...sano päärynä ku lattialle tippu.
Nappasin etelänhetelmä-koristani yksinäisen päärynäisen tänäaamuna (lue: n.13.00 kun vihdoin sain aikaiseksi nousta ylös) tarkoituksena tehdä siitä smoothientapainen kera kiivien.
Tarttuessani päärynään huomasin sen jo hieman pehmenneen, mutta päätin ottaa haasteen vastaan ja vaan eliminoida siitä ne pehmenneet kohdat. Nappasin ronttiloisesta kiinni ja sblörts spruit, päärynä oli soseena lattialla, pöydällä, tuolilla ja hiukan siellä hedelmäkorissakin.
On tää nykyaika kans ku kaupasta löytyy valmiiks paistettua jauhelihaa ja näköjään jo itsesoseutuvia hedelmiäkin.
perjantai 27. joulukuuta 2013
keskiviikko 25. joulukuuta 2013
Ykke ja Rippe
Ensinnäkin
A) Missä on se joulufiiliksen tuova lumi, jonka mä tilasin jo pari kuukautta sitten? Vai onko mun ikkunassani jotain vikaa, kun siitä ulos katsoessa taivaalta näyttäisi putoilevan tasaiseen tahtiin märkää räntäkakkamöslingiä (= mössö+lillinki -hybridi).
B) Ystäväiseni ykke ja rippe saapuivat jouluvierailulle sitten munkin luokse tänään. Yhden serkun ja hänen perheensä kyseiset kaverukset ovat jo käyneet läpi, viikonloppuna sairastui eno ja hänen vaimonsa ja tänään mun kanssa samaan aikaan toisen serkun perhe. Näyttäisivät tyksivän meidän suvusta vähän liikaakin.
Kyseisten toverien vuoksi missasin nyt myös tänään joulunvieton mivokin (= mieheke+avokki - hybridi, mistä näitä omituisia sanayhdistelmiä oikein tulee...Onkohan se edes varsinaisesti vielä avokki,no kyllä se täällä ny ainakin asustelee, anyway, back to business.) perheen kanssa. Kesällä jo meni mökkikaudenpäättäjäispippelskuulit (=rivolta kuulostava lukikäisenä keksitty väännös pippaloille), koska mahakipu. Tunnen kuinka vanne kiristää päätäni - ja myös masua - auts. Tän päivän jälkeen foodbaby(=ulospäin näkyvä kuvitteellinen maha-asukki, jota mivokki :D tykkää aina välillä taputella) on kyllä joutunut pahemmanpuoleiselle joululaihikselle.
C) Poltin molemmista käsistä pari sormea teekupissa, jonka lämmitin mikrossa, vaikka mulla ois tuolla eilisen jäljiltä kaksi vedenkeitintä. Mutta kunnnnn niitä ei voi purkaa paketeistaan kun ei tiedä kumman palauttaa - vanhempien vai mivokin (kuulostaapa muuten tosi älyvapaalta...) ostaman.
Ja siihen kuppiinhan oli tietysti pakko tarttua kaksin käsin, mmmmm, sir yes sir!
Jos tässä koitais häätää noita kutsumattomia vieraita ja olla polttamatta vielä suutakin ton teekuppendaalenin kanssa.
A) Missä on se joulufiiliksen tuova lumi, jonka mä tilasin jo pari kuukautta sitten? Vai onko mun ikkunassani jotain vikaa, kun siitä ulos katsoessa taivaalta näyttäisi putoilevan tasaiseen tahtiin märkää räntäkakkamöslingiä (= mössö+lillinki -hybridi).
B) Ystäväiseni ykke ja rippe saapuivat jouluvierailulle sitten munkin luokse tänään. Yhden serkun ja hänen perheensä kyseiset kaverukset ovat jo käyneet läpi, viikonloppuna sairastui eno ja hänen vaimonsa ja tänään mun kanssa samaan aikaan toisen serkun perhe. Näyttäisivät tyksivän meidän suvusta vähän liikaakin.
Kyseisten toverien vuoksi missasin nyt myös tänään joulunvieton mivokin (= mieheke+avokki - hybridi, mistä näitä omituisia sanayhdistelmiä oikein tulee...Onkohan se edes varsinaisesti vielä avokki,no kyllä se täällä ny ainakin asustelee, anyway, back to business.) perheen kanssa. Kesällä jo meni mökkikaudenpäättäjäispippelskuulit (=rivolta kuulostava lukikäisenä keksitty väännös pippaloille), koska mahakipu. Tunnen kuinka vanne kiristää päätäni - ja myös masua - auts. Tän päivän jälkeen foodbaby(=ulospäin näkyvä kuvitteellinen maha-asukki, jota mivokki :D tykkää aina välillä taputella) on kyllä joutunut pahemmanpuoleiselle joululaihikselle.
C) Poltin molemmista käsistä pari sormea teekupissa, jonka lämmitin mikrossa, vaikka mulla ois tuolla eilisen jäljiltä kaksi vedenkeitintä. Mutta kunnnnn niitä ei voi purkaa paketeistaan kun ei tiedä kumman palauttaa - vanhempien vai mivokin (kuulostaapa muuten tosi älyvapaalta...) ostaman.
Ja siihen kuppiinhan oli tietysti pakko tarttua kaksin käsin, mmmmm, sir yes sir!
Jos tässä koitais häätää noita kutsumattomia vieraita ja olla polttamatta vielä suutakin ton teekuppendaalenin kanssa.
sunnuntai 22. joulukuuta 2013
...Nyt se vyöryy rant... -lattialle
Ei mennyt kuin päivä kahviaccidentista niin jo puoli vadillista löysi tiensä keittiön lattialle. SWOOSH SPLASH.
Viritin vadin, jossa oli joululahjoiksi meneviä lasiesineitä keittiön tiskialtaaseen kulmittain ja hanan auki. No, vatihan täyttyi siinä sitten ihan mukavasti, kunnes se päätti keikahtaa ja heivata kolmisen litraa sisällöstään ympäri keittiötä. Parastahan tässä on, että osa valui lattialistojen alle. Keittiö näytti muutenkin siltä, että sinne ois iskeny tsunami ja olisin voinut löytää sale niinistön jääkaapin päällä "turvassa" kykkimässä.
Eilen maksaessani tämän kuun vuokraa (jota en muuten myöskään olisi enää halunnut vuokraemännälle luovuttaa, koska asunto on priimakunnossa ja hänellä on se vuokratakuu, jonka piti toimia vikan kk:n vuokrana...) törkkäisin sitten vielä viestikenttään "Joulukuun vuokra":n lisäksi "HYVÄÄ JOULUA! :)"
ja hihittelin mukanokkelalle vittuilulleni varmaan vartin ennen maksun vahvistamista.
Tänään puolestani onnistuin hajoittamaan kultaiset korvarenkaat, jotka poikaystävä oli vähän niinkun joululahjaksi ostanut. Otin niitä ihan normaalisti pois korvista, kun toisesta irtosi se kapea nirunaru, joka korvan läpi pusketaan ja jolla se korvis lukitaan. Kaiken kukkuraksi nirunarun mukana irtosi vielä yllättävän muhkea pala itse rengasta, wtf.
Edelliset renkaat hajosivat 8 vuoden käytön jälkeen niin, että toinen niistä meni poikki, mutta nää kesti mulla 3 päivää (okei, ne oli kirppislöydöt, mutta silti :c )
ps. Hei jee, voin nyt muuttaa kuvauksestani tittelin "kokkiopiskelija" restonomiopiskelijaksi! Sain kokin paperit torstaina, pienet sille! (ja ehkä myös sille, että tämä on sadas postaus, whoo)
Viritin vadin, jossa oli joululahjoiksi meneviä lasiesineitä keittiön tiskialtaaseen kulmittain ja hanan auki. No, vatihan täyttyi siinä sitten ihan mukavasti, kunnes se päätti keikahtaa ja heivata kolmisen litraa sisällöstään ympäri keittiötä. Parastahan tässä on, että osa valui lattialistojen alle. Keittiö näytti muutenkin siltä, että sinne ois iskeny tsunami ja olisin voinut löytää sale niinistön jääkaapin päällä "turvassa" kykkimässä.
Eilen maksaessani tämän kuun vuokraa (jota en muuten myöskään olisi enää halunnut vuokraemännälle luovuttaa, koska asunto on priimakunnossa ja hänellä on se vuokratakuu, jonka piti toimia vikan kk:n vuokrana...) törkkäisin sitten vielä viestikenttään "Joulukuun vuokra":n lisäksi "HYVÄÄ JOULUA! :)"
ja hihittelin mukanokkelalle vittuilulleni varmaan vartin ennen maksun vahvistamista.
Tänään puolestani onnistuin hajoittamaan kultaiset korvarenkaat, jotka poikaystävä oli vähän niinkun joululahjaksi ostanut. Otin niitä ihan normaalisti pois korvista, kun toisesta irtosi se kapea nirunaru, joka korvan läpi pusketaan ja jolla se korvis lukitaan. Kaiken kukkuraksi nirunarun mukana irtosi vielä yllättävän muhkea pala itse rengasta, wtf.
Edelliset renkaat hajosivat 8 vuoden käytön jälkeen niin, että toinen niistä meni poikki, mutta nää kesti mulla 3 päivää (okei, ne oli kirppislöydöt, mutta silti :c )
ps. Hei jee, voin nyt muuttaa kuvauksestani tittelin "kokkiopiskelija" restonomiopiskelijaksi! Sain kokin paperit torstaina, pienet sille! (ja ehkä myös sille, että tämä on sadas postaus, whoo)
maanantai 16. joulukuuta 2013
Täällä tuoksuu kahvi
Koko kahvikupillinen levisi sitten lennokkaasti tänäaamuna a) lakanoille b)patjalle c)verhoihin d)yöpöydälle e)lattialle f)sängyn alla olleelle varapatjalle g)yöpöydälle olleeseen kameran asennus cd:seen.
Kaasin itselleni uuden kupillisen, jonka lämmitin juuri mikrossa kolmatta kertaa, koska olen sen unohtanut juoda.
Kirppiksella joku mamma nyrpisti nenäänsä vaatteille, joita laitoin esille rekkiin.
Henkkamaukankin kassalla oli ylipirteä myyjä.
Eilen asuntoon tuli vuokraemäntä ja mahdollinen tuleva uusi vuokralainen esittelyyn. Kun mun vuokrasoppari alkoi olivat lemmikit (eritoten kissat/koirat) ehdoton EI, kuin myös taulut etc seinille ripustettavat härpäkkeet.
Säännöt olivat kummasti muuttuneet, vaikkakin asunto on edelleen samassa kunnossa kuin silloin vastarempattunakin.
"Saako seinille laittaa jotain?"
"Joo, saa! Tää on lasikuitutapettia, helppo korjata :))))))) Anna ei näköjään olekaan laittanut seinille mitään :)" (No en kai ku mun aikanani: "EI MITÄÄN MISSÄÄN NIMESSÄ TULEE REIKIÄ JA ON RUMAA KUN TÄMÄ ON VASTAREMONTOITU!!!!!!")
"Oletko sä koiraihmisiä?"
"Juu, olen."
"Hyvä, kun meillä nimittäin on koira."
"JOO EI HAITTAAA :)))"
PFFFFFFFFFFFFTTTTTTTTTTTT ÄRRIN PURRIN KÄNKKÄRÄNKKÄ MUR.
Asensin kännykkään Marion ja valmistun kolmen päivän päästä.
All well in the world again.
Kaasin itselleni uuden kupillisen, jonka lämmitin juuri mikrossa kolmatta kertaa, koska olen sen unohtanut juoda.
Kirppiksella joku mamma nyrpisti nenäänsä vaatteille, joita laitoin esille rekkiin.
Henkkamaukankin kassalla oli ylipirteä myyjä.
Eilen asuntoon tuli vuokraemäntä ja mahdollinen tuleva uusi vuokralainen esittelyyn. Kun mun vuokrasoppari alkoi olivat lemmikit (eritoten kissat/koirat) ehdoton EI, kuin myös taulut etc seinille ripustettavat härpäkkeet.
Säännöt olivat kummasti muuttuneet, vaikkakin asunto on edelleen samassa kunnossa kuin silloin vastarempattunakin.
"Saako seinille laittaa jotain?"
"Joo, saa! Tää on lasikuitutapettia, helppo korjata :))))))) Anna ei näköjään olekaan laittanut seinille mitään :)" (No en kai ku mun aikanani: "EI MITÄÄN MISSÄÄN NIMESSÄ TULEE REIKIÄ JA ON RUMAA KUN TÄMÄ ON VASTAREMONTOITU!!!!!!")
"Oletko sä koiraihmisiä?"
"Juu, olen."
"Hyvä, kun meillä nimittäin on koira."
"JOO EI HAITTAAA :)))"
PFFFFFFFFFFFFTTTTTTTTTTTT ÄRRIN PURRIN KÄNKKÄRÄNKKÄ MUR.
Asensin kännykkään Marion ja valmistun kolmen päivän päästä.
All well in the world again.
keskiviikko 27. marraskuuta 2013
Jälkeenjäänyt alitajunta
alitajuntani ei selvästikään oo vielä hyväksynyt näytöskauden loppua, joka oli viime perjantaina.
Koko näytös alkoi tanssilla, jonka taustalla soi moottorisahan äänestä alkava biisi (säpinää).
Katoin serranoita ja yhessä jaksossa ne katto Teksasin moottorisahamurhaajaa. Kuuluu moottorisahan ääni ja Boiiiing, pinkasen tuolistani ku sähköjänis "nyt mennään lavalle! ... Ai, ei vai?" :DD
kalenterikin on jymähtäny jonnekin 3 vkon taakse ku muistin näytökset ja niiden avulla muut menot. Nyt oon ihan hukassa D:
Hyvä et muistan huomenna lähtee asuntonäyttöihin.
Oivoi, esityskauden päättyminen ei selvästikään tee hyvää.
Koko näytös alkoi tanssilla, jonka taustalla soi moottorisahan äänestä alkava biisi (säpinää).
Katoin serranoita ja yhessä jaksossa ne katto Teksasin moottorisahamurhaajaa. Kuuluu moottorisahan ääni ja Boiiiing, pinkasen tuolistani ku sähköjänis "nyt mennään lavalle! ... Ai, ei vai?" :DD
kalenterikin on jymähtäny jonnekin 3 vkon taakse ku muistin näytökset ja niiden avulla muut menot. Nyt oon ihan hukassa D:
Hyvä et muistan huomenna lähtee asuntonäyttöihin.
Oivoi, esityskauden päättyminen ei selvästikään tee hyvää.
sunnuntai 24. marraskuuta 2013
pikkupikkulukihäiriöinen
Luin juuri, että
"HOAS:lla lutkat eivät ole asumiseste,vaan "epämukavuustekijä".
Asunnonvaihtomahdollisuutta ei tarjota, eikä myrkytyksiä tehdä kuin sellaisiin huoneisiin, joissa on näköhavaintoja lutkista."
[x] mihin ne i:t ja k:t jäi.
googlettamalla tästä tuli vielä hauskempaa...
"lut(ik)kahelvetti irti"
::::::::::DD
[x] time to go to sleep?
"HOAS:lla lutkat eivät ole asumiseste,vaan "epämukavuustekijä".
Asunnonvaihtomahdollisuutta ei tarjota, eikä myrkytyksiä tehdä kuin sellaisiin huoneisiin, joissa on näköhavaintoja lutkista."
[x] mihin ne i:t ja k:t jäi.
googlettamalla tästä tuli vielä hauskempaa...
"lut(ik)kahelvetti irti"
::::::::::DD
[x] time to go to sleep?
lauantai 23. marraskuuta 2013
Anna ja laatu-unet part 309589258
Näin viimeyönä kohtuu mielenkiintoista unta.
Ensinnäkin, olin aluksi kalju mies, joka oli jollain luomutilalla tekemässä dokumenttia. Tilan omistaja oli joku Ilari leikolan näkönen karvanassu, joka antoi mulle kokonaisen kaalin, jossa oli keskellä keittiöveitsellä tehty viilto "pikkunaposteltavana". Siinä sitten kuljeskelin ympäri tiluksia se kaali kourassa ja ukko selitteli mulle kaikennäköstä, mistä en muista kuin sen viimeisen "Niin ja onhan mulla tuolla sitten valkoista jauhettakin ;))"Fiksuna miehenä sitten etsin semmoista jäätävän kokoista valkoista aluetta, kunnes tajusin, että ukko siis puhui amfetamiinista, mutta tarkoitti kannabispeltotilkkuaan. Sellaisen sitten löysinkin - ison sellaisen. Päätin ilmiantaa kyseisen luomufarmarin poliisille ja en tiedä, kerroinko siitä tälle, mutta mies lähti mun perääni ja juoksen tiluksilla olevaa mäkeä alas edelleen se iso kaalinpää kourassa (reps). Mies heittää mua nauriilla ja osuu ja itse yritän heittää ukkoa sillä kaalilla päähän, mutta se ei lennä ees metriä kauemmas kun painoi niin paljon. Ukko saa mut kiinni ja alkaa mätkimään mua. Yhtäkkiä mulla on käsissä tennispallo, pieni punanen virsikirja ja sukka. Niitähän en voi viskoa mäkeen, että saisin lyötyä takaisin, vaan tyydyn suojaamaan kasvojani nostamalla kädet kasvojen eteen.
Tulee aikahyppy ja olenkin taas oma itseni. Tosin edelleen ne huumetyypit nyt vainoo mua ja kuljeskelen jossain helvetin motarikaistalla, missä kaikki kyltit on kiinaksi. Yhtäkkiä päädyn sieltä rekkojen joukosta johki mettää purunradalle, missä kuusien välistä ilmaantuu joku luukku, mistä joku mies pyytää mua sisään. Aattelin ensin, että se on ansa, mutta menin kuitenkin. Päädyn johonkin tosi ahtaaseen ravintolan keittiöön. Touhu epäilyttää mua edelleen, mut pian mun kaveri ilmaantuu sinne jonkin sorttinen pitkä inkkariponcho päällä. Se on kuulemma harjottelussa siellä. No, pilkon sitten keittiössä kaiken näköstä ja pian tulee taas aikahyppy.
Ne tyypit on majottaneet mut johki ravintolan asuntolaan ja etin tietoa siitä huumeliigasta parista tietokirjasta. Lähden taas töihin ja jätän kirjat sängylle. Ku tuun takas ni huomaan, et lakanaan on ilmaantunut sillä välin reikä, mikä on tikattu kiinni ja siellä välissä selvästi on jotain! Puran sen auki (joo yleensä kannan aina ratkojaa mukana) ja aattelin et siel on kuitenkin joku pommi (huumeliigahan halusi siis tappaa mut). Siellä alla on ihan jäätävä kasa sanakirjoja ja tietokirjoja. Päättelykykyni on aukoton: Ne halusivat kostaa ja yrittivät saada aikaiseksi mahdollisimman huonot yöunet!
En yhtään muista miten koko uni päättyi, mut lähdin ainakin taas tarpomaan johki keskelle mettää ja päädyin taas samaan Y-risteykseen motarille ja lähdin ihan lunkisti vaan kävelemään sitä toista haaraa pitkin kohti tuntematonta.
ps. ei näin. ISMO LEIKOLA, ei ILARI.
Ensinnäkin, olin aluksi kalju mies, joka oli jollain luomutilalla tekemässä dokumenttia. Tilan omistaja oli joku Ilari leikolan näkönen karvanassu, joka antoi mulle kokonaisen kaalin, jossa oli keskellä keittiöveitsellä tehty viilto "pikkunaposteltavana". Siinä sitten kuljeskelin ympäri tiluksia se kaali kourassa ja ukko selitteli mulle kaikennäköstä, mistä en muista kuin sen viimeisen "Niin ja onhan mulla tuolla sitten valkoista jauhettakin ;))"Fiksuna miehenä sitten etsin semmoista jäätävän kokoista valkoista aluetta, kunnes tajusin, että ukko siis puhui amfetamiinista, mutta tarkoitti kannabispeltotilkkuaan. Sellaisen sitten löysinkin - ison sellaisen. Päätin ilmiantaa kyseisen luomufarmarin poliisille ja en tiedä, kerroinko siitä tälle, mutta mies lähti mun perääni ja juoksen tiluksilla olevaa mäkeä alas edelleen se iso kaalinpää kourassa (reps). Mies heittää mua nauriilla ja osuu ja itse yritän heittää ukkoa sillä kaalilla päähän, mutta se ei lennä ees metriä kauemmas kun painoi niin paljon. Ukko saa mut kiinni ja alkaa mätkimään mua. Yhtäkkiä mulla on käsissä tennispallo, pieni punanen virsikirja ja sukka. Niitähän en voi viskoa mäkeen, että saisin lyötyä takaisin, vaan tyydyn suojaamaan kasvojani nostamalla kädet kasvojen eteen.
Tulee aikahyppy ja olenkin taas oma itseni. Tosin edelleen ne huumetyypit nyt vainoo mua ja kuljeskelen jossain helvetin motarikaistalla, missä kaikki kyltit on kiinaksi. Yhtäkkiä päädyn sieltä rekkojen joukosta johki mettää purunradalle, missä kuusien välistä ilmaantuu joku luukku, mistä joku mies pyytää mua sisään. Aattelin ensin, että se on ansa, mutta menin kuitenkin. Päädyn johonkin tosi ahtaaseen ravintolan keittiöön. Touhu epäilyttää mua edelleen, mut pian mun kaveri ilmaantuu sinne jonkin sorttinen pitkä inkkariponcho päällä. Se on kuulemma harjottelussa siellä. No, pilkon sitten keittiössä kaiken näköstä ja pian tulee taas aikahyppy.
Ne tyypit on majottaneet mut johki ravintolan asuntolaan ja etin tietoa siitä huumeliigasta parista tietokirjasta. Lähden taas töihin ja jätän kirjat sängylle. Ku tuun takas ni huomaan, et lakanaan on ilmaantunut sillä välin reikä, mikä on tikattu kiinni ja siellä välissä selvästi on jotain! Puran sen auki (joo yleensä kannan aina ratkojaa mukana) ja aattelin et siel on kuitenkin joku pommi (huumeliigahan halusi siis tappaa mut). Siellä alla on ihan jäätävä kasa sanakirjoja ja tietokirjoja. Päättelykykyni on aukoton: Ne halusivat kostaa ja yrittivät saada aikaiseksi mahdollisimman huonot yöunet!
En yhtään muista miten koko uni päättyi, mut lähdin ainakin taas tarpomaan johki keskelle mettää ja päädyin taas samaan Y-risteykseen motarille ja lähdin ihan lunkisti vaan kävelemään sitä toista haaraa pitkin kohti tuntematonta.
ps. ei näin. ISMO LEIKOLA, ei ILARI.
torstai 21. marraskuuta 2013
Karkkikasseja ja herkkupusseja
tässä tapauksessa tosin vain niitä jälkimmäisiä.
Tein eilen suursiivon, imuroin, pyyhin pölyt, pesin lattian, vessan, altaat....
Tänään päätin sitten viedä roskapussin ulos kävelylle raittiiseen ilmaan.
Kaikki meni hyvin siihen asti, kunnes se päästi hätäpissit tuohon JUURI EILEN PESTYLLE LATTIALLE DDDDDDDD:
tana.kele.ttu.
Tein eilen suursiivon, imuroin, pyyhin pölyt, pesin lattian, vessan, altaat....
Tänään päätin sitten viedä roskapussin ulos kävelylle raittiiseen ilmaan.
Kaikki meni hyvin siihen asti, kunnes se päästi hätäpissit tuohon JUURI EILEN PESTYLLE LATTIALLE DDDDDDDD:
tana.kele.ttu.
perjantai 15. marraskuuta 2013
Elämäni sekoitettujen fb-päivitysten mukaan
Kyse on siis tästä sivusta: http://what-would-i-say.com/
Hemmetin koukuttava sivusto ja en pysty lopettaa nauramista:::D
"uskoo yksisarvisiin ja tunnit sen kun kuluu, kuluu, kuluu"
"Tiskailen jälleen 1 pelastettu perhonen. 1 matkijanaapuri, joka askeleella muuttolaatikkoon ja olen automaattisesti alaikäinen, jos käyn varmaa tehää koulussa lissää."
"Iski leipomisfiilis karjalanpiirakat, taatelikakku, pikkupullat - and all of these accidents happen!"
"Ajokelit on taas yhtä suuri järkytys ku hella kutosella."
"No ehkä vois olla lunta tulvillaan joulutorttuja. Hyvä rheisshu, shyöthiin phaljon nhunnia!"
"No mä oon Aaro ja lähen siirtää autoo uuden arvostelun."
"Nyt kyllä tää maalaisjärki on totaalisen hukassa. Tarinassa on uupunut abiristeilijä."
"Ihan totta puhun, mut auta armias ku mä paistoin eilen. 1 hirrrvee kasa kerättyjä kuitteja. Kameran linssissä. Se tai jalkoihi."
"täällä haisee ihan helvetisti, sillä juuri lisärahanmeno olikin anorektisen opiskelijalompakkoni unelmien täyttymys <3"
"Väsyttää, mutta lopputulos oli, että kuumailmapallo näytti kuvassa ihan kärpäsen kakalta, joka uinahti heti alkumetreillä toinen jos olisin pankkikortti, minne menisin? 4 Ulkona on nyt sentään! :D"
"Juu, olin varma et en ole edes leikkiä vaikka palovammaarvet ja käsikirjoituksen tynkään, jonka orava eilen söi. Pöydän ninjahyökkäyksestä päivälleen kaks viikkoa ja taas käyä vähä nopeempia näissä käänteissämme :D"
"Nyt kyllä häirittee tuo lottorivi taitaa olla saamassa einiinmukavan kaverin riesakseen."
"Meen näin ripeetä toimintaa. Enkä tietenkää saa nostettuu sitä pölyä ja linnunpaskaa mahtuu kaveriks toiselle levylle."
"Tamkista tuli 2 sämpylää teki kyllä 7 sentin truuttakieliin. ..."
"ku pientä oravaa, jonka käpy on taas kuumeessa"
"Täyskatsomollinen ihmisiä pihalle kuvauspäivänä, 2.näytös peruttu. Ei siihen voi Descartesin mukaan olla vaikutuksessa keskenään, voi ne kirsikatkin pulpahtaa tänne millon hyvänsä. Viimeistään sillon ku satuin jossai vaiheessa vilkasee summasta ja mitä kouluja sitte"
[x] ajokelit on taas yhtä suuri järkytys ku hella kutosella
[x] syötiin nunnia
[x] olen aaro
[x] paistoin kuittikasan
[x] orava söi käsikirjoituksen
[x] en saa nostettua pölyä, linnunpaskaa mahtuu toiselle levylle
[x] Tampereen amk postittaa mulle sämpylöitä
[x] kirsikat pulpahtelee
"on järjestelly koko päivän aikana aikaiseksi 16 virhekuittia, jäänyt jäteastian jyräämäksi, saanut pienoisnuotion aikaan liedelle, kolaroinut rullakon kanssa, leiponut suolaisia suklaakakkuja, siirtolohkareen kokoisia pullia sekä sämpylöitä jotka taas muistuttivat kivenlohkareita ihan ylpeitä itsestämme olla."
onneks nää ei sentään kaikki samana päivänä tapahtunu :D
"Mun paikalla taas joku 20000000 sanaa ymmärtämätön puhelinmyyjä viimein huomaan, et kamera ei tunnista kameraa, kunnes viimein huomaan, et kamera ei pilaa enää mikkää!"
"jos oon näyttän koko illan tolta ni tissit hajoo"
Hemmetin koukuttava sivusto ja en pysty lopettaa nauramista:::D
"uskoo yksisarvisiin ja tunnit sen kun kuluu, kuluu, kuluu"
"Tiskailen jälleen 1 pelastettu perhonen. 1 matkijanaapuri, joka askeleella muuttolaatikkoon ja olen automaattisesti alaikäinen, jos käyn varmaa tehää koulussa lissää."
"Iski leipomisfiilis karjalanpiirakat, taatelikakku, pikkupullat - and all of these accidents happen!"
"Ajokelit on taas yhtä suuri järkytys ku hella kutosella."
"No ehkä vois olla lunta tulvillaan joulutorttuja. Hyvä rheisshu, shyöthiin phaljon nhunnia!"
"No mä oon Aaro ja lähen siirtää autoo uuden arvostelun."
"Nyt kyllä tää maalaisjärki on totaalisen hukassa. Tarinassa on uupunut abiristeilijä."
"Ihan totta puhun, mut auta armias ku mä paistoin eilen. 1 hirrrvee kasa kerättyjä kuitteja. Kameran linssissä. Se tai jalkoihi."
"täällä haisee ihan helvetisti, sillä juuri lisärahanmeno olikin anorektisen opiskelijalompakkoni unelmien täyttymys <3"
"Väsyttää, mutta lopputulos oli, että kuumailmapallo näytti kuvassa ihan kärpäsen kakalta, joka uinahti heti alkumetreillä toinen jos olisin pankkikortti, minne menisin? 4 Ulkona on nyt sentään! :D"
"Juu, olin varma et en ole edes leikkiä vaikka palovammaarvet ja käsikirjoituksen tynkään, jonka orava eilen söi. Pöydän ninjahyökkäyksestä päivälleen kaks viikkoa ja taas käyä vähä nopeempia näissä käänteissämme :D"
"Nyt kyllä häirittee tuo lottorivi taitaa olla saamassa einiinmukavan kaverin riesakseen."
"Meen näin ripeetä toimintaa. Enkä tietenkää saa nostettuu sitä pölyä ja linnunpaskaa mahtuu kaveriks toiselle levylle."
"Tamkista tuli 2 sämpylää teki kyllä 7 sentin truuttakieliin. ..."
"ku pientä oravaa, jonka käpy on taas kuumeessa"
"Täyskatsomollinen ihmisiä pihalle kuvauspäivänä, 2.näytös peruttu. Ei siihen voi Descartesin mukaan olla vaikutuksessa keskenään, voi ne kirsikatkin pulpahtaa tänne millon hyvänsä. Viimeistään sillon ku satuin jossai vaiheessa vilkasee summasta ja mitä kouluja sitte"
[x] ajokelit on taas yhtä suuri järkytys ku hella kutosella
[x] syötiin nunnia
[x] olen aaro
[x] paistoin kuittikasan
[x] orava söi käsikirjoituksen
[x] en saa nostettua pölyä, linnunpaskaa mahtuu toiselle levylle
[x] Tampereen amk postittaa mulle sämpylöitä
[x] kirsikat pulpahtelee
"on järjestelly koko päivän aikana aikaiseksi 16 virhekuittia, jäänyt jäteastian jyräämäksi, saanut pienoisnuotion aikaan liedelle, kolaroinut rullakon kanssa, leiponut suolaisia suklaakakkuja, siirtolohkareen kokoisia pullia sekä sämpylöitä jotka taas muistuttivat kivenlohkareita ihan ylpeitä itsestämme olla."
onneks nää ei sentään kaikki samana päivänä tapahtunu :D
"Mun paikalla taas joku 20000000 sanaa ymmärtämätön puhelinmyyjä viimein huomaan, et kamera ei tunnista kameraa, kunnes viimein huomaan, et kamera ei pilaa enää mikkää!"
"jos oon näyttän koko illan tolta ni tissit hajoo"
torstai 14. marraskuuta 2013
Päiväkahvit ja mekko-ongelmia
Sarjassamme mestarikokki seikkailee jälleen part 141 113: Tylsistyneenä koulutöihin keitin itelleni päiväkahvit. Tottakai kahvihan kaipasi seurakseen pullaa, joten pullahimoissani ryntäsin pakastimen ääreen; jossain sen uumenissa olisi vielä yksi pussillinen kotitekoisia pullia jäljellä. Sulatettuani yhden yksilön, en oikeestaan ole varma, että onko toi mötjäke mun lautasellani pulla vai tylsänmakunen sämpylä, mihin on syystä x eksynyt kardemummaa.Enpä sitten
tullut pullankuvat silmissä ajatelleeksi, että se viimeinen, perimmäisimpään
nurkkaan häpeämään hyljätty pussi, oli tietysti se möhelletty
pullasatsi. Pfft.
Problemo numero 2.
Tilasin itselleni 2 valmistujaismekkoehdokasta. Näistä numero uno, oli olkaimeton. Ensin tappelen miljoona vuotta saadakseni vetoketjun auki rikkomatta koko paskiaista siihen paikkaan. Tämän jälkeen kun vihdoin saan vetoketjun auki, en meinaa saada sitä kiinni.
Sitten kun taistelu on ohi, saan vetoketjun kiinni vain havaitakseni että mekko on vyötäröltä sopiva, mutta yläosa roikkuu elottomana sen varassa.
Siis C'mon, mekon turjake oli kokoa xs, ja jotta yläosa pysyis ees hiukan paikallaan, pitäs kuppikoon olla vähintäänkin D-alkuinen. Kyllä, suurin osa nuorista naisista on pienikokoisia povipommeja. Se siitä, palautukseen.
Toinen mokanvärinen pitsi-satiinihärpäke oli myös mielenkiintoinen. Se oli muuten kohtuu sopiva, MUTTA "tissiosa" oli luonnottoman ylhäällä.
Kaiken lisäksi, kun tuo alla oleva satiini on rypytetty tuosta keskeltä, oli tossa ns.vasemmassa kupissa yhtä paljon lerppuvaa, löysää kangasta sisällä ku lihavuusleikkauksessa käyneellä nahkaa mahassa. Se taas johti siihen, että noiiden "kuppien" yläosat törrötti epämääräsesti, joten palautukseen tämäkin D:
Kolmas mekko oli arkikäyttöön tarkoitettu, hiukan merimieshenkinen. Sen hihat oli niin tiukat, että jos en ois avannu nappeja niin molemmat kädet ois ollu kuoliossa alta aikayksikön. Muuten se sitten olikin omituinen säkki, joka sai mut näyttämään tasapaksulta hk:n blööltä.
Mörhhhh.
Problemo numero 2.
Tilasin itselleni 2 valmistujaismekkoehdokasta. Näistä numero uno, oli olkaimeton. Ensin tappelen miljoona vuotta saadakseni vetoketjun auki rikkomatta koko paskiaista siihen paikkaan. Tämän jälkeen kun vihdoin saan vetoketjun auki, en meinaa saada sitä kiinni.
Sitten kun taistelu on ohi, saan vetoketjun kiinni vain havaitakseni että mekko on vyötäröltä sopiva, mutta yläosa roikkuu elottomana sen varassa.
Siis C'mon, mekon turjake oli kokoa xs, ja jotta yläosa pysyis ees hiukan paikallaan, pitäs kuppikoon olla vähintäänkin D-alkuinen. Kyllä, suurin osa nuorista naisista on pienikokoisia povipommeja. Se siitä, palautukseen.
