Aloitin maanantaina uudessa työharjottelupaikassa ja saldona so far:
maanantai: pitkä ja verestävä haava käteen kylmiön ovesta. How is this possible....
torstai: ei porkkanoita, koska täällä mennään tekniikalla avaan pussin, kaadan raasteen purkkiin. Joten kun torstain porkkanakirous ei onnistu, vetäsi pizzalaatikko kunnon palkeenkielen sormeen.
perjantai: vesikello viinipullosta. "Kyllä se ihan kiertämällä aukee" yeh right.
ja keskiviikkona kun toin pakkasia takaisin kellarista erään toisen firman pakkasesta (tyhjäsin maanantaina pakkasen ja pesin), ei vajaakaan rullakko meinannut tulla henkilökunnantilojen ja parkkihallin välisen oven kynnyksen yli. Tappelin abouttiarallaa 7 minsaa sen kanssa. Oli jätte kivaa, koska se freakin' rullakon metalliosat(ts.kaikki tavaroita paikallaan pitelevää kumihihnaa lukuunottamatta) oli ihan valkosessa huurussa, koska 2 päivää pakkasessa. Vauhdilla vetämisestä ei ollu apua, koska tulos oli vaan että ylin pahvilaatikko lensi pois kyydistä ja lotasi mua turpaan. Kiitän onneani siitä, että se oli kevyt.
Miettikää vaan sitä tuskaa sen ylitäyden toisen rullakon kanssa... En oo koskaan ollu niin iloissani nähdessäni ex-harjottelukaverini (oltiin keväällä samassa ravintolassa harjottelussa ja poika myös työllistyi valmistumisensa jälkeen sinne ja tää ravintola on mun nykysen harjottelupaikan yläkerrassa. Selkeetä, eikö :D) kun sillon! Pelasti tosiaan päivän kun mun yllätyksekseni tarjos jopa apua (ei oltu mitään ylimpiä ystävyksiä keväällä, koska pojalla vähän kihahti päähän se, että pääsi tekemään välillä vähän haastavampia hommia). Ei meinattu kahestaankaan saada sitä yli, vaikka tällä kertaa yhteistyö toimikin. Lopulta kuitenkin rullakko pääsi kynnyksen yli ja apurini tupakilleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti