiivisesta naapuri 1:sen kirkkoveneeseen viittaavasta älähdyksestä päätellen, hän joutui pienoissaarnan kohteeksi.
...Ja tämänhetkisestä kattorakenteita raiskaavasta bassojytkeestä päätellen joku kattokakkosista antaa samalla mitalla takaisin tai ykkönen taistelee oikeuksiensa puolesta.
Meanwhile in some appartment joku naapureistani muuttui animaalisesta tärykalvoja hivelevästä ulvahduksesta päätellen ihmissudeksi.
Wait.
Siellä onkin vain intiaaniheimon kokous. Bassonjytke kaasi tiipiin.
"EEEEEEEEEEEEEEEEÖYÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ"
Ja mikä ammattiurheilija olinkaan! Siinä oli kanssakeilaajilla kattomista kun kehittelin uusia loistavia tyylejä keilata.
"Kun yksi pallo ei riitä."
Eihän se pieni pallo niitä kaikkia keiloja kuitenkaan kaada, joten miksi ei mennä itse pallon perässä? Mua vainosi joku 1-3 keilan kirous. AINA. AI-NA sinne jäi joko 1 keila johonkin nurkkaan käkättämään ilkikurisesti tai sitten 3 kunnon sleezebag-keilaa riviin nauramaan kunnon paskanaurua. Kun sain tarpeeksi, päätin itse kokeilla mennä perässä. Vauhti ei kuitenkaan riittänyt, vaan kilometrinopeus laski nollaan kuin nautaeläimen häntä heti päästyäni viivan yli.
Olen todella huono pallo. Mutta ehkä sitten joskus. Lisää ruokaa!
Niin ja on muuten tosi tylsää
ps. Reilusta kerhosta hyvää iltaa. Yläkerran naapuri number 1 amispopittaa ja kattoni yllä asuva naapuri nro 2. osoittaa kimpaantuneet koputuksensa mulle.
Kuulin juuri, kuinka kattoasukki/asukit numbär 2 lähti(vät) käytävävaellukselle. Ilmeisesti pyhiinvaelluksen kohde vaihtui kun pääsivät ulos ovesta ja tajusivat äänen lähtöpisteen.
Aggressiivisesta naapuri 1:sen kirkkoveneeseen viittaavasta älähdyksestä päätellen, hän joutui pienoissaarnan kohteeksi.
...Ja tämänhetkisestä kattorakenteita raiskaavasta bassojytkeestä päätellen joku kattokakkosista antaa samalla mitalla takaisin tai ykkönen taistelee oikeuksiensa puolesta.
Meanwhile in some appartment joku naapureistani muuttui animaalisesta tärykalvoja hivelevästä ulvahduksesta päätellen ihmissudeksi.
Wait.
Siellä onkin vain intiaaniheimon kokous. Bassonjytke kaasi tiipiin.
"EEEEEEEEEEEEEEEEÖYÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ"
sunnuntai 13. tammikuuta 2013
Kära grannar
Tuli tuossa jaettua oikein sydäntä lämmittävä tutustumishetki uusien naapureiden kanssa. Nimittäin koko sen tunnin kun olin asunnolla, seisoivat nämä kaksi vastakkaisen omakotitalon otusta ikkunansa edessä ja tuijottivat häpeilemättä suoraan mun asuntooni.
Olen siis jatkossa naapuritv:n suurin stara ja nyt jo todennäköisesti puskaradion kuumin puheenaihe, sillä naispuolinen naapuriotus myös soitteli Ritvat,Hillevit, Hilmat ja Herpertit läpi tarkastelunsa lomassa.
Yhteistä kieltä me emme valitettavasti kuitenkaan löytäneet, sillä vahtivuoron vaihduttua asetuin itsekin hetkeksi ikkunan eteen ja vilkutin uudelle ystäväiselleni. Hän ei kuitenkaan ihan tajunnut viestiä (mies on yllättävän tyhmä).
Pitänee enskerralla lätkästä viikset naamalle ja mekko päälle. Tulee sitten vähän sisältöä heidänkin ruokapöytäkeskusteluihinsa :)
Entistäkin koomisempaa tästä tekee se, että kyseessä ei ollut kyylämummo, joita perinteisesti näkee, vaan nainen oli ehkä noin nelikymppinen.
Noh, niinhän sitä sanotaan, että minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa.
Entistäkin koomisempaa tästä tekee se, että kyseessä ei ollut kyylämummo, joita perinteisesti näkee, vaan nainen oli ehkä noin nelikymppinen.
Noh, niinhän sitä sanotaan, että minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa.
+ flat tire is flat.
Ennen lähtöä huomasin et yhestä renkaasta on taas ilmat pihalla. Puuh.
keskiviikko 9. tammikuuta 2013
Ei kulje aika,eikä ajatukset!
14.45 tapasin naapurin höperömummon hissillä.
Tämä toivotti hyvää huomenta ja vastasin takaisin "Huomenta!"
Voitte arvata kumpi korjasi sanomisiaan edes jotenkin.
Minä vai höperömummo.
Aivan. Mummohan se.
"Valmiiksi seuraavalle aamulle."
Itse poistuin hämmentyneenä asuntooni, jossa vasta oven suljettuani päähän pälkähti ajatus "Missä meni pieleen?"
Hehhe, Mikä virhe, mikä virhe?
Vanhuus ei tule yksin. Ainakaan mun luo. Se selvästikin tuo mukanaan toukkia. Eilen tein varsinaisen aarrelöydöksen tyhjentäessäni astiakaappia. Toukkafestarit. Oujee!