Toinen mokanvärinen pitsi-satiinihärpäke oli myös mielenkiintoinen. Se oli muuten kohtuu sopiva, MUTTA "tissiosa" oli luonnottoman ylhäällä.
Kaiken lisäksi, kun tuo alla oleva satiini on rypytetty tuosta keskeltä, oli tossa ns.vasemmassa kupissa yhtä paljon lerppuvaa, löysää kangasta sisällä ku lihavuusleikkauksessa käyneellä nahkaa mahassa. Se taas johti siihen, että noiiden "kuppien" yläosat törrötti epämääräsesti, joten palautukseen tämäkin D:
Kolmas mekko oli arkikäyttöön tarkoitettu, hiukan merimieshenkinen. Sen hihat oli niin tiukat, että jos en ois avannu nappeja niin molemmat kädet ois ollu kuoliossa alta aikayksikön. Muuten se sitten olikin omituinen säkki, joka sai mut näyttämään tasapaksulta hk:n blööltä.
Mörhhhh.
keskiviikko 13. marraskuuta 2013
Dominoefekti
Aggressiivisia ovat tämän kaupungin ihmiset liikenteessä.
Edessäni ajeli Toyota ja Saab. Etummaisena toiota(kuetmuutasaa).
Pysähdys liikennevaloihin.
Valot vaihtuu, mutta toyota-kuski lienee joko laiska, värisokea tai liian lyhytjalkainen yltääkseensä kaasupolkimelle tuosta vaan.
Saab-kuski tööttää ja esittelee kansainvälisiä käsimerkkejä toyota-huristelijalle.
Toyota-kuski yltää viimein kaasupolkimelle ja lähtee eteenpäin. Samalla sen takapenkiltä nousee vastapainoksi keskisormi Saab-kuskille, joka peilaa tämän heti takaisin.
Pingpongpingpong, keskari siirtyy kuskilta toiselle.
Sunnuntaiajelija- toyota pysähtyy taas. Tällä kertaa se päästää mummon suojatien yli.
Saab-kuskilla nousee taas sormi. Vieterinkö se on keskariinsa asettanut?
Nyt ei keskari kuitenkaan siirtynyt enää edes takaisin näiden kahden välillä kuin tennispelissä. Tapahtui lumipalloefekti ja keskari siirtyi jonossa eteenpäin.
Näytän metrinpituista henkistä keskaria Saab-kuskille. Phyi.
Edessäni ajeli Toyota ja Saab. Etummaisena toiota(kuetmuutasaa).
Pysähdys liikennevaloihin.
Valot vaihtuu, mutta toyota-kuski lienee joko laiska, värisokea tai liian lyhytjalkainen yltääkseensä kaasupolkimelle tuosta vaan.
Saab-kuski tööttää ja esittelee kansainvälisiä käsimerkkejä toyota-huristelijalle.
Toyota-kuski yltää viimein kaasupolkimelle ja lähtee eteenpäin. Samalla sen takapenkiltä nousee vastapainoksi keskisormi Saab-kuskille, joka peilaa tämän heti takaisin.
Pingpongpingpong, keskari siirtyy kuskilta toiselle.
Sunnuntaiajelija- toyota pysähtyy taas. Tällä kertaa se päästää mummon suojatien yli.
Saab-kuskilla nousee taas sormi. Vieterinkö se on keskariinsa asettanut?
Nyt ei keskari kuitenkaan siirtynyt enää edes takaisin näiden kahden välillä kuin tennispelissä. Tapahtui lumipalloefekti ja keskari siirtyi jonossa eteenpäin.
Näytän metrinpituista henkistä keskaria Saab-kuskille. Phyi.
torstai 7. marraskuuta 2013
maanantai 4. marraskuuta 2013
Voihan autolainen
Olen itkenyt verta tapellessani koulun viimeisten tehtävien, ah niin raggaiden excel-taulukkojen kanssa sekä yrittäjäkurssia tuskaillen. Aluksi ilman pohjamateriaalia.
Whoo, kirjoitanpas tässä esseen yrittämisestä ilman pohjamatskua ja minkäänlaista muistikuvaa lukion yhtiksen tunneista. Tai no, muistan mä kyllä ne tunnit.
"Tämän kynän minä ostin Ateneumista." *voidetuubia muistuttaneen mustekynän tuote-esittely*
"Tässä kirjan kannessahan on ilmiselvä Kari Grandi!"
Go Paavo.
No, sainpas pohjamateriaalit ja nyt mulla on tehtäväsivulla palautettuna abouttiarallaa 30 ARVIOIMATONTA tehtävää. Opettajien mukaan valmistuisin isänpäivänä. Onnea vaan heille noiden arvioimisessa.
Nyt kun oon saanut lähes kaiken valmiiks ja piti lähiaikoina lähtee 400 km päähän koululle
ilmoittaa auto että sen syrämmestä ottaa. Toisinsanoen katalysaattori/jokurandommoottorinosapaskanavalo syttyi syksyn kylmään pimeyteen ja and we're gonna let it burn burn burn... MUR.
Whoo, kirjoitanpas tässä esseen yrittämisestä ilman pohjamatskua ja minkäänlaista muistikuvaa lukion yhtiksen tunneista. Tai no, muistan mä kyllä ne tunnit.
"Tämän kynän minä ostin Ateneumista." *voidetuubia muistuttaneen mustekynän tuote-esittely*
"Tässä kirjan kannessahan on ilmiselvä Kari Grandi!"
Go Paavo.
No, sainpas pohjamateriaalit ja nyt mulla on tehtäväsivulla palautettuna abouttiarallaa 30 ARVIOIMATONTA tehtävää. Opettajien mukaan valmistuisin isänpäivänä. Onnea vaan heille noiden arvioimisessa.
Nyt kun oon saanut lähes kaiken valmiiks ja piti lähiaikoina lähtee 400 km päähän koululle
ilmoittaa auto että sen syrämmestä ottaa. Toisinsanoen katalysaattori/jokurandommoottorinosapaskanavalo syttyi syksyn kylmään pimeyteen ja and we're gonna let it burn burn burn... MUR.
keskiviikko 30. lokakuuta 2013
Runts Runts vol. 2
Tätä
mä pelkäsin. MUllalle (Ulla+Mallu= roolihahmot) kävi Allit(=kesänäytelmän rooli).
Vanha vamma teki siis comebackin. Musta aurinko nousee mun koivelleni, eli toisin sanoen polvi sanoo niksnaks, kola-ollia lainatakseni "se mustuu"
ja lauantain näytöksessä tanssitaanki sitten side koivessa.
Ain tulee turpaa - teatterin tekokukkasilta ainakin: mulla on sormessa 1,5cm viilto kukka-attackista,wtf. Tuplapotti, woohoo.
Näen jo sieluni silmin itteni rullailemassa teatterin pyörätuolilla vikassa biisissä
"Perjantai ei mittää, lauantai ei mittää"
*porukka liikkuu lavan oikeeseen reunaan*
*Rolling around perässä*
"Sunnuntai ei sitäkään mittää!"
*porukka liikkuu lavan vasempaan reunaan* *yritän edelleen rullata oikeeseen reunaan*
"Elekää liikkuko niin nopeasti - tana!!"
Vanha vamma teki siis comebackin. Musta aurinko nousee mun koivelleni, eli toisin sanoen polvi sanoo niksnaks, kola-ollia lainatakseni "se mustuu"
ja lauantain näytöksessä tanssitaanki sitten side koivessa.
Ain tulee turpaa - teatterin tekokukkasilta ainakin: mulla on sormessa 1,5cm viilto kukka-attackista,wtf. Tuplapotti, woohoo.
Näen jo sieluni silmin itteni rullailemassa teatterin pyörätuolilla vikassa biisissä
"Perjantai ei mittää, lauantai ei mittää"
*porukka liikkuu lavan oikeeseen reunaan*
*Rolling around perässä*
"Sunnuntai ei sitäkään mittää!"
*porukka liikkuu lavan vasempaan reunaan* *yritän edelleen rullata oikeeseen reunaan*
"Elekää liikkuko niin nopeasti - tana!!"
tiistai 29. lokakuuta 2013
Not my day
Pelkästään vartin sisään aikaan saatu tuho:
1.Mulla on kurkussa hiiva(a), koska kuivahiiva tussautti oikeen kunnolla ittensä pussista kippoon ja vedin sitä pölyä henkeeni.
2.Keittiössä leijailee pilvi valkoista materiaa, joka on epäilyttävyydestään huolimatta vehnäjauhoa, joka myös oli kovin leijailevaista matkalla pussista pizzataikinaan.
3.Oon polttanu saman sormen kohdasta X jo 4 kertaa. Järjenjättiläisenä sytytin kynttilää numero 1 puolikkaalla tulitikulla (kirjotin melkein tilitukulla, wtf aivot), josta olin joskus selvästi hyvän idean saatua polttanut sen pään, josta pitäs pitää kiinni. Sytyttäessäni kynttilää 2 kynttilällä 1, poltan sormen vielä kolmesti. Kuka on keksiny syttymättömät tuikut?
4. Ja juuri pesty allas näyttää siltä ku sinne ois joku puklauttanu kaurapuurot, koska pesin taikinaiset kädet siellä ja ne limaiset taikinapalleropulleroiset jäi altaaseen hengaamaan :c
Kaiken kruunaa se, että poikaystävä tulee kotiin, lukee ton tekstin, toteaa
"Vooi pientä. Tyhmä sä olet, mut sille mä en voi mitään"
Kauhulla odotan sitä, mitä tuolta peiton alta nousee... Tappajataikina vol. 4?
1.Mulla on kurkussa hiiva(a), koska kuivahiiva tussautti oikeen kunnolla ittensä pussista kippoon ja vedin sitä pölyä henkeeni.
2.Keittiössä leijailee pilvi valkoista materiaa, joka on epäilyttävyydestään huolimatta vehnäjauhoa, joka myös oli kovin leijailevaista matkalla pussista pizzataikinaan.
3.Oon polttanu saman sormen kohdasta X jo 4 kertaa. Järjenjättiläisenä sytytin kynttilää numero 1 puolikkaalla tulitikulla (kirjotin melkein tilitukulla, wtf aivot), josta olin joskus selvästi hyvän idean saatua polttanut sen pään, josta pitäs pitää kiinni. Sytyttäessäni kynttilää 2 kynttilällä 1, poltan sormen vielä kolmesti. Kuka on keksiny syttymättömät tuikut?
4. Ja juuri pesty allas näyttää siltä ku sinne ois joku puklauttanu kaurapuurot, koska pesin taikinaiset kädet siellä ja ne limaiset taikinapalleropulleroiset jäi altaaseen hengaamaan :c
Kaiken kruunaa se, että poikaystävä tulee kotiin, lukee ton tekstin, toteaa
"Vooi pientä. Tyhmä sä olet, mut sille mä en voi mitään"
Kauhulla odotan sitä, mitä tuolta peiton alta nousee... Tappajataikina vol. 4?
sunnuntai 27. lokakuuta 2013
Boummmm Bouuummm
Naapurista kuului kummia. Mulla oli kylppärin ovi auki ja sitä kautta mulle aukeni naapuriradion ihmeellinen maailma, josta kuului
"Boummmmm" "Boummmmmm"
Naapurin mies vetää siellä jotain omaa hippileiriä vai? Kivakiva.
"Boummmmm"
*ukko-noa vihellettynä pikaversiona*
"Boummm"
Täh?
Suljin radion tönäsemällä oven kiinni, mutta auta armias ku pääsin myöhäisaamiaiseni pariin...
