Julkaisin tämänkin ennen kuin olin ehtinyt kirjoittaa muuta kuin otsikon.
Aloitetaanpas eilisestä:
1.Päivä oli tarkoitus käyttää opinnäytetyöreseptieni kokeiluun, mutta tukkulaiset eivät olleet oikeen muistaneet minua tuodessaan raaka-aineita koululle.
Viikunahillon, mintun, naudan ulkofileen, marsala-viinin ja pinjansiementen kohdalla oli myyty eioo:ta ja vaikkakin listan mukaan mun risottoyrteistäni piti saapua niin basilikan, oreganon kuin pinaatinkin, ainoa paikalle päässyt oli pinaatti. Muut leikkivät piilosta.
Patonki sentään oli tullut, mutta sekin näytti yläasteikäisen tumpelon kotitaloustunnin tuotokselta ollessaan olemukseltaan vähän turhankin rapsakka.
Enkä saanut raikkaan hikisukalta tuoksahtavaa gorgonzolaakaan vaan tämä oli korvattu Turkulaisen joen pohjamudista tongitulla juustonturjakkeella.
Tuloksena oli, että opettaja lähti metsästämään kauppaan näitä sukupuuttoon kuolleita raaka-aineitani ja palasi mukanaan port-viiniä, minttuhyytelöä, yksi lähes paleltunut basilikanippu, jota tuskin edes näki ilman mikroskooppia ja viikunahilloa sekä hyvin jänteikäs ulkofile.
2. Risotosta tuli ällöttävän makeaa, kiitos minttuhyytelön. Ja taas Pihvi, josta olisi jänteiden valtavan populaation vuoksi voinut tehdä jojon, ei saanut treffiseurakseen Marsalakastiketta.
3. Kännykkähupelimeni sairastui jonkin sortin muistisairauteen ja ilmoitti täten, ettei feispuukkiin ole menemistä, koska muistikapasiteetti ei riitä moisen vaativan tehtävän suorittamiseen. Ilmeisesti hupelimen muisti siis pienenee sitä mukaa kun sieltä tietoja poistaa, sillä lisäämisen sijaan olin juuri heittänyt olemattomaan roskakoriin muutaman korvamatoja aiheuttavan biisin, jotka olin jossain mielenhäiriössä joskus kesällä hupelimeeni ladannut.
4. Autoni ja kännykkäni ovat selvästi hyviä ystäviä keskenään ja sitä mitä pienet edellä, sitä isot perässä. Näin päätti autonikin, että sitä ottaa sydämestä ja ilmoitti mulle, että moottorissa on pikkuvikaa väläyttelemällä oranssia omituisenmuotoista, paniikkiaherättävää valoa.
5. Olin illalla vähän turhankin sulava liikkeissäni käyttäessäni lampun johtoa hyppynaruna noustessani sängystä viedäkseni teekupin pois yöpöydältä. Crash boom bang ja rest in pieces ikealamppu, jota juuri olin alkanut rakastamaan.
_____
Tänään taas olen huomannut, että mulla on selvästi joku sitruunafiksaatio, meinaan ensin viikonloppuna Limoncellojäätelö ja nyt sitten 2 erilaista sitruunakakkua.
Ja salkkareiden kalle kummittelee mun päässä kiitos koulutovereiden, joiden kanssa tuli kyseisestä homppaveikosta puhetta.
"Valtteri raiskas mut, hyhyhy" - nonstoppina ei ole kovin mukavaa, mutta minkäs teet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti