Kuka oikeasti on niin helvetillisen idearikas järjenjättiläinen, että keksii yölliseksi harrastuksekseen jotain niinkin luovaa, kuin käydä kokeilemassa random omakotitalon pihassa random auton randomilla valittua rengasta veitsellä?
"Hmm, I wonder what happens if I stick this knife on that tire"
I TELL YOU WHAT FREAKIN' HAPPENS!!
THE FREAKIN' TIRE BECOMES EMPTY, BECAUSE IT HAS A FREAKIN HOLE ON IT.
And the owner is fucking furious.
Eipä tarvinnu mennä töihin tänään <3
Kunhan saan sen tyypin käsiini niin muutan sen kirpuksi ja laitan sen laatikkoon ja laatikon laatikkoon ja laatikon laatikkoon, lähetän sen itselleni ja kun se saapuuu, hihihii.....
LÄJÄYTÄN SEN VASARALLA!!
torstai 29. marraskuuta 2012
lauantai 24. marraskuuta 2012
Sadisti baguette ja viinaisat tanssahtelut liikennevaloissa
Sain haavan patongista.
Normipäivä.
Myöhemmin illalla hain konjakkia. No, ostin sitte ihan pienen littanan pullon ja se sujahtaa sievästi kassan "rahaluukun" ali, kun kassapojulla on vielä edellisten vaihtorahojen anto kesken.
Sekä mulla, että kassahäiskällä pettää pokka ja näkiessäni pullon taipuisan esityksen yhä uudelleen nonstoppina päässäni melkein heitän ajokorttini kassapojan naamalle pidätellessäni repeemistäni. Onneksi tälläkin oli vielä pidättelyongelmia.
Lähtiessäni koomisesta tilanteesta kilautan vaihtorahat ja pullon rempseästi takkini taskuun ja loikin livohkaan, jolloin kassapojun ilme viimeistään muuttui sanoinkuvaamattoman huvittavaksi. Heti ensimmäiseksi päästyäni ovesta ulos vastaan tulee tuttava, joka todennäköisesti näki pullon himmeissä kauppakeskuksen valoissa pronssisena leiskuvan korkin, joka ei sitten ihan niin vaan uponnutkaan sinne takin taskuun. Hemmetti yhen koon liian pieni tasku piilopullolle!
Myöskään liikennevalot eivät olleet mun ja salakuljetettavani puolella. Ne vaihtui kaks kertaa punasesta vihreeksi AUTOILLA, mutta ei, se punanen ukkeli ei ottanut lähteäkseen, jotta se little green gentleman ois voinu saapua. Siinä sitten jo vähän kylmissäni tanssahtelin yksin liikennevaloissa ja puhelen itsekseni sille tolpalle, naureskelen edelleen pullon sukkelalle pujahdukselle, kunnes tajuan, että ulkovalaistuksessa se korkki tosiaan LOISTAA ja mun viereen on kerääntynyt jätkäporukka, joka kattoo mua jokseenkin huvittuneesti. Ei, se pullo ei ollut auki ja puolityhjä, hyvät herrat.
Normipäivä.
Myöhemmin illalla hain konjakkia. No, ostin sitte ihan pienen littanan pullon ja se sujahtaa sievästi kassan "rahaluukun" ali, kun kassapojulla on vielä edellisten vaihtorahojen anto kesken.
Sekä mulla, että kassahäiskällä pettää pokka ja näkiessäni pullon taipuisan esityksen yhä uudelleen nonstoppina päässäni melkein heitän ajokorttini kassapojan naamalle pidätellessäni repeemistäni. Onneksi tälläkin oli vielä pidättelyongelmia.
Lähtiessäni koomisesta tilanteesta kilautan vaihtorahat ja pullon rempseästi takkini taskuun ja loikin livohkaan, jolloin kassapojun ilme viimeistään muuttui sanoinkuvaamattoman huvittavaksi. Heti ensimmäiseksi päästyäni ovesta ulos vastaan tulee tuttava, joka todennäköisesti näki pullon himmeissä kauppakeskuksen valoissa pronssisena leiskuvan korkin, joka ei sitten ihan niin vaan uponnutkaan sinne takin taskuun. Hemmetti yhen koon liian pieni tasku piilopullolle!
Myöskään liikennevalot eivät olleet mun ja salakuljetettavani puolella. Ne vaihtui kaks kertaa punasesta vihreeksi AUTOILLA, mutta ei, se punanen ukkeli ei ottanut lähteäkseen, jotta se little green gentleman ois voinu saapua. Siinä sitten jo vähän kylmissäni tanssahtelin yksin liikennevaloissa ja puhelen itsekseni sille tolpalle, naureskelen edelleen pullon sukkelalle pujahdukselle, kunnes tajuan, että ulkovalaistuksessa se korkki tosiaan LOISTAA ja mun viereen on kerääntynyt jätkäporukka, joka kattoo mua jokseenkin huvittuneesti. Ei, se pullo ei ollut auki ja puolityhjä, hyvät herrat.
perjantai 23. marraskuuta 2012
Antoisa työpäivä part 666
Opettavaista tiskata 6 tuntia. Eiku ainii, veinhän mä roskatkin!
Näyttöön(jollon pitäs osata about puolet a la cartelistasta ja tehä lounasta) 2 viikkoa, joista oon töissä 8 päivää.
Countdown to selfdistruction starts now.
VITUTTAAKO?
NO EI.
Mistä sä nyt niin päättelit?
AAAAAAAAAAAAAAARGHGARHJAGDOLXHDSLKFCNSKJDBAYUGSDAOFHAPÄÅKDÅPKAPÅBLYYYHÄSÄDASAADSDAKSHIAGSUIAOAAGAAAAAAH.
keskiviikko 21. marraskuuta 2012
Nyhyhyy
Lasse pissi mun päälle :(
Toisinsanoen, otin lasagnen uunista ja siitä lens nesteet mun päälle.
Ja löin pääni tiskikoneeseen. Aijaijai!
Toisinsanoen, otin lasagnen uunista ja siitä lens nesteet mun päälle.
Ja löin pääni tiskikoneeseen. Aijaijai!
lauantai 17. marraskuuta 2012
Uusi paikka, uudet kujeet
Aloitin maanantaina uudessa työharjottelupaikassa ja saldona so far:
maanantai: pitkä ja verestävä haava käteen kylmiön ovesta. How is this possible....
torstai: ei porkkanoita, koska täällä mennään tekniikalla avaan pussin, kaadan raasteen purkkiin. Joten kun torstain porkkanakirous ei onnistu, vetäsi pizzalaatikko kunnon palkeenkielen sormeen.
perjantai: vesikello viinipullosta. "Kyllä se ihan kiertämällä aukee" yeh right.
ja keskiviikkona kun toin pakkasia takaisin kellarista erään toisen firman pakkasesta (tyhjäsin maanantaina pakkasen ja pesin), ei vajaakaan rullakko meinannut tulla henkilökunnantilojen ja parkkihallin välisen oven kynnyksen yli. Tappelin abouttiarallaa 7 minsaa sen kanssa. Oli jätte kivaa, koska se freakin' rullakon metalliosat(ts.kaikki tavaroita paikallaan pitelevää kumihihnaa lukuunottamatta) oli ihan valkosessa huurussa, koska 2 päivää pakkasessa. Vauhdilla vetämisestä ei ollu apua, koska tulos oli vaan että ylin pahvilaatikko lensi pois kyydistä ja lotasi mua turpaan. Kiitän onneani siitä, että se oli kevyt.
Miettikää vaan sitä tuskaa sen ylitäyden toisen rullakon kanssa... En oo koskaan ollu niin iloissani nähdessäni ex-harjottelukaverini (oltiin keväällä samassa ravintolassa harjottelussa ja poika myös työllistyi valmistumisensa jälkeen sinne ja tää ravintola on mun nykysen harjottelupaikan yläkerrassa. Selkeetä, eikö :D) kun sillon! Pelasti tosiaan päivän kun mun yllätyksekseni tarjos jopa apua (ei oltu mitään ylimpiä ystävyksiä keväällä, koska pojalla vähän kihahti päähän se, että pääsi tekemään välillä vähän haastavampia hommia). Ei meinattu kahestaankaan saada sitä yli, vaikka tällä kertaa yhteistyö toimikin. Lopulta kuitenkin rullakko pääsi kynnyksen yli ja apurini tupakilleen.
maanantai: pitkä ja verestävä haava käteen kylmiön ovesta. How is this possible....
torstai: ei porkkanoita, koska täällä mennään tekniikalla avaan pussin, kaadan raasteen purkkiin. Joten kun torstain porkkanakirous ei onnistu, vetäsi pizzalaatikko kunnon palkeenkielen sormeen.
perjantai: vesikello viinipullosta. "Kyllä se ihan kiertämällä aukee" yeh right.
ja keskiviikkona kun toin pakkasia takaisin kellarista erään toisen firman pakkasesta (tyhjäsin maanantaina pakkasen ja pesin), ei vajaakaan rullakko meinannut tulla henkilökunnantilojen ja parkkihallin välisen oven kynnyksen yli. Tappelin abouttiarallaa 7 minsaa sen kanssa. Oli jätte kivaa, koska se freakin' rullakon metalliosat(ts.kaikki tavaroita paikallaan pitelevää kumihihnaa lukuunottamatta) oli ihan valkosessa huurussa, koska 2 päivää pakkasessa. Vauhdilla vetämisestä ei ollu apua, koska tulos oli vaan että ylin pahvilaatikko lensi pois kyydistä ja lotasi mua turpaan. Kiitän onneani siitä, että se oli kevyt.
Miettikää vaan sitä tuskaa sen ylitäyden toisen rullakon kanssa... En oo koskaan ollu niin iloissani nähdessäni ex-harjottelukaverini (oltiin keväällä samassa ravintolassa harjottelussa ja poika myös työllistyi valmistumisensa jälkeen sinne ja tää ravintola on mun nykysen harjottelupaikan yläkerrassa. Selkeetä, eikö :D) kun sillon! Pelasti tosiaan päivän kun mun yllätyksekseni tarjos jopa apua (ei oltu mitään ylimpiä ystävyksiä keväällä, koska pojalla vähän kihahti päähän se, että pääsi tekemään välillä vähän haastavampia hommia). Ei meinattu kahestaankaan saada sitä yli, vaikka tällä kertaa yhteistyö toimikin. Lopulta kuitenkin rullakko pääsi kynnyksen yli ja apurini tupakilleen.
sunnuntai 11. marraskuuta 2012
Farsa di Roma
Tästä tulee piiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiitkä postaus. Prepare yourselves.
1. Olin haljeta onnesta keväällä kun palasin Italiasta Suomeen ja Tampereen lentokentällä vastaanottokomitean virkaa toimittivat räntäsade, kylmyys ja vanhemmiltani oli hajonnut pesukone. JEE, RIKKINÄINEN PESUKONE! Mitenniin kasaantuva likapyykki ei olisi iloinen asia?
2. Vanhempani ostivat kampanjakoneen. Tämä siis oli se ilonaihe. Saisin liput Italiaan, piti vaan valita 3 matkakohdetta annetuista vaihtoehdoista ja kolme meno- sekä paluupäivämäärää.
3. Pistin paperit postiin ja odottelin varsinaista matkalappua, johon sitten kohteet ja päivämäärät kirjattaisiin. No, lopulta tämä sitten saapui.
4. Tästä seurasi se, että tietoa matkasta sai odotella varauslipukkeen jälkeen luvatun 6-8 viikon sijaan 10. Kello käy, kello käy.
5. "Valitsemillenne päivämäärille ei löytynyt sopivia lentoja, valitkaa uudet päivämäärät" X2.
Mmmh, miksi sitten netistä löyty monelta eri (halpa)lentofirmalta lentoja jok'ikiselle mun valitsemalle päivälle.
"Ehdotamme tällaisia päivämääriä, vastatkaa ehdotukseen 48 tunnin sisällä"
6. Vastasin edelliseen, että ookkei ja sitten siirryttiin maksuvaiheeseen, koska yllättäen ilmainen matka ei ollutkaan ilmainen vaan sisälsi 153 euron lentokenttäverot. Maksu suoritetaan Visalla tai Mastercardilla. Okei, mulla on itelläni vain visa electron, joten otetaan äitiliinin debit käyttöön.
7. Lähetän kortin tiedot, mitään vastausta ei kuulu, kunnes kahden viikon kuluttua soitetaan, että yhteistyökumppani ei hyväksy korttia, koska vain visa ja mastercard käy. No mikähän tää puhelin-neidin mainitsema "VAIN PELKKÄ VISA" mahtaa olla... "Sulla on 24 tuntia aikaa löytää uusi kortti".
24 hours for self distruction, time starts now. Ei tainnu sana varotusaika olla tuttu.
8. Muutaman mutkan kautta päädyn "lainaamaan" matkaan mukaan lähtevän kaverin toisen isosiskon korttia. Kun olen lähettämässä näitä tietoja yhteyshenkilölle, tämä soittaa, olenko löytänyt uuden kortin. Annan tiedot ja varmistan vielä, että maksu ei sitten enää muutu tosta. "Joo ei, kyllä se 153 euroa on pysyvä"
9. MISSÄ LIPUT?! Menee viikko kun tulee ilmotus, että hupsistakeikkaa meidän yhteistyökumppani olikin taas muuttanut hintaa ja se on nyt 193 euroa. Miten lentokenttäveron määrä voi yhtäkkiä noin vaan muuttua?! + kaverilla ei mitään veroa ees tullu lippuihin...
10. Maksu 193 euroa menee kaverin siskon tililtä, mutta sinne jää myös varaus 153 euroa killumaan. Mun liput tulee ja niissä lukee lopussa
"Lähtö: Pariisi (par) 13.5.2013"
Hmm, lähden italiaan ja oonkin sitten jostain ihmesyystä pariisissa puol vuotta?
(lennot kulki pariisin halki)
Kysyn näistä molemmista yhteyshenkilöltä, mutta tämä ei ylläripylläri vastaa :)
11. Kaverin sisko saa poistettua varauksen tililtä ja viime lauantaina me sitten lähdettiin!
...... Rooma on elämyksiä täynnä, mutta tää elämyspläjäys alkuun oli vähän liikaa....
12. Palloiltiin Rooman lentokentällä edestakas useampi tunti, koska mun laukkuni ei sitten ilmestynytkään hihnalle.
13. Saavuttiin terminaaliin 1 ja mentiin siellä sitten infotiskille kyselemään, että missäs mun tavarat luuraa. Vastaus on, että mun laukkuseni on saapunut eri terminaaliin ja meidän pitää noutaa se terminaalista 3. Aha.
14. Terminaalissa kolme meidän pyrkiessä sisään harmaa-asuinen poliisi/virkamies/vartija äksyilemään jotain Italiaksi ja sen jälkeen huutaa, että "Other door. Out. On the right!"
15. Okei, oikealla on ovi, mutta mitäs helvettiä kun siinä on turvatarkastus. Mä haluan vaan mun laukun, eihän se nyt vaadi mitään turvatarkastusta, eihän?!
16. Mennään takaisin samoista ovista kuin äsken ja grumpy vartijaukkeli is not pleased. Se tulee hyvin vittuuntuneena "THE OTHER DOOR. OUT! OUT!"
"But my luggage should be here. We came to anoth.."
"I KNOW. OTHER DOOR! OUT!!"
Arvostan ystävällistä suhtautumistasi asiaan rakas ukkoseni.
17. Mennään sitten läpi turvatarkastuksesta ja tutkitaan joka helevetin hihna 3. terminaalissa. Laukkua ei näy, joten suunta käy kolmosen infopisteelle.
18. Selitän asiaani infopisteen naikkoselle.
"Hello. My luggage is lost. We came to terminal one and they said it came here and--"
"You came with finnair?"
"Yes and air france. First to Paris and from there to Rome"
"You're going to Paris?"
"No, I came from there."
"Madame ARE YOU GOING TO FRANCE?!"
"No, I came from there to here and I didn't find my luggage"
"Your last flight was with air france. Terminal one"
"But I just came from there and they said my luggage has arrived here"
"MADAME YOUR LAST FLIGHT WAS WITH AIR FRANCE. ___TERMINAL ONE___"
"But I just came from there"
"MADAME. YOUR LAST FLIGHT WAS WITH AIR FRANCE. ____TERMINAL ONE____!!"
YYYRIIIITÄÄÄ YMMÄRTÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ, EI OLE HELPPOA TÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ. No ei väkisin :(
19. Lähdetään palloileen takas ykköseen ja siellä sitten ollaan jo sulkemassa turvatarkastuksia ja bongataan joku ukkoporukka, jolla oli sentään vähän eri ääni kellossa ku yritin selittää koko kuviota
"Ok, calm down and breathe"
Yks ukko lähtee mukaan ja kertoo mulle, että oon onnekas, koska onnistuttiin löytää just lentokentän ainoo interpolin työntekijä.
20. Tsekataan ukon kanssa hihnat ja sitten takas terminaaliykkösen infpisteelle, jossa ukko tokasee vaan "Houston, we have a problem" ja alkaa selittää italiaksi laukun katoamista.
Käydään vielä kattoo noutamatta jääneiden laukkujen varasto ja sitten ne tekee tiskillä katoamisilmotuksen.
21. Kysytään infopisteestä, että koska seuraava juna lähtee. Vastaus on " Se meni jo". Oh greeeeat. Busseja menee ja seuraava lähtee suht pian.
22. Etsiydytään (Eksyillään) bussipysäkille ja siellä saadaan tietää, että lähtevä bussikin on jo viimeinen, mutta onneks siinä oli sentään tilaa. Ei tosin ois yllättäny, jos sekin ois ollu täys ja taksista ois pitäny maksaa nelkyteuroo. Sillähän sais jo kokolihapihvin.
23. Mä voin pahoin, koska alhanen sokeri, kuiva suu ja koneessa alkaneet menkat <3
24. Soitetaan bussista hostellille, että myöhästytään. Nämä toteavat, että varaus on vasta sunnuntaille. Hostellityyppi sanoi mitä? Mun varauslapuissa lukee kolmas marraskuuta! Jotenkin en kuitenkaan ylläty tästä.
25. Saavutaan juna-aseman luona olevalle pysäkille ja meillä ei ole aavistustakaan missä päin hostelli ees olis ja mitä ees tehdään. Mennään lähellä olevaan gelato/foccaccia/pizzapaikkaan, josta ostetaan juotavaa. Paikan omistajan poika opastaa meitä hostellikadulle italiaksi ja englanniksi, tosin englanniksi suunnat juuri väärin, mutta italiaksi oikein (jonka tajusin viikon lopulla).
25 ½. Samassa paikassa tuo omistajan poika höpisi kaverinsa kanssa englanniksi, kun jäin yksin pöydään kaverin mennessä vessaan.
Ukkelin kaveri aloitti keskustelun: "what's with the girl"
"There's two of them. They're without hotel" (tjsp)
" Quite a pretty girl"
"Yeh."