Lähes tukehduin pariin viimeseen jogurttilusikalliseen, kun ilmastointikanavasta kuuluu saman naapurin ukkometson ääni nyt oikein antaumuksella:
"AHHHHHHHHHH"
"UMMMMMMMMMMMMMMMHHH"
Heei, mää olen viel nuori ja viaton, enkä tahro traumoi :c
btw, hianot tunnelmaan virittäytymisriitit sillä. BOUMM.
"Boummmmm" "Boummmmmm"
Naapurin mies vetää siellä jotain omaa hippileiriä vai? Kivakiva.
"Boummmmm"
*ukko-noa vihellettynä pikaversiona*
"Boummm"
Täh?
Suljin radion tönäsemällä oven kiinni, mutta auta armias ku pääsin myöhäisaamiaiseni pariin...
Lähes tukehduin pariin viimeseen jogurttilusikalliseen, kun ilmastointikanavasta kuuluu saman naapurin ukkometson ääni nyt oikein antaumuksella:
"AHHHHHHHHHH"
"UMMMMMMMMMMMMMMMHHH"
Heei, mää olen viel nuori ja viaton, enkä tahro traumoi :c
btw, hianot tunnelmaan virittäytymisriitit sillä. BOUMM.
perjantai 25. lokakuuta 2013
Ahh
http://cheek.venuu.fi/
oh dear god.
Kyllä, kävin noi kaikki läpi havaitakseni vain että "ahh".
Tässä kohtaa on varmaan turha pohtia, mikä Jaren kommentti asiaan olisi, koska onhan selvää, että hän sanoisi
"ahh"
can't... ...stop... laughing...
oh dear god.
Kyllä, kävin noi kaikki läpi havaitakseni vain että "ahh".
Tässä kohtaa on varmaan turha pohtia, mikä Jaren kommentti asiaan olisi, koska onhan selvää, että hän sanoisi
"ahh"
can't... ...stop... laughing...
torstai 24. lokakuuta 2013
Check dat...
Käväisin eilen joululahjaostoksilla kaupungilla ja palasin kotiin tyhjin käsin.
Erääseenkin massaputiikkiin kipsutellessani takana olevalla (melkein kirjoitin istuvalla, d'oh, minä) penkillä istui kaksi about 16-18-vuotiasta pojannulikkaa, jotka tapittivat mua silmät suurina.
Astuessani kaupan "varashälyttimien" välistä sisään, takaani kuuluu "WHOAA". Tiedä sitten, oliko se suorastaan maailman kahdeksas ihme, että mahduin purjehtimaan noiden hälyttimien välistä, vai oliko ahterini vain yksinkertaisesti niin awesome, että se aiheutti tuon kyseisen äännähdyksen.
Tänään taas oon mystisesti onnistunu polttamaan sormeni ja muuten, mikä on todennäköisyys, että revähdyttää niskansa kääntäessään sisäfileenlötjykkää pihdeillä paistinpannulla?
Aattelin tänään tehdä vähän paremmat safkat sen kunniaks, että tuota yhtä naamaa on tullu kateltua jo puol vuotta (tai ehkäpä pitäs juhlistaa sitä, että se on jaksanu mun sählinkejä,wait.. whaaaat?) ja ku paistoin fileelötjöstä pintoja kiinni pannulla ni kääntäessäni sitä huimaa 700g mötikkää niska otti itteensä.
What the...
ps. naapuritalon muikkelilla on selvästi tekemisen puute. Sattumalta näin, kun tämä saapui _meidän_ pihan puolelle roska-astioiden luo. Rouvasihminen katselee ympärilleen, eikä edes niin, että "ei kai kukaan nää mua" vaan enemmänkin, "jos katse vois tappaa.." -tyyliin. Sitten tämä siirtää yhden astian kannen kokonaan pois paikoiltaan (siinä on olemassa luukku, mikä vaan yleensä avataan nostamalla) ja alkaa kaivaa sieltä pois mm. mun pizza ja rapulaatikot sekä katsoo murhaavasti suoraan mun parvekkeelle. Siis vahtiiko se tosiaan, että kuka vie mitäkin mihinkin astiaan ja milloin?
Hän siirtää ne sekajäteastiaan.
Seuraavaksi paikkaa vaihtavat vielä jokin muu epämääräinen laatikko sekä kaks isoa kaljaboksia, jolloin murhaava katse siirtyy bilettäjänaapureihin samassa talossa, jossa kys. rouvakin asuu.
Okei joo, eihän ne siihen paperiastiaankaan varsinaisesti kuulu, mutta kun meillä ei ole energiajätettä, niin enemmän luokittelen pahvit paperiksi ku sekajätteeksi (varsinkin ku se rapulaatikkokin oli tosi heiveröistä tekoa).
Ja mikä pointti sillä muijalla oli tulla meidän pihan puolelle kun ne samat astiat saa sieltä oman pihankin puolelta auki. Halus osoittaa murhanhimonsa mulle suoremmin?
Omg, olen roskismuidun tappolistalla.
Erääseenkin massaputiikkiin kipsutellessani takana olevalla (melkein kirjoitin istuvalla, d'oh, minä) penkillä istui kaksi about 16-18-vuotiasta pojannulikkaa, jotka tapittivat mua silmät suurina.
Astuessani kaupan "varashälyttimien" välistä sisään, takaani kuuluu "WHOAA". Tiedä sitten, oliko se suorastaan maailman kahdeksas ihme, että mahduin purjehtimaan noiden hälyttimien välistä, vai oliko ahterini vain yksinkertaisesti niin awesome, että se aiheutti tuon kyseisen äännähdyksen.
Tänään taas oon mystisesti onnistunu polttamaan sormeni ja muuten, mikä on todennäköisyys, että revähdyttää niskansa kääntäessään sisäfileenlötjykkää pihdeillä paistinpannulla?
Aattelin tänään tehdä vähän paremmat safkat sen kunniaks, että tuota yhtä naamaa on tullu kateltua jo puol vuotta (tai ehkäpä pitäs juhlistaa sitä, että se on jaksanu mun sählinkejä,wait.. whaaaat?) ja ku paistoin fileelötjöstä pintoja kiinni pannulla ni kääntäessäni sitä huimaa 700g mötikkää niska otti itteensä.
What the...
ps. naapuritalon muikkelilla on selvästi tekemisen puute. Sattumalta näin, kun tämä saapui _meidän_ pihan puolelle roska-astioiden luo. Rouvasihminen katselee ympärilleen, eikä edes niin, että "ei kai kukaan nää mua" vaan enemmänkin, "jos katse vois tappaa.." -tyyliin. Sitten tämä siirtää yhden astian kannen kokonaan pois paikoiltaan (siinä on olemassa luukku, mikä vaan yleensä avataan nostamalla) ja alkaa kaivaa sieltä pois mm. mun pizza ja rapulaatikot sekä katsoo murhaavasti suoraan mun parvekkeelle. Siis vahtiiko se tosiaan, että kuka vie mitäkin mihinkin astiaan ja milloin?
Hän siirtää ne sekajäteastiaan.
Seuraavaksi paikkaa vaihtavat vielä jokin muu epämääräinen laatikko sekä kaks isoa kaljaboksia, jolloin murhaava katse siirtyy bilettäjänaapureihin samassa talossa, jossa kys. rouvakin asuu.
Okei joo, eihän ne siihen paperiastiaankaan varsinaisesti kuulu, mutta kun meillä ei ole energiajätettä, niin enemmän luokittelen pahvit paperiksi ku sekajätteeksi (varsinkin ku se rapulaatikkokin oli tosi heiveröistä tekoa).
Ja mikä pointti sillä muijalla oli tulla meidän pihan puolelle kun ne samat astiat saa sieltä oman pihankin puolelta auki. Halus osoittaa murhanhimonsa mulle suoremmin?
Omg, olen roskismuidun tappolistalla.
sunnuntai 13. lokakuuta 2013
Epäonnistumisen päivä 2013
Tänään on epäonnistumisen päivä ja kuinka ollakaan, olin jo tekemässä postausta siitä, että olen epäonnistunut epäonnistumisessa tänään, mikään ei ole mennyt vikaan, kunnes...
Tosiaan tein sen postauksen, mutta se meni väärään blogiin. Joten jee, epäonnistuin sittenkin!
Whoo.
http://epaonnistumisenpaiva.fi/
Tosiaan tein sen postauksen, mutta se meni väärään blogiin. Joten jee, epäonnistuin sittenkin!
Whoo.
http://epaonnistumisenpaiva.fi/
keskiviikko 2. lokakuuta 2013
Tippalukko - checked
Alan kelailemaan päässäni tätä mun kahvin valmistus -tapahtumasarjaa. Voisinko mä oikeesti olla niin zombi ja vainoharhanen, et oisin "kaatanu vettä" tyhjästä kannusta säiliöön, autuaana länttässy keittimen päälle ja kuvitellu äänet? (okei,voisin, mutten tunnusta)
Tuijotan sitä tyhjää pannua ihan lopputekstit päällä,kunnes lopulta tajuun, et saattas ehkä auttaa asiaa, jos tippalukon avaava pannun kansi olis paikallaan, eikä hengailemassa pöydällä 5cm päässä mun kädestäni.
Onneks en mitään isompaa satsia keittäny, ois voinu vähän tulvia yli suodatinosasta.
Huh huh, tämän siitä saa kun herää 6.30 siivoilemaan kun toinen pualiska lähtee töihin.
Terveisin minä, joka aloitin eilispäivän kasaamalla keittiön tuolin jalat jo toistamiseen väärin,woohoo. :------------)
Ihan oikeat osat ja oikeet ruuvit, mut vois auttaa istuinosan kiinnitystä, jos sen pidikkeet olis jalkojen sisä- eikä ulkopuolella.
- eikä ollu ensmänen kerta ku jo edellisenä iltana kasasin tuolin samalla tavalla. "Virheistä oppii" -yeah right.
ps. mikä kahviongelmapäivä tänään oikeen on. Laskin tota puolillaan olevaa kuppia pöydälle ni siihen iski joku helvetillinen tsunami ja nyt sitä kahvia on ihan all over DDD:
pps: Ja päivä jatkuu yhtä mainiona kuin alkoikin!
Tarkoitus oli suihkuttaa muotovaahtoa kädelle, mutta otinpas väärän pullon ja päädyin seisomaan peilin edessä hämmentyneenä kourallinen hiuslakkaa nenäni edessä.
Päätelmä: Torstai on uusi maanantai.
torstai 26. syyskuuta 2013
Anniversaire
Just blogia selaillessa mietin, että koskakohan mahdoin aloittaa tän pitämisen.
Badabooooom, päivälleen vuosi sitten!
Joten, Happy Birthday, Grattis, Joyeux anniversaire etc. sählinkiblogi! Tuokoon tulevat vuodet lisää sählinkejä mukanaan.
Badabooooom, päivälleen vuosi sitten!
Joten, Happy Birthday, Grattis, Joyeux anniversaire etc. sählinkiblogi! Tuokoon tulevat vuodet lisää sählinkejä mukanaan.
torstai 19. syyskuuta 2013
Kids, you know...
...when a relationship comes to a certain phase you start creating some kind of telepathic connection with your partner.
Well, last night this happened to us too.(hyvä yritys olla Ted Mosby)
Kaikki siis alkoi siitä kun näin unta, että olin punnitsemassa leipiä (jonkin sortin vaaleita maalaislimppuja) keittiönpöydän ääressä. (Älkää kysykö miksi, nää unet on aina yhtä älyttömiä.) Ne oli sievästi pussitettu semmosiin "ikkunallisiin" pusseihin, mut osa leivistä oli tosi jauhosia päältä. Siinä sitten tuli vastaan ylipainonen leipämöhkö ja suorastaan järkytyin kun painoa oli enemmän kuin muilla leivillä. Kysyin poikaystävältä, joka oli tätä punnitustoimenpidettä niin mielenkiinnolla seurannut, että miten tämä nyt voi painaa 300 grammaa enemmän (iso leipä :D). Ja juuri kun hän oli unessa käskemässä ravistelemaan siitä jauhot pois fiksusti komennolla "liikuta sitä", uni katkeaa kesken lauseen ja herään siihen, kun parempi puoliskoni oikeasti sanoo ääneen
"Liike".