Toukat, vaikka se lisääntyminen olisi kuinka kivaa, niin eiks tää oo jo vähän epähygieenistä?
Tämä toivotti hyvää huomenta ja vastasin takaisin "Huomenta!"
Voitte arvata kumpi korjasi sanomisiaan edes jotenkin.
Minä vai höperömummo.
Aivan. Mummohan se.
"Valmiiksi seuraavalle aamulle."
Itse poistuin hämmentyneenä asuntooni, jossa vasta oven suljettuani päähän pälkähti ajatus "Missä meni pieleen?"
Hehhe, Mikä virhe, mikä virhe?
Vanhuus ei tule yksin. Ainakaan mun luo. Se selvästikin tuo mukanaan toukkia. Eilen tein varsinaisen aarrelöydöksen tyhjentäessäni astiakaappia. Toukkafestarit. Oujee!
Toukat, vaikka se lisääntyminen olisi kuinka kivaa, niin eiks tää oo jo vähän epähygieenistä?
maanantai 7. tammikuuta 2013
Kauppalista on kaveri
Olinhan mä sen tehny, mutta unohin kottii ja aattelin, että kyllä mun superdupernäyttelijämuisti pelaa sen verran, et pärjään.
"Enhän mä tarvinnu ku munia, kermaviiliä, meetwurstia ja juustoa. Joo, siinä kaikki"
Later in da market:
"AINII MAITOA!!!"
Jääkaapilla: "MAITOA?! EI MIKS VITUSSA MÄ OON OSTANU MAITOA!!"
Näin.
Nyt mulla sitten on kaapissa 2 tölkkiä. Eilen avattu, jonka vimonen käyttöpäivä on 13.1 ja tänään ostettu, jonka viimeinen käyttöpäiväkin on vielä tidididiiii: TÄNÄÄN!
Ba dam tss.
Joku taitaa tehdä illalla vähän lettuja.
"Enhän mä tarvinnu ku munia, kermaviiliä, meetwurstia ja juustoa. Joo, siinä kaikki"
Later in da market:
"AINII MAITOA!!!"
Jääkaapilla: "MAITOA?! EI MIKS VITUSSA MÄ OON OSTANU MAITOA!!"
Näin.
Nyt mulla sitten on kaapissa 2 tölkkiä. Eilen avattu, jonka vimonen käyttöpäivä on 13.1 ja tänään ostettu, jonka viimeinen käyttöpäiväkin on vielä tidididiiii: TÄNÄÄN!
Ba dam tss.
Joku taitaa tehdä illalla vähän lettuja.
sunnuntai 6. tammikuuta 2013
Rajansa kaikella - naapureillakin
Okei, myönnän kyllä olevani niitä ihmisiä, jotka hilpeästi näyttävät kansainvälisiä sormimerkkejä lähes kaikille, jotka minun koslani uskaltavat liikenteessä ohittaa, mutta rajansa kaikella!
80km/h rajoitus. Auto lähestyy. Ja njiin rjakas jitä-naapurjin Djimitri/Anashtashia kjiitää johi jasentjeella "Kjarjala on mjeidän ja tjässähän on vjielä hjyvin 30 mjetrijiä johituskjaisthaa jäljelljä, mjinähjän mjenen johi, jos haluan. Njiaaaaaaaaaaaaaaaau, oishki poishki."
kiilaten mut lähes penkkaan.
Parin kilometrin päästä Itänaapurin unelmat rallikuskeudesta alkavat selvästi valua sormien välistä. Poliisi, joka kiskoo samanmoiselta - vastakkaiseen suuntaan ajaneelta - autolta takakilpeä irti. Vahingonilo on suuri, mutta olisi ollut vielä suurempi, mikäli djimitri/anashtashia olisi saanut itse oppia kantapään -vai pitäisikö sanoa - kilven kautta. Ei meinaan se kilometrirajotusoppi pysynyt päässä kuin sen parisen kilometriä kjun tjaas mjentiiin!
Niin ja onko muuten tänään joku yleinen vittuilevat vaatteet päivä?
Olin nätisti viikannu kaikki vaatteet laukkuun ja kun niitä sieltä viikattuina nostelin niin joko koko paketti aukes tai jostain välistä repsotti joku perrrrhanan hiha.
Myr.
80km/h rajoitus. Auto lähestyy. Ja njiin rjakas jitä-naapurjin Djimitri/Anashtashia kjiitää johi jasentjeella "Kjarjala on mjeidän ja tjässähän on vjielä hjyvin 30 mjetrijiä johituskjaisthaa jäljelljä, mjinähjän mjenen johi, jos haluan. Njiaaaaaaaaaaaaaaaau, oishki poishki."
kiilaten mut lähes penkkaan.
Parin kilometrin päästä Itänaapurin unelmat rallikuskeudesta alkavat selvästi valua sormien välistä. Poliisi, joka kiskoo samanmoiselta - vastakkaiseen suuntaan ajaneelta - autolta takakilpeä irti. Vahingonilo on suuri, mutta olisi ollut vielä suurempi, mikäli djimitri/anashtashia olisi saanut itse oppia kantapään -vai pitäisikö sanoa - kilven kautta. Ei meinaan se kilometrirajotusoppi pysynyt päässä kuin sen parisen kilometriä kjun tjaas mjentiiin!
Niin ja onko muuten tänään joku yleinen vittuilevat vaatteet päivä?
Olin nätisti viikannu kaikki vaatteet laukkuun ja kun niitä sieltä viikattuina nostelin niin joko koko paketti aukes tai jostain välistä repsotti joku perrrrhanan hiha.
Myr.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)