Ja sitten keskustelu karkasi raiteilta niin, että ukon kaveri heitti läppää siitä, että meidät vois juottaa känniin ja jotain. Interesting.
26. Eksyillään hostellille, joka sijaitsee rakennuksessa, missä on useampi pieni hotelli ja hostelli. Jäädään avonaiseen yhteisaulaan istuskelemaan, koska jokanen vastaanotto näyttää olevan kiinni - erityisesti meidän. Suunnitelma on siis valvoa yö kylmässä aulassa, mulla on housut täynnä vessapaperia (kaikki siteet oli siinä kadonneessa laukussa<3), helvetinmoinen flunssa ja väsy. Partiolainen - aina valmiina. Eh, not.
27. Meidän hostellille tulee joku jätkäporukka hakemaan avaimia ja näille oven avatessaan vastaanottoaulan tyyppi huomaa meidät ja yritetään edelleen selvittää meidän varausta. Hän sanoo,että se on seuraavalle päivälle. Okei, luulin että italiassa ollaan yks tunti suomea perässä eikä kokonaista vuorokautta! Ukkeli käskee kysyä vieresestä hotellista huonetta.
28. Bongataan ovikello ja saadaan sitten huone parivuoteella ja tupakalla hajustettuna <3
Pieni valonpilkahdus sentään - sänky ja pyyhe - unta ja suihku!
29. Seuraavana aamuna saadaan hotellilta oikein ravitseva aamupala: mehua, vaniljakreemitäyteistä kroisanttia ja muuta pullaa, nutellaa... Eh, no thanks. Onneks seassa oli sentään pari voinappiaki ni sain "paahtoleipäkeksini" päälle jotain suolasempaa ku nutellaa.
Pulla-aamupalalinja muuten jatkui toisella hotellilla.
30. Siirrytään sen ho(s)tellin aulaan, missä varsinainen varaus oli ja saadaan tietää, että meidän huone onkin jo vapaa. Vastaanotossa oli eri tyyppi ja selitän hänelle laukkutapauksen (laukku kadoksissa ja löytyessä toimitetaan ho(s)tellille), hän toteaa no problem ja vie meidät huoneelle, joka ei haiskahda niin paljon kuin edellinen.
31. Tiesin, että unohdin jotain välistä... Meille siis selvis hieman ennen matkaa, että meidän varaamassa ho(s)tellissa oli joku havainnut lutikoita elokuussa, että jee. Oli siis pieni lutikkahämmennys kun päästiin huoneeseen - onkohan niitä vai ei. (Niitä ei ollut)
32. Tehtiin melkeen joka kerta jotain ihme kiemuroita ku lähettiin hotellilta (paikka selvisikin pikkuseksi hotelliksi). No, tulipahan gelatokalorit poltettua! En oikeesti tajua, kirjasto olikin vieresellä kadulla ja kierrettiin sitäkin ettiessä varmaan joku 3 kilometrin ekstralenkki.
Juntit maailmalla part 29814012480
33. Palvelutyötä tekevillä italialaisnaisilla on oikeasti joku ongelma.
- Naistarjoilijat yleensä ignooras meidät aina ihan täysin, vaikka huolehti meidän pöydästä.
- Coin'ssa tuli ihan lentokenttäpalloilu mieleen ku menin kassalle, minkä vieressä kassatyöntekijä käveli ympyrää. Tämä tuijottaa aikansa, ei tule kassalle ja lopulta komentaa viereselle. Vieresellä kassalla nainen tuijotti aikansa ja komensi eri kassalle. Öh? Kolmas kassa oli tyhjä, kunnes siihen lopulta tuli joku naikkonen.
- Postissa naistyöntekijä ei edes tajunnut mun kirjekuoriselitystä ja sanoi vaan, että suklaata ei voi lähettää. MIKSI?
- Turisteille bussilippuja myyvässä kioskissa töissä oleva vanhempi nainen ei puhunut englantia sanaakaan. Mietin vaan, että miten tämä voi myydä _turisti_lippuja.
34. Ravintolassa, missä naistarjoilija ignooras meidät täysin, toi se meille ensin parmesaanin. Tämän jälkeen toinen tuli ja vei sen. Saatiin ihan hemmetin kuivaa leipää (vieresessä pöydässä miehellä oli paljon tuoreempaa!)
35. Toisessa paikassa meille tuotiin leipä, joka maksoi 2€. Ei syöty siitä ees kun 1 pala ja meidän tekiessä lähtöä työntekijä täytti korin ja vei sen seuraavaan pöytään. Samassa paikassa mun basilika-tomaattipastani sisälsi myös ihan liian huikean määrän basilikaa. Annoksen päällä oli reippaat 1 lehti. Ja sitä ei tosiaan siinä kastikkeessa ollut, kyllä mä sen oisin maistanut. :D
36. Oltiin lähellä treviä kun yks sisäänheittäjä rupes huutelee mun perään. En tajua, miten se ees erotti mut siitä turistiryhmästä, jonka joukossa kuljettiin hetki. Mulla oli päässä kukkanen ja tää huutelee
"Hey, you! Hey, flower, flooooweeeer!!"
Hajosin ja tää huutaa taas
"Hey floooweeeer, beautiful smile!"
Hetken kuluttua se jo laulaa:
"I looooveeee youuuu baaaabyyyyy"
No sekin sitten vielä!
37. Toinen sisäänheittäjä tokasi meille
"You're from Ireland, right?"
Mitenköhän meistä ees sai irkkuja kun kummallakaan ei pisamia tai punasia hiuksia. Tämän jälkeen hän kummasteli, eikö meillä ollut kylmä (lämpöasteita oli jotain +18)
38. Yks ilta luultiin, että mentiin pikkuseen ravintolaan syömään, mutta paikka olikin vähän isompi ja täynnä paikallisia miehiä. Toisen vieresen pöydän ukot nauro meille ja se yks vaan pysähty kuuntelee mun selitystä heti ku sanoin pari sanaa italiaa.
39. Toisessa pöydässä oli yksinäinen ukko, joka veti kasviskeittoaan ja mutisi itekseen. Ehkä. Se käänty pari kertaa leivänpalansa kanssa ja toisella kertaa mumisi leipänsä takaa jotain "Le gusta"
Tiedä sitten puhuko se meille, että tykätäänkö ruoasta vai mitä.
Tilanne oli kuitenkin liian koominen meidän väsyneille aivoille ja naurettiin koko matka hotellille.