Tirsk. Hetken kuluttua nukahdan hämmennyksissäni uudestaan ja unen rajamailla häilyessäni näen itseni taas pöydän ääressä ravistelemassa leipää. Kysyn unessa "Näinkö?"
Ja herään siihen kun toinen vastaa mulle vieressä "Juu".
Telepaattinen yhteys oli siis heti hyötykäytössä ja leipäongelma saatiin ratkaistua oikein rakentavalla keskustelulla.
Well, last night this happened to us too.(hyvä yritys olla Ted Mosby)
Kaikki siis alkoi siitä kun näin unta, että olin punnitsemassa leipiä (jonkin sortin vaaleita maalaislimppuja) keittiönpöydän ääressä. (Älkää kysykö miksi, nää unet on aina yhtä älyttömiä.) Ne oli sievästi pussitettu semmosiin "ikkunallisiin" pusseihin, mut osa leivistä oli tosi jauhosia päältä. Siinä sitten tuli vastaan ylipainonen leipämöhkö ja suorastaan järkytyin kun painoa oli enemmän kuin muilla leivillä. Kysyin poikaystävältä, joka oli tätä punnitustoimenpidettä niin mielenkiinnolla seurannut, että miten tämä nyt voi painaa 300 grammaa enemmän (iso leipä :D). Ja juuri kun hän oli unessa käskemässä ravistelemaan siitä jauhot pois fiksusti komennolla "liikuta sitä", uni katkeaa kesken lauseen ja herään siihen, kun parempi puoliskoni oikeasti sanoo ääneen
"Liike".
Tirsk. Hetken kuluttua nukahdan hämmennyksissäni uudestaan ja unen rajamailla häilyessäni näen itseni taas pöydän ääressä ravistelemassa leipää. Kysyn unessa "Näinkö?"
Ja herään siihen kun toinen vastaa mulle vieressä "Juu".
Telepaattinen yhteys oli siis heti hyötykäytössä ja leipäongelma saatiin ratkaistua oikein rakentavalla keskustelulla.
perjantai 13. syyskuuta 2013
It's raining cream - halleluuujaaah ja epäonnnisista epäonnisin päivä.
As you may all know olen ammatiltani kokki.
Ja olen hyvä työssäni - ainakin joskus silloin tällöin.
Eilen tehdessäni ruokaa tartuin rivakasti viimeiseen ruokakermapurtiloon, joka vihreydellään jääkaapin sekamelskasta hohti (okei, tää kuulosti nyt siltä kun se ois ollu homeessa, mutta siis se purkin ULKOPINTA oli väritykseltään vihreä.) Ravistelin tätä epähomeista ystävääni, kunnes tajusin seisovani kermasateessa.
Lattialla oli kaks isoa pikkusten läikkien muodostamaa rinkiä, liedellä oli pari isohkoa pisaraa ja mun yläkroppani alkoi muistuttaa kutakuinkin dalmatialaista tai myrkkysammakkoa.
SE PURKKI OLIKIN AUKI DDDDD: ja fiksuna ja filmaattisena, olin taittanut sen nokan alas ja tunkenut sen hyllylle, jossa yleensä säilytän vain avaamattomia kermapurtiloita. JESH.
Tänään aamulla ajattelin lähteä katsastamaan ihanaa punaista vauhtihirmuani ennen kuin aika, joka mielestäni päättyi 22.9, menisi umpeen. Kaivoin aiemmin tulleet kahden eri firman katsastuskutsut esiin ja *insert horror music here* "Muistathan, että autosi on katsastettava 5.5.-5.9 välisenä aikana"
*insert screaming here*
NOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOO!
Paniikkigooglailun jälkeen lähdin suunnistamaan katsastusasemalle, josta lähdin kourassani lappu, joka olisi yhtähyvin voinut olla mun ruotsin koe. "AVKÄND"
Kunnioitettavan 10 vuoden iän saavuttaneen koppikseni peräröörissä oli hole.
Takaisintulomatkalla meinasin vielä vetää koslallani kumoon Tuomas Enbusken, mitäs buski suojatielle käytyään ensin sisäistä taistelua itsensä kanssa "BuskenEnBusken".
Kaiken kukkuraksi mulla on heittänyt päästä pitkin päivää (miten tämä muka poikkeaa normaalista) ja kävinkin äsken pistämässä kylppärin laatoituksen uusiksi. Okei, en ihan sentään, mutta vessanpönttöä hellin ja puhuin mukavia putkistoon.
4 minuuttia sitten mun olis pitänyt lähteä tanssitreeneihin. Kreit.
Mittarissa punanen viiva nousee mukavasti 38 yli ja minä vedän nappia naapaan (naaman ja navan risteytys?!) ja painun soutuveneellä höyhensaarille (ekologisempaa kun auton pakoputkikin nyt falskaa).
Hyvää perjantai 13. till alla.
Ja olen hyvä työssäni - ainakin joskus silloin tällöin.
Eilen tehdessäni ruokaa tartuin rivakasti viimeiseen ruokakermapurtiloon, joka vihreydellään jääkaapin sekamelskasta hohti (okei, tää kuulosti nyt siltä kun se ois ollu homeessa, mutta siis se purkin ULKOPINTA oli väritykseltään vihreä.) Ravistelin tätä epähomeista ystävääni, kunnes tajusin seisovani kermasateessa.
Lattialla oli kaks isoa pikkusten läikkien muodostamaa rinkiä, liedellä oli pari isohkoa pisaraa ja mun yläkroppani alkoi muistuttaa kutakuinkin dalmatialaista tai myrkkysammakkoa.
SE PURKKI OLIKIN AUKI DDDDD: ja fiksuna ja filmaattisena, olin taittanut sen nokan alas ja tunkenut sen hyllylle, jossa yleensä säilytän vain avaamattomia kermapurtiloita. JESH.
Tänään aamulla ajattelin lähteä katsastamaan ihanaa punaista vauhtihirmuani ennen kuin aika, joka mielestäni päättyi 22.9, menisi umpeen. Kaivoin aiemmin tulleet kahden eri firman katsastuskutsut esiin ja *insert horror music here* "Muistathan, että autosi on katsastettava 5.5.-5.9 välisenä aikana"
*insert screaming here*
NOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOO!
Paniikkigooglailun jälkeen lähdin suunnistamaan katsastusasemalle, josta lähdin kourassani lappu, joka olisi yhtähyvin voinut olla mun ruotsin koe. "AVKÄND"
Kunnioitettavan 10 vuoden iän saavuttaneen koppikseni peräröörissä oli hole.
Takaisintulomatkalla meinasin vielä vetää koslallani kumoon Tuomas Enbusken, mitäs buski suojatielle käytyään ensin sisäistä taistelua itsensä kanssa "BuskenEnBusken".
Kaiken kukkuraksi mulla on heittänyt päästä pitkin päivää (miten tämä muka poikkeaa normaalista) ja kävinkin äsken pistämässä kylppärin laatoituksen uusiksi. Okei, en ihan sentään, mutta vessanpönttöä hellin ja puhuin mukavia putkistoon.
4 minuuttia sitten mun olis pitänyt lähteä tanssitreeneihin. Kreit.
Mittarissa punanen viiva nousee mukavasti 38 yli ja minä vedän nappia naapaan (naaman ja navan risteytys?!) ja painun soutuveneellä höyhensaarille (ekologisempaa kun auton pakoputkikin nyt falskaa).
Hyvää perjantai 13. till alla.
lauantai 31. elokuuta 2013
Blackout
ZIUUUUUUUM!
Soihdut sammuu, kaikki väki nukkuuuuuuu
Oli muuten tosi kiva kun kaik sähköt lähti mun kämpästä eilen illalla kymmenen aikaan tuntemattomasta syystä.
Ei muutako käytävään kokeileen toimiiko valot, parvekkeelle kattoon onks naapureilla sähköt.
Öh, sekä käytävän lamput toimii että naapurilla valot, what the?
Kaiken kruunaa kaks pakastinta täys tavaraa! :----------)
yhteen mennessä yöllä ei ollu vielkään sähköjä, joten kynttilät sammuksiin, kiintee jääkaappipakastin tyhjäks ja heivaamaan toista 30 litran pikkupakastinta anoppilaan keskellä yötä!
Aamupäivällä sitte sähköt tuli takasin ja mä kannan pakastimeni takaisin sisälle. Nyt mulla on kauniisti mustelmaiset jalat. Oikeessa jalassa useempi - polvessa vähän isompi mustelma ja vasemmassa yks pieni D:
Täst edes kutsun koipiani nimellä Täplä ja pilkku. Nimellistän jalat, jalallistan nimet.
ps. I've had enough with these electricityproblems! Nyt kun oon päässy nauttiin sähköistä muutaman tunnin, tulee ukkosmyräkkä, jonka johdosta sähköt menee on off. Eteisessä o discolamppu. Iha ko joku ipana yrittäs tasapainottaa sitä katkasijaa johki onnin ja offin välimaastoon.
Tycker inte.
Soihdut sammuu, kaikki väki nukkuuuuuuu
Oli muuten tosi kiva kun kaik sähköt lähti mun kämpästä eilen illalla kymmenen aikaan tuntemattomasta syystä.
Ei muutako käytävään kokeileen toimiiko valot, parvekkeelle kattoon onks naapureilla sähköt.
Öh, sekä käytävän lamput toimii että naapurilla valot, what the?
Kaiken kruunaa kaks pakastinta täys tavaraa! :----------)
yhteen mennessä yöllä ei ollu vielkään sähköjä, joten kynttilät sammuksiin, kiintee jääkaappipakastin tyhjäks ja heivaamaan toista 30 litran pikkupakastinta anoppilaan keskellä yötä!
Aamupäivällä sitte sähköt tuli takasin ja mä kannan pakastimeni takaisin sisälle. Nyt mulla on kauniisti mustelmaiset jalat. Oikeessa jalassa useempi - polvessa vähän isompi mustelma ja vasemmassa yks pieni D:
Täst edes kutsun koipiani nimellä Täplä ja pilkku. Nimellistän jalat, jalallistan nimet.
ps. I've had enough with these electricityproblems! Nyt kun oon päässy nauttiin sähköistä muutaman tunnin, tulee ukkosmyräkkä, jonka johdosta sähköt menee on off. Eteisessä o discolamppu. Iha ko joku ipana yrittäs tasapainottaa sitä katkasijaa johki onnin ja offin välimaastoon.
Tycker inte.
perjantai 30. elokuuta 2013
WATERLOOOOOOOOOOOOOOOO
Kävinpä tässä Midhillissä työhaastattelussa.
Ja en tiedä moniko muistaa/ on lukenut niitä "vesilasiskandaali" - juttuja mm. iltalehdestä tai feissarimokista,mutta...
(Jos ette, googlatkaa niin tajuatte seuraavan tapahtumasarjan paremmin)
Istuin siis pöytään ko.raflassa ja odottelin haastattelevan henkilön saapumista. Salihenkilö kysyi multa, haluaisinko jotain juotavaa.
Sen kummemmin ajattelematta (as always) sanoin
"Vettä :)"
Tarjoilijan naaman hetkellisestä venähdyksestä vasta tajusin 1+1 päässäni.
Toivottavasti tarjoilija ei kuitenkaan ottanut tätä vittuiluna, vaikka ilmeensä venähtikin.
ups.
Ja en tiedä moniko muistaa/ on lukenut niitä "vesilasiskandaali" - juttuja mm. iltalehdestä tai feissarimokista,mutta...