40. Jo alkuviikosta joku mustarastas luuli mua käveleväksi ulkohuussiksi ja sain "Khäkkää phäähän". Thästä sheurashi thyhmä phuhethäphä jhökhä jhähthkhyi khöhkö lhöpphyvhiikhön eikhä shithä physthynhyt lhöphetthämhään.
41. Käveltiin illalla takaisin hotellille, kun sitten jompi kumpi unohti kesken selityksensä, mitä piti sanoa. Tästä seurasi seuraavanlainen tapahtumasarja:
Molemmat hokee vaan "Jajajajajaja"
Vastaan kävelee italialainen nuorimies, joka katsoo hämmentyneenä ja naurahtaa kiusaantuneesti. Ehkä se luuli meitä lagisesti nauraviksi espanjalaisiksi.
42. Espanjalaisista tulikin mieleen. Trevillä oli kaksi rhasitthavhaa (noni, taas se alko) espanjalaismuijaa, jotka otti niin ylivedettyjä poseerauskuvia, ettei mitään rajaa. Kaiken lisäksi he hääsivät kaikki muut kuvaajat ympäriltään, jottei kenenkään olkapää vahingossakaan pilaisi heidän täydellistä posetuskhuvhaansa. Jotain rajaa.
43. Pyydettiin viimesenä päivänä ravintolassa menuja uudelleen, että voitaisiin tilata jälkkärit.
"We would like some dessert please, could we have the menus pleas?"
Tarjoilijaukko hymyilee, vinkkaa silmää ja toteaa "I think so"
44. Edeltäneenä iltana meidän lähtiessä, tarjoilijan logiikka oli selvästi "Mitä useammin sanon heihei ja kiitän, sitä enemmän saan tippiä", koska se huus varmaan 7 kertaa "Ciao. Grazie. Arrivederci. Byebye!" Hänen suunnitelmansa ei kyllä toiminut ja lisäksi ukko sanoi vielä "Thank you for tonight girls." Hämmennys :D
45. Nähtiin varmaan viissataa nunnaa, jonka inspiroimana keksin uuden leikin. Keltanen auto on menneen talven lumia, nykyisin se on "NUNNA!" *läps*.
Esim. Kirkosta ulostautuvat nunnalaumat lasketaan vain yhdeksi.
Katoamistemppukin on nykysin "tehdä nunnat", sillä kaverin bongaama nunna katosi kuin tuhka tuuleen. Paitsi ei se islannin tuhkapilvi kyllä hevillä kadonnut, eli tuhka tuuleen on kyllä vähän vääränlainen ilmaisu.
46. Kun jäin rooman kentälle kotiin lähtiessä odottamaan omaa lentoani, tuli mulle jotkut kaks italialaistyttöä esittelemään lentokenttäkyselyä. Ensmänen kysymys oli puhunko italiaa. Vastaus "Ei" vaikutti varmaan tosi loogiselta ku vieressä oli mun uus italiankielinen romaani (josta oon jopa tajunnut suhteellisen paljon!) ja mulla oli vielä päällä paita, jossa oli pitkä teksti italiaksi. Mutta kun en mä PUHU kun muutaman sanan D:
47. Olin paluulennon portilla jonossa kun vieressä jonottanut ranskalaismies alkoi juttelemaan. Lopulta lento sitten olikin myöhässä ja päädyttiin kumpikin dissaamaan kuljetusten hitautta "I've been to Rome for a few times and it's always like this with air france. They've talking to each other like that. That is not a good sign. Oh, look the big boss came! He's like 'what I tell to the people, say, what can I say to them!" ja mä taas dissasin yllättäen VR:n hitautta. Varsinkin talvella. Lopulta valitettiin kimpassa lennon myöhästymisestä.
"Look, there's the new departing time"
"They should add one word to it. It's MAYBE departing"
*ranskalaismies repee mun "laatuläpälle" kovaan ääneen*
"Yep, that's right"
Kun saavuttiin pariisiin, hän oli kovin huolissaan, että ehinkö jatkolennolleni (mulla oli kaks tuntia aikaa) ja toivotti hyviä jatkoja :)
48. Mistä näitä teuvoja oikein sikiää. Ensin hakkarainen, ja nyt olin itse Helsinkicityboyn kanssa samassa koneessa Pariisista Helsinkiin. I feel your jealousy.
49. Matkalla lentokentäältä kotiin, mun viereen istui joku hyvin hajustettu, pahasti mulkoileva mummeli, joka hipelöi kokoajan nahkahanskojaan. Mmmh, kyllä, himoitsin niitä ja suunnittelin koko matkan ajana varastavani ne. Pidä hanskoistasi kiinni mummo, nyt mennään!
Varmasti unohin puolet koko jutusta, mutta tuossa nyt ainakin jotain.
Ainiin. Laukku saapui sitten tiistaina lomaltaan Pariisista ja siitä puuttui punanen remmi, joka oli pitänyt sitä kiinni. Metsästettiin uutta remmiä kissojen ja koirien kanssa, ja löysin sitten jo turistikaupasta avaimenperän, jonka laitoin kiinni nimilappuun merkiksi, et tunnistan laukun. Lopulta löysin sitte uuden remminkin, mutta jätin mun avaimenperän edelleen laukkuun. Se oli viety. MUR.
Ja kaverin soijapurilainen oli purilainen ilman kansia jajajajaja....
1. Olin haljeta onnesta keväällä kun palasin Italiasta Suomeen ja Tampereen lentokentällä vastaanottokomitean virkaa toimittivat räntäsade, kylmyys ja vanhemmiltani oli hajonnut pesukone. JEE, RIKKINÄINEN PESUKONE! Mitenniin kasaantuva likapyykki ei olisi iloinen asia?
2. Vanhempani ostivat kampanjakoneen. Tämä siis oli se ilonaihe. Saisin liput Italiaan, piti vaan valita 3 matkakohdetta annetuista vaihtoehdoista ja kolme meno- sekä paluupäivämäärää.
3. Pistin paperit postiin ja odottelin varsinaista matkalappua, johon sitten kohteet ja päivämäärät kirjattaisiin. No, lopulta tämä sitten saapui.
4. Tästä seurasi se, että tietoa matkasta sai odotella varauslipukkeen jälkeen luvatun 6-8 viikon sijaan 10. Kello käy, kello käy.
5. "Valitsemillenne päivämäärille ei löytynyt sopivia lentoja, valitkaa uudet päivämäärät" X2.