(Jos ette, googlatkaa niin tajuatte seuraavan tapahtumasarjan paremmin)
Istuin siis pöytään ko.raflassa ja odottelin haastattelevan henkilön saapumista. Salihenkilö kysyi multa, haluaisinko jotain juotavaa.
Sen kummemmin ajattelematta (as always) sanoin
"Vettä :)"
Tarjoilijan naaman hetkellisestä venähdyksestä vasta tajusin 1+1 päässäni.
Toivottavasti tarjoilija ei kuitenkaan ottanut tätä vittuiluna, vaikka ilmeensä venähtikin.
ups.
tiistai 27. elokuuta 2013
Talk about perfect timing
Juuri katseltuani tämän videon "Salkkarit-historian rajuin ehdotus: lentoturman uhreista kannibaleja".
Kuuluu aurinkoiselta pihalta karu huudahdus
"SEPPOO!! SEPPOOOO!!"
*a moment of silence*
*Sydäntä riipaiseva kirkaisu*
....Tainnu Siperiassa tulla kesä enneko Helena on rakkaan Supponsa löytänyt.
Siellä se nyt tallustelee meidän naapuritalon pihalla lentäjän reisiluuta järsien inkkarimaskit naamassa silmät kiiluen.
Varokaa vaan lapset, kannibaalihelena tulee!
Kuuluu aurinkoiselta pihalta karu huudahdus
"SEPPOO!! SEPPOOOO!!"
*a moment of silence*
*Sydäntä riipaiseva kirkaisu*
....Tainnu Siperiassa tulla kesä enneko Helena on rakkaan Supponsa löytänyt.
Siellä se nyt tallustelee meidän naapuritalon pihalla lentäjän reisiluuta järsien inkkarimaskit naamassa silmät kiiluen.
Varokaa vaan lapset, kannibaalihelena tulee!
sunnuntai 25. elokuuta 2013
Hello folks! Long time no sea... eiku?
Nyt on kyllä niin paljon kerrottavaa, etten tiedä mistä aloittaisin.
Koko kesä tiivistettävänä, oh boy. On ollu töitä ja teatteria ja jos jonkinmoista kolaria ja mustelmakokoelmaa.
Kuitenkin pidemmittä puheitta, let's börja!
1. Se tunne kun tissit liikkuu
Mulla oli kesämelonit. Aivan, kesänäytelmässä mulle lankesi ms.boobs 2013 titteli ja sain itselleni tekotissit, jotka olivat styroksiset vesimelonin puolikkaat liimattuna kiinni rintsikoihin. Nämä rintsikat itsessään kiinnitettiin edestä päin hakasella, koska takana meni läpinäkyvä silikoninauha. Olkaimetkin olivat silikoniset.
Eräässä näytöksessä juuri ennen entreetäni lavalle tajusin, että tisulini räjähtivät auki kuin pamela andersonin povi ulos liian pienestä topista konsanaan! Siinä sitten kiireessä virittelin rakkaita rintojani takaisin kiinni kunnes kuuluu lupaava "SKRIIIITS!" - ääni ja tajuan, että tissini roikkuvat enää vain olkaimien varassa - silikoninauha oli revennyt irti toisesta kupista. Oh yes sir, alkaa polttaa, kohta pitäs olla lavalla!
Kaikki meni hyvin siihen asti kunnes mun piti tosiaan paljastaa melonini - siis ne styroksiset - ei ne oikeet luomut. Tähän paljasteluun liittyi myös jumppaamista, joka oli jo muutenkin erittäin hauskaa kipeällä polvella. Kirs.. . -melonina kakun päällä - aloin kesken jumppatuokioni tuntemaan kuinka tissit liukuvat vakaasti vasempaan sivuun. En tiedä paljonko yleisö sitten näki, mutta ainakin tissini - kumpi pari sitten olikaan - saivat ensimmäiset aplodinsa!
2.Lisää mustelmia?
Olin poikaystävän kotona saunassa pienellä törmäyskurssilla lampun kanssa ja oikeanpuoleinen reiteni sai komean vajaa 10 senttiä halkaisijaltaan olleen mustaakin mustemman mustelman.
Noin viikkoa myöhemmin kun olimme kotiutumassa fillareilla poikaystävän mökiltä, päätti pyörä kulkea ihan omia raiteitaan ja ajautuessani komeaan liukuun soralle pois pientareelta, teki fillari kunnon frontsideolliet ja saipas vasenkin reiteni samanmoisen mustelman.
HEI JEE, MUN JALAT ON TAAS SAMAA PARIA!
3. Työn iloa ja toinen toistaan mahtavempia asiakkaita.Se tunne ku meet töihin ja..
a) maito,ranskalaiset,sipulirenka
b) Kun sulla on 7 bongia(tilauksia) jonossa,joku mies tulee avautumaan sulle housuistaan,jotka repes lounaslinjastolla. "Haluan korvausta!"
Ukkeli kipsuttelee nätisti linjastolle ja osoittaa närkästyneenä tuota kohtalon kohtaa, jossa hänen housunsa ottivat osumaa.
Vaatii kyllä taitoa saada tasku repeemään kokonaan tasaisella ja sileällä linjaston reunalla.
c)Ilmastointi ei toimi, vaan puhaltaa 30 astetta, keittiöllä on 50 astetta lämmintä ja työskentelet 200 asteisen parillan ääressä. ULKOMAAN MATKAILU ON SIIS NIIN YLIARVOSTETTUA!
...ja sitten lisää asiakkaita
-"MÄ OON ODOTTANU JO 30 MINSAA!" - menkkahirviö. Mulle saapuu tilaus 12.52.
12 minuuttia myöhemmin luokseni saapuu raivoamaan tuohtunut naisihminen, jonka kellon aikojen opettelu oli selvästi unohtunut eskarissa.
Hänen mukaansa hän oli odottanut jo 30 minuuttia ja vaati rahojaan takaisin.
5 minuutin päästä rouva saa annoksensa - ja kassahenkilö maksaa hänelle rahat takaisin. Wtf?
-"Miten se mikro niinku.. toimii?"
Mies saapuu huomauttamaan rouvansa annoksesta, jonka muusi on liian viileää. Ja itseasiassa hänenkin annoksensa on hieman jäähtynyt. Ja itseasiassa rouvan annoksessa voisi miehen mielestä olla vähän enemmän kastikettakin.
"No, haluatteko että teen uudet vai lämmitetäänkö nämä mikrossa?"Niin no tuota miten se mikro niinku itseasiassa toimii ku mä en tiedä.
No itseasiassa mä niinku itseasiassa kerroin jo sen kysymyksessäni mut itseasiassa se niiku lämmittää ne ruuat tietsä.
"No mä otan sitten tän kasvisannoksen!"
Olin tehny kaks annosta valmiiks ja kutsunut asiakkaan noutamaan ruoat. Tiskille saapuu mies, joka toteaa "Ai sulla on täällä jotain valmista"
Vastaan myöntävästi.
Toisesta suunnasta lähestyy naisihminen, joka ottaa annokset tarjottimelleen, jolloin mies ilmoittaa, että hän oli ottamassa sen kasvisannoksen.
"Ai säkin oot kiinnostunut mun ruoista, mikä sattuma!"
Nainen poistuu ruokineen, mies jää seisomaan tyhjin käsin.
"Niin koska se annos on valmis?"
Totaa, onks ne tilattu jo tuolta tiskiltä?
"Tilattu? Pitääks ne niinku tilata?"
joo, tuolta tiskiltä.
"Siis niiku tuolta tiskiltä? Tuolta tiskiltä, mis on jonoa?"
Mies on yllättävän tyhmä, hänen vaimonsa kun kuitenkin oli lasten kanssa ihan oikeassa jonossa.
Humalaiset on ihania.
Toisessa työpaikassa tapasin nykypäivän tulitikkutytön. Tämä keski-ikäinen neiti-ihminen kun kävi ostamasssa multa tunnin sisään varmaan 5 tulitikkuaskia ja lisäksi pummi järjestysmieheltäkin tulta. Hänellä itsellään kun ei kuulemma koskaan ollut tikkuja.
Mahtaa olla yllätys löytää seuraavana aamuna laukku täynnä täysiä tikkuaskeja.
4. Accidents happen.
Peruutinpas kerran huoltoaseman parkkiksella. Enpä peruuttele enää, koska joku muu suoritti samaa toimintoa samaan aikaan ja KABOOM, mun pienessä punaisessa vauhtihirmussani oli hole takana :c
5. Tappopullat.
Mun pullamöröt on siirtyneet ihan uudelle asteelle. Nyt niistä on tullu murhaajatappopullia.
Kolme pellillistä kivikovia pullamöhköjä. Pfft.
Kuinka kovan rangaistuksen saa, jos uhkaa jotakuta pullalla?
6.räjähtänyt kahvi
Lämmitin kahvia mikrossa ja se räjähti all over. No, ainakin mikro tuoksuu nyt kaffeelle.
7.karaokemuidun avautuminen
Hakiessani eilen pizzaa töiden jälkeen en osannut lainkaan aavistaa millaiseen laatuseuraan olinkaan päätynyt. Samassa raflassa kun oli 6 henkilön jengi, johon kuului varsinainen (väärinkohdeltu) karaokekuningatar. Koko sen 15 minuuttia, jonka odottelin rasvaista herkkuani saapuvaksi, selitti muikkeli viereisessä pöydässä huimasta suorituksestaan, johon hän karaokeisännän kaltoinkohtelusta huolimatta oli kyennyt. Hän oli päässyt karaokekisassa 10 parhaan joukkoon, vaikka se typerä ameebanaivoinen karaokeisäntä oliki laittanut hänelle ihan tuntemattoman biisin ja kisassa ei edes ollut 10 osallistujaa....
Koko kesä tiivistettävänä, oh boy. On ollu töitä ja teatteria ja jos jonkinmoista kolaria ja mustelmakokoelmaa.
Kuitenkin pidemmittä puheitta, let's börja!
1. Se tunne kun tissit liikkuu
Mulla oli kesämelonit. Aivan, kesänäytelmässä mulle lankesi ms.boobs 2013 titteli ja sain itselleni tekotissit, jotka olivat styroksiset vesimelonin puolikkaat liimattuna kiinni rintsikoihin. Nämä rintsikat itsessään kiinnitettiin edestä päin hakasella, koska takana meni läpinäkyvä silikoninauha. Olkaimetkin olivat silikoniset.
Eräässä näytöksessä juuri ennen entreetäni lavalle tajusin, että tisulini räjähtivät auki kuin pamela andersonin povi ulos liian pienestä topista konsanaan! Siinä sitten kiireessä virittelin rakkaita rintojani takaisin kiinni kunnes kuuluu lupaava "SKRIIIITS!" - ääni ja tajuan, että tissini roikkuvat enää vain olkaimien varassa - silikoninauha oli revennyt irti toisesta kupista. Oh yes sir, alkaa polttaa, kohta pitäs olla lavalla!
Kaikki meni hyvin siihen asti kunnes mun piti tosiaan paljastaa melonini - siis ne styroksiset - ei ne oikeet luomut. Tähän paljasteluun liittyi myös jumppaamista, joka oli jo muutenkin erittäin hauskaa kipeällä polvella. Kirs.. . -melonina kakun päällä - aloin kesken jumppatuokioni tuntemaan kuinka tissit liukuvat vakaasti vasempaan sivuun. En tiedä paljonko yleisö sitten näki, mutta ainakin tissini - kumpi pari sitten olikaan - saivat ensimmäiset aplodinsa!
2.Lisää mustelmia?
Olin poikaystävän kotona saunassa pienellä törmäyskurssilla lampun kanssa ja oikeanpuoleinen reiteni sai komean vajaa 10 senttiä halkaisijaltaan olleen mustaakin mustemman mustelman.