Mmmh, miksi sitten netistä löyty monelta eri (halpa)lentofirmalta lentoja jok'ikiselle mun valitsemalle päivälle.
"Ehdotamme tällaisia päivämääriä, vastatkaa ehdotukseen 48 tunnin sisällä"
6. Vastasin edelliseen, että ookkei ja sitten siirryttiin maksuvaiheeseen, koska yllättäen ilmainen matka ei ollutkaan ilmainen vaan sisälsi 153 euron lentokenttäverot. Maksu suoritetaan Visalla tai Mastercardilla. Okei, mulla on itelläni vain visa electron, joten otetaan äitiliinin debit käyttöön.
7. Lähetän kortin tiedot, mitään vastausta ei kuulu, kunnes kahden viikon kuluttua soitetaan, että yhteistyökumppani ei hyväksy korttia, koska vain visa ja mastercard käy. No mikähän tää puhelin-neidin mainitsema "VAIN PELKKÄ VISA" mahtaa olla... "Sulla on 24 tuntia aikaa löytää uusi kortti".
24 hours for self distruction, time starts now. Ei tainnu sana varotusaika olla tuttu.
8. Muutaman mutkan kautta päädyn "lainaamaan" matkaan mukaan lähtevän kaverin toisen isosiskon korttia. Kun olen lähettämässä näitä tietoja yhteyshenkilölle, tämä soittaa, olenko löytänyt uuden kortin. Annan tiedot ja varmistan vielä, että maksu ei sitten enää muutu tosta. "Joo ei, kyllä se 153 euroa on pysyvä"
9. MISSÄ LIPUT?! Menee viikko kun tulee ilmotus, että hupsistakeikkaa meidän yhteistyökumppani olikin taas muuttanut hintaa ja se on nyt 193 euroa. Miten lentokenttäveron määrä voi yhtäkkiä noin vaan muuttua?! + kaverilla ei mitään veroa ees tullu lippuihin...
10. Maksu 193 euroa menee kaverin siskon tililtä, mutta sinne jää myös varaus 153 euroa killumaan. Mun liput tulee ja niissä lukee lopussa
"Lähtö: Pariisi (par) 13.5.2013"
Hmm, lähden italiaan ja oonkin sitten jostain ihmesyystä pariisissa puol vuotta?
(lennot kulki pariisin halki)
Kysyn näistä molemmista yhteyshenkilöltä, mutta tämä ei ylläripylläri vastaa :)
11. Kaverin sisko saa poistettua varauksen tililtä ja viime lauantaina me sitten lähdettiin!
...... Rooma on elämyksiä täynnä, mutta tää elämyspläjäys alkuun oli vähän liikaa....
12. Palloiltiin Rooman lentokentällä edestakas useampi tunti, koska mun laukkuni ei sitten ilmestynytkään hihnalle.
13. Saavuttiin terminaaliin 1 ja mentiin siellä sitten infotiskille kyselemään, että missäs mun tavarat luuraa. Vastaus on, että mun laukkuseni on saapunut eri terminaaliin ja meidän pitää noutaa se terminaalista 3. Aha.
14. Terminaalissa kolme meidän pyrkiessä sisään harmaa-asuinen poliisi/virkamies/vartija äksyilemään jotain Italiaksi ja sen jälkeen huutaa, että "Other door. Out. On the right!"
15. Okei, oikealla on ovi, mutta mitäs helvettiä kun siinä on turvatarkastus. Mä haluan vaan mun laukun, eihän se nyt vaadi mitään turvatarkastusta, eihän?!
16. Mennään takaisin samoista ovista kuin äsken ja grumpy vartijaukkeli is not pleased. Se tulee hyvin vittuuntuneena "THE OTHER DOOR. OUT! OUT!"
"But my luggage should be here. We came to anoth.."
"I KNOW. OTHER DOOR! OUT!!"
Arvostan ystävällistä suhtautumistasi asiaan rakas ukkoseni.
17. Mennään sitten läpi turvatarkastuksesta ja tutkitaan joka helevetin hihna 3. terminaalissa. Laukkua ei näy, joten suunta käy kolmosen infopisteelle.
18. Selitän asiaani infopisteen naikkoselle.
"Hello. My luggage is lost. We came to terminal one and they said it came here and--"
"You came with finnair?"
"Yes and air france. First to Paris and from there to Rome"
"You're going to Paris?"
"No, I came from there."
"Madame ARE YOU GOING TO FRANCE?!"
"No, I came from there to here and I didn't find my luggage"
"Your last flight was with air france. Terminal one"
"But I just came from there and they said my luggage has arrived here"
"MADAME YOUR LAST FLIGHT WAS WITH AIR FRANCE. ___TERMINAL ONE___"
"But I just came from there"
"MADAME. YOUR LAST FLIGHT WAS WITH AIR FRANCE. ____TERMINAL ONE____!!"
YYYRIIIITÄÄÄ YMMÄRTÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ, EI OLE HELPPOA TÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ. No ei väkisin :(
19. Lähdetään palloileen takas ykköseen ja siellä sitten ollaan jo sulkemassa turvatarkastuksia ja bongataan joku ukkoporukka, jolla oli sentään vähän eri ääni kellossa ku yritin selittää koko kuviota
"Ok, calm down and breathe"
Yks ukko lähtee mukaan ja kertoo mulle, että oon onnekas, koska onnistuttiin löytää just lentokentän ainoo interpolin työntekijä.
20. Tsekataan ukon kanssa hihnat ja sitten takas terminaaliykkösen infpisteelle, jossa ukko tokasee vaan "Houston, we have a problem" ja alkaa selittää italiaksi laukun katoamista.
Käydään vielä kattoo noutamatta jääneiden laukkujen varasto ja sitten ne tekee tiskillä katoamisilmotuksen.
21. Kysytään infopisteestä, että koska seuraava juna lähtee. Vastaus on " Se meni jo". Oh greeeeat. Busseja menee ja seuraava lähtee suht pian.
22. Etsiydytään (Eksyillään) bussipysäkille ja siellä saadaan tietää, että lähtevä bussikin on jo viimeinen, mutta onneks siinä oli sentään tilaa. Ei tosin ois yllättäny, jos sekin ois ollu täys ja taksista ois pitäny maksaa nelkyteuroo. Sillähän sais jo kokolihapihvin.
23. Mä voin pahoin, koska alhanen sokeri, kuiva suu ja koneessa alkaneet menkat <3
24. Soitetaan bussista hostellille, että myöhästytään. Nämä toteavat, että varaus on vasta sunnuntaille. Hostellityyppi sanoi mitä? Mun varauslapuissa lukee kolmas marraskuuta! Jotenkin en kuitenkaan ylläty tästä.
25. Saavutaan juna-aseman luona olevalle pysäkille ja meillä ei ole aavistustakaan missä päin hostelli ees olis ja mitä ees tehdään. Mennään lähellä olevaan gelato/foccaccia/pizzapaikkaan, josta ostetaan juotavaa. Paikan omistajan poika opastaa meitä hostellikadulle italiaksi ja englanniksi, tosin englanniksi suunnat juuri väärin, mutta italiaksi oikein (jonka tajusin viikon lopulla).
25 ½. Samassa paikassa tuo omistajan poika höpisi kaverinsa kanssa englanniksi, kun jäin yksin pöydään kaverin mennessä vessaan.
Ukkelin kaveri aloitti keskustelun: "what's with the girl"
"There's two of them. They're without hotel" (tjsp)
" Quite a pretty girl"
"Yeh."
Ja sitten keskustelu karkasi raiteilta niin, että ukon kaveri heitti läppää siitä, että meidät vois juottaa känniin ja jotain. Interesting.
26. Eksyillään hostellille, joka sijaitsee rakennuksessa, missä on useampi pieni hotelli ja hostelli. Jäädään avonaiseen yhteisaulaan istuskelemaan, koska jokanen vastaanotto näyttää olevan kiinni - erityisesti meidän. Suunnitelma on siis valvoa yö kylmässä aulassa, mulla on housut täynnä vessapaperia (kaikki siteet oli siinä kadonneessa laukussa<3), helvetinmoinen flunssa ja väsy. Partiolainen - aina valmiina. Eh, not.
27. Meidän hostellille tulee joku jätkäporukka hakemaan avaimia ja näille oven avatessaan vastaanottoaulan tyyppi huomaa meidät ja yritetään edelleen selvittää meidän varausta. Hän sanoo,että se on seuraavalle päivälle. Okei, luulin että italiassa ollaan yks tunti suomea perässä eikä kokonaista vuorokautta! Ukkeli käskee kysyä vieresestä hotellista huonetta.
28. Bongataan ovikello ja saadaan sitten huone parivuoteella ja tupakalla hajustettuna <3
Pieni valonpilkahdus sentään - sänky ja pyyhe - unta ja suihku!
29. Seuraavana aamuna saadaan hotellilta oikein ravitseva aamupala: mehua, vaniljakreemitäyteistä kroisanttia ja muuta pullaa, nutellaa... Eh, no thanks. Onneks seassa oli sentään pari voinappiaki ni sain "paahtoleipäkeksini" päälle jotain suolasempaa ku nutellaa.
Pulla-aamupalalinja muuten jatkui toisella hotellilla.
30. Siirrytään sen ho(s)tellin aulaan, missä varsinainen varaus oli ja saadaan tietää, että meidän huone onkin jo vapaa. Vastaanotossa oli eri tyyppi ja selitän hänelle laukkutapauksen (laukku kadoksissa ja löytyessä toimitetaan ho(s)tellille), hän toteaa no problem ja vie meidät huoneelle, joka ei haiskahda niin paljon kuin edellinen.
31. Tiesin, että unohdin jotain välistä... Meille siis selvis hieman ennen matkaa, että meidän varaamassa ho(s)tellissa oli joku havainnut lutikoita elokuussa, että jee. Oli siis pieni lutikkahämmennys kun päästiin huoneeseen - onkohan niitä vai ei. (Niitä ei ollut)
32. Tehtiin melkeen joka kerta jotain ihme kiemuroita ku lähettiin hotellilta (paikka selvisikin pikkuseksi hotelliksi). No, tulipahan gelatokalorit poltettua! En oikeesti tajua, kirjasto olikin vieresellä kadulla ja kierrettiin sitäkin ettiessä varmaan joku 3 kilometrin ekstralenkki.
Juntit maailmalla part 29814012480
33. Palvelutyötä tekevillä italialaisnaisilla on oikeasti joku ongelma.
- Naistarjoilijat yleensä ignooras meidät aina ihan täysin, vaikka huolehti meidän pöydästä.
- Coin'ssa tuli ihan lentokenttäpalloilu mieleen ku menin kassalle, minkä vieressä kassatyöntekijä käveli ympyrää. Tämä tuijottaa aikansa, ei tule kassalle ja lopulta komentaa viereselle. Vieresellä kassalla nainen tuijotti aikansa ja komensi eri kassalle. Öh? Kolmas kassa oli tyhjä, kunnes siihen lopulta tuli joku naikkonen.
- Postissa naistyöntekijä ei edes tajunnut mun kirjekuoriselitystä ja sanoi vaan, että suklaata ei voi lähettää. MIKSI?
- Turisteille bussilippuja myyvässä kioskissa töissä oleva vanhempi nainen ei puhunut englantia sanaakaan. Mietin vaan, että miten tämä voi myydä _turisti_lippuja.
34. Ravintolassa, missä naistarjoilija ignooras meidät täysin, toi se meille ensin parmesaanin. Tämän jälkeen toinen tuli ja vei sen. Saatiin ihan hemmetin kuivaa leipää (vieresessä pöydässä miehellä oli paljon tuoreempaa!)
35. Toisessa paikassa meille tuotiin leipä, joka maksoi 2€. Ei syöty siitä ees kun 1 pala ja meidän tekiessä lähtöä työntekijä täytti korin ja vei sen seuraavaan pöytään. Samassa paikassa mun basilika-tomaattipastani sisälsi myös ihan liian huikean määrän basilikaa. Annoksen päällä oli reippaat 1 lehti. Ja sitä ei tosiaan siinä kastikkeessa ollut, kyllä mä sen oisin maistanut. :D
36. Oltiin lähellä treviä kun yks sisäänheittäjä rupes huutelee mun perään. En tajua, miten se ees erotti mut siitä turistiryhmästä, jonka joukossa kuljettiin hetki. Mulla oli päässä kukkanen ja tää huutelee
"Hey, you! Hey, flower, flooooweeeer!!"
Hajosin ja tää huutaa taas
"Hey floooweeeer, beautiful smile!"
Hetken kuluttua se jo laulaa:
"I looooveeee youuuu baaaabyyyyy"
No sekin sitten vielä!