Noin viikkoa myöhemmin kun olimme kotiutumassa fillareilla poikaystävän mökiltä, päätti pyörä kulkea ihan omia raiteitaan ja ajautuessani komeaan liukuun soralle pois pientareelta, teki fillari kunnon frontsideolliet ja saipas vasenkin reiteni samanmoisen mustelman.
HEI JEE, MUN JALAT ON TAAS SAMAA PARIA!
3. Työn iloa ja toinen toistaan mahtavempia asiakkaita.Se tunne ku meet töihin ja..
a) maito,ranskalaiset,sipulirenka
b) Kun sulla on 7 bongia(tilauksia) jonossa,joku mies tulee avautumaan sulle housuistaan,jotka repes lounaslinjastolla. "Haluan korvausta!"
Ukkeli kipsuttelee nätisti linjastolle ja osoittaa närkästyneenä tuota kohtalon kohtaa, jossa hänen housunsa ottivat osumaa.
Vaatii kyllä taitoa saada tasku repeemään kokonaan tasaisella ja sileällä linjaston reunalla.
c)Ilmastointi ei toimi, vaan puhaltaa 30 astetta, keittiöllä on 50 astetta lämmintä ja työskentelet 200 asteisen parillan ääressä. ULKOMAAN MATKAILU ON SIIS NIIN YLIARVOSTETTUA!
...ja sitten lisää asiakkaita
-"MÄ OON ODOTTANU JO 30 MINSAA!" - menkkahirviö. Mulle saapuu tilaus 12.52.
12 minuuttia myöhemmin luokseni saapuu raivoamaan tuohtunut naisihminen, jonka kellon aikojen opettelu oli selvästi unohtunut eskarissa.
Hänen mukaansa hän oli odottanut jo 30 minuuttia ja vaati rahojaan takaisin.
5 minuutin päästä rouva saa annoksensa - ja kassahenkilö maksaa hänelle rahat takaisin. Wtf?
-"Miten se mikro niinku.. toimii?"
Mies saapuu huomauttamaan rouvansa annoksesta, jonka muusi on liian viileää. Ja itseasiassa hänenkin annoksensa on hieman jäähtynyt. Ja itseasiassa rouvan annoksessa voisi miehen mielestä olla vähän enemmän kastikettakin.
"No, haluatteko että teen uudet vai lämmitetäänkö nämä mikrossa?"Niin no tuota miten se mikro niinku itseasiassa toimii ku mä en tiedä.
No itseasiassa mä niinku itseasiassa kerroin jo sen kysymyksessäni mut itseasiassa se niiku lämmittää ne ruuat tietsä.
"No mä otan sitten tän kasvisannoksen!"
Olin tehny kaks annosta valmiiks ja kutsunut asiakkaan noutamaan ruoat. Tiskille saapuu mies, joka toteaa "Ai sulla on täällä jotain valmista"
Vastaan myöntävästi.
Toisesta suunnasta lähestyy naisihminen, joka ottaa annokset tarjottimelleen, jolloin mies ilmoittaa, että hän oli ottamassa sen kasvisannoksen.
"Ai säkin oot kiinnostunut mun ruoista, mikä sattuma!"
Nainen poistuu ruokineen, mies jää seisomaan tyhjin käsin.
"Niin koska se annos on valmis?"
Totaa, onks ne tilattu jo tuolta tiskiltä?
"Tilattu? Pitääks ne niinku tilata?"
joo, tuolta tiskiltä.
"Siis niiku tuolta tiskiltä? Tuolta tiskiltä, mis on jonoa?"
Mies on yllättävän tyhmä, hänen vaimonsa kun kuitenkin oli lasten kanssa ihan oikeassa jonossa.
Humalaiset on ihania.
Toisessa työpaikassa tapasin nykypäivän tulitikkutytön. Tämä keski-ikäinen neiti-ihminen kun kävi ostamasssa multa tunnin sisään varmaan 5 tulitikkuaskia ja lisäksi pummi järjestysmieheltäkin tulta. Hänellä itsellään kun ei kuulemma koskaan ollut tikkuja.
Mahtaa olla yllätys löytää seuraavana aamuna laukku täynnä täysiä tikkuaskeja.
4. Accidents happen.
Peruutinpas kerran huoltoaseman parkkiksella. Enpä peruuttele enää, koska joku muu suoritti samaa toimintoa samaan aikaan ja KABOOM, mun pienessä punaisessa vauhtihirmussani oli hole takana :c
5. Tappopullat.
Mun pullamöröt on siirtyneet ihan uudelle asteelle. Nyt niistä on tullu murhaajatappopullia.
Kolme pellillistä kivikovia pullamöhköjä. Pfft.
Kuinka kovan rangaistuksen saa, jos uhkaa jotakuta pullalla?
6.räjähtänyt kahvi
Lämmitin kahvia mikrossa ja se räjähti all over. No, ainakin mikro tuoksuu nyt kaffeelle.
7.karaokemuidun avautuminen
Hakiessani eilen pizzaa töiden jälkeen en osannut lainkaan aavistaa millaiseen laatuseuraan olinkaan päätynyt. Samassa raflassa kun oli 6 henkilön jengi, johon kuului varsinainen (väärinkohdeltu) karaokekuningatar. Koko sen 15 minuuttia, jonka odottelin rasvaista herkkuani saapuvaksi, selitti muikkeli viereisessä pöydässä huimasta suorituksestaan, johon hän karaokeisännän kaltoinkohtelusta huolimatta oli kyennyt. Hän oli päässyt karaokekisassa 10 parhaan joukkoon, vaikka se typerä ameebanaivoinen karaokeisäntä oliki laittanut hänelle ihan tuntemattoman biisin ja kisassa ei edes ollut 10 osallistujaa....
perjantai 14. kesäkuuta 2013
RuntsRunts
BYHYÄÄÄ SOMEBODY'S TRYING TO KILL MEEEH D:
Töissä hyökkää metallipöytä kimppuun jajajaa tekee tommosta jälkeä ja polvi rutisee ja narskuu ja aiai.
Tänää sitte suihku tipahtaa telineestä mun toiselle jalalle just kun oon päässy pois sieltä alta D:
PFFFFFFFFFFFFFFFFFTTT.
No ainaki mulla on kohta oikeessa jalassa ihan jäääätävä lihas ku hyppelehdin sillä ympäri kämppää, koska vasen ei kestä painoa. Ja vasen taas on kohta.... no, surkastunut. Bwhaaaah :c
perjantai 24. toukokuuta 2013
Bää
Oon määkiny kaks edeltävää päivää, koska naurahdin vahingossa lammasmaisesti toissapäivänä ja sitte late lammas -moodi unohtui päälle.
Ja jälleen kerran luulin sormeani juustoksi ja vetäsin palkeenkielen pikku-pikkurilliseeni juustohöylällä.
Normal, isn't it?
Ja jälleen kerran luulin sormeani juustoksi ja vetäsin palkeenkielen pikku-pikkurilliseeni juustohöylällä.
Normal, isn't it?
keskiviikko 15. toukokuuta 2013
Mandoliininainen
Tää ei ollu sitten alkuunkaan mun päivä töissä.
Ensin viillän sormeen kivan viillon mandoliinilla (raastinhärpäke dat looks like this: http://eiring.fi/shop/media/catalog/product/cache/1/image/9df78eab33525d08d6e5fb8d27136e95/9/5/95095-2.jpg mut siinä oli vielä ennen tota kolmiota semmosia pikketeriä/ tämmösiä: https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjN_tByk5C_YTTtB0flPQmEbqDS8MxCE28U8SgEMZcByYbwFFVWfEqSErpP-LDNC3OZ4flD01v4EN_FGsuCLRDjTa7kBoSHMQMgKvgNrkvWvmu_jtIR8qkmnoLq1hxfxngObACwE1bmh8kL/s1600/ATKINSFAKESPAGHETTI-mandolin.jpg).
ILKEÄ MANDOLIINI!
Sitte leikin vähän vielä lisää viiltäjä-Jackia porkkanan flipattua ja viillän puol peukaloa auki <333
ah, ihanuutta.
Ja ruokailuvälinekori tipahti varmaan viiskytkertaa altaaseen ja poimin sitte ryöjäsestä korista ruoanjämien seasta niitä ylös ja kun oon saanu ne kaikki helvetin haarukat yms. takasin koriin, päättää se leväyttää vielä kerran sisältönsä altaan pohjalle. Sitte alko muut astiat ottaa mallia lentelevistä ruokailuvälineistä: lautaset lipsuu kädestä ja lopulta yks pakki lentää kaaressa tiskikoneen kylkeen aiheuttaen lumipalloefektin:
Kun kiinnitin sitä fuckin' seinää paikoilleen ni se tipahtaa mun jo valmiiks kipeen varpaan päälle.
Tämän seurauksena tartun kipuhuuruissa viillellyllä peukalolla tiskipöytään ottaakseni siitä tukea.
AIAIAIAIAIIII!
Lopulta vääntelehdin tiskinurkassa kivuissani ku mikäki vammautunut käärme ja päästelen vinkulelumaisia äännähdyksiä.
Tervetuloa keharikeittiöön.
Ehkä tää kaikki kuitenkin oli sen kiitettävän arvosta ja sain mä kehujakin siitä, että työ on tosi tasalaatusta.
"OOTKO SÄ MITANNU NÄÄ PORKKANAPALAT VIIVOTTIMELLA? Ei paljon tasalaatusemmaks vois mennä! :)"
Whii.
Ja eilen lievä hajoominen ku työkaveri laittaa persikanpuolikkaita purkkiin
"HEHEE, mulla on hauskaa" *näyttää teippiä, mihin on kirjottanu mitä astiassa on*
.... ja teipissä lukee
"Pers.puolikkaat"
:DD
ja tänään radiosta tulee sillanpään versio cheekin liekeissä -biisistä. Oli noiden sitte pakko tarttua kohtaan "kuka se on, joka kesällä tulee"
.."Kuka se on joka kesällä tulee. Mä luulen että aika moni."
"Varsinkin sillon juhannuksen aikaan"
Huoooh :D
Ensin viillän sormeen kivan viillon mandoliinilla (raastinhärpäke dat looks like this: http://eiring.fi/shop/media/catalog/product/cache/1/image/9df78eab33525d08d6e5fb8d27136e95/9/5/95095-2.jpg mut siinä oli vielä ennen tota kolmiota semmosia pikketeriä/ tämmösiä: https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjN_tByk5C_YTTtB0flPQmEbqDS8MxCE28U8SgEMZcByYbwFFVWfEqSErpP-LDNC3OZ4flD01v4EN_FGsuCLRDjTa7kBoSHMQMgKvgNrkvWvmu_jtIR8qkmnoLq1hxfxngObACwE1bmh8kL/s1600/ATKINSFAKESPAGHETTI-mandolin.jpg).
ILKEÄ MANDOLIINI!
Sitte leikin vähän vielä lisää viiltäjä-Jackia porkkanan flipattua ja viillän puol peukaloa auki <333
ah, ihanuutta.
Ja ruokailuvälinekori tipahti varmaan viiskytkertaa altaaseen ja poimin sitte ryöjäsestä korista ruoanjämien seasta niitä ylös ja kun oon saanu ne kaikki helvetin haarukat yms. takasin koriin, päättää se leväyttää vielä kerran sisältönsä altaan pohjalle. Sitte alko muut astiat ottaa mallia lentelevistä ruokailuvälineistä: lautaset lipsuu kädestä ja lopulta yks pakki lentää kaaressa tiskikoneen kylkeen aiheuttaen lumipalloefektin:
Kun kiinnitin sitä fuckin' seinää paikoilleen ni se tipahtaa