37. Toinen sisäänheittäjä tokasi meille
"You're from Ireland, right?"
Mitenköhän meistä ees sai irkkuja kun kummallakaan ei pisamia tai punasia hiuksia. Tämän jälkeen hän kummasteli, eikö meillä ollut kylmä (lämpöasteita oli jotain +18)
38. Yks ilta luultiin, että mentiin pikkuseen ravintolaan syömään, mutta paikka olikin vähän isompi ja täynnä paikallisia miehiä. Toisen vieresen pöydän ukot nauro meille ja se yks vaan pysähty kuuntelee mun selitystä heti ku sanoin pari sanaa italiaa.
39. Toisessa pöydässä oli yksinäinen ukko, joka veti kasviskeittoaan ja mutisi itekseen. Ehkä. Se käänty pari kertaa leivänpalansa kanssa ja toisella kertaa mumisi leipänsä takaa jotain "Le gusta"
Tiedä sitten puhuko se meille, että tykätäänkö ruoasta vai mitä.
Tilanne oli kuitenkin liian koominen meidän väsyneille aivoille ja naurettiin koko matka hotellille.
40. Jo alkuviikosta joku mustarastas luuli mua käveleväksi ulkohuussiksi ja sain "Khäkkää phäähän". Thästä sheurashi thyhmä phuhethäphä jhökhä jhähthkhyi khöhkö lhöpphyvhiikhön eikhä shithä physthynhyt lhöphetthämhään.
41. Käveltiin illalla takaisin hotellille, kun sitten jompi kumpi unohti kesken selityksensä, mitä piti sanoa. Tästä seurasi seuraavanlainen tapahtumasarja:
Molemmat hokee vaan "Jajajajajaja"
Vastaan kävelee italialainen nuorimies, joka katsoo hämmentyneenä ja naurahtaa kiusaantuneesti. Ehkä se luuli meitä lagisesti nauraviksi espanjalaisiksi.
42. Espanjalaisista tulikin mieleen. Trevillä oli kaksi rhasitthavhaa (noni, taas se alko) espanjalaismuijaa, jotka otti niin ylivedettyjä poseerauskuvia, ettei mitään rajaa. Kaiken lisäksi he hääsivät kaikki muut kuvaajat ympäriltään, jottei kenenkään olkapää vahingossakaan pilaisi heidän täydellistä posetuskhuvhaansa. Jotain rajaa.
43. Pyydettiin viimesenä päivänä ravintolassa menuja uudelleen, että voitaisiin tilata jälkkärit.
"We would like some dessert please, could we have the menus pleas?"
Tarjoilijaukko hymyilee, vinkkaa silmää ja toteaa "I think so"
44. Edeltäneenä iltana meidän lähtiessä, tarjoilijan logiikka oli selvästi "Mitä useammin sanon heihei ja kiitän, sitä enemmän saan tippiä", koska se huus varmaan 7 kertaa "Ciao. Grazie. Arrivederci. Byebye!" Hänen suunnitelmansa ei kyllä toiminut ja lisäksi ukko sanoi vielä "Thank you for tonight girls." Hämmennys :D
45. Nähtiin varmaan viissataa nunnaa, jonka inspiroimana keksin uuden leikin. Keltanen auto on menneen talven lumia, nykyisin se on "NUNNA!" *läps*.
Esim. Kirkosta ulostautuvat nunnalaumat lasketaan vain yhdeksi.
Katoamistemppukin on nykysin "tehdä nunnat", sillä kaverin bongaama nunna katosi kuin tuhka tuuleen. Paitsi ei se islannin tuhkapilvi kyllä hevillä kadonnut, eli tuhka tuuleen on kyllä vähän vääränlainen ilmaisu.
46. Kun jäin rooman kentälle kotiin lähtiessä odottamaan omaa lentoani, tuli mulle jotkut kaks italialaistyttöä esittelemään lentokenttäkyselyä. Ensmänen kysymys oli puhunko italiaa. Vastaus "Ei" vaikutti varmaan tosi loogiselta ku vieressä oli mun uus italiankielinen romaani (josta oon jopa tajunnut suhteellisen paljon!) ja mulla oli vielä päällä paita, jossa oli pitkä teksti italiaksi. Mutta kun en mä PUHU kun muutaman sanan D:
47. Olin paluulennon portilla jonossa kun vieressä jonottanut ranskalaismies alkoi juttelemaan. Lopulta lento sitten olikin myöhässä ja päädyttiin kumpikin dissaamaan kuljetusten hitautta "I've been to Rome for a few times and it's always like this with air france. They've talking to each other like that. That is not a good sign. Oh, look the big boss came! He's like 'what I tell to the people, say, what can I say to them!" ja mä taas dissasin yllättäen VR:n hitautta. Varsinkin talvella. Lopulta valitettiin kimpassa lennon myöhästymisestä.
"Look, there's the new departing time"
"They should add one word to it. It's MAYBE departing"
*ranskalaismies repee mun "laatuläpälle" kovaan ääneen*
"Yep, that's right"
Kun saavuttiin pariisiin, hän oli kovin huolissaan, että ehinkö jatkolennolleni (mulla oli kaks tuntia aikaa) ja toivotti hyviä jatkoja :)
48. Mistä näitä teuvoja oikein sikiää. Ensin hakkarainen, ja nyt olin itse Helsinkicityboyn kanssa samassa koneessa Pariisista Helsinkiin. I feel your jealousy.
49. Matkalla lentokentäältä kotiin, mun viereen istui joku hyvin hajustettu, pahasti mulkoileva mummeli, joka hipelöi kokoajan nahkahanskojaan. Mmmh, kyllä, himoitsin niitä ja suunnittelin koko matkan ajana varastavani ne. Pidä hanskoistasi kiinni mummo, nyt mennään!
Varmasti unohin puolet koko jutusta, mutta tuossa nyt ainakin jotain.
Ainiin. Laukku saapui sitten tiistaina lomaltaan Pariisista ja siitä puuttui punanen remmi, joka oli pitänyt sitä kiinni. Metsästettiin uutta remmiä kissojen ja koirien kanssa, ja löysin sitten jo turistikaupasta avaimenperän, jonka laitoin kiinni nimilappuun merkiksi, et tunnistan laukun. Lopulta löysin sitte uuden remminkin, mutta jätin mun avaimenperän edelleen laukkuun. Se oli viety. MUR.
Ja kaverin soijapurilainen oli purilainen ilman kansia jajajajaja....
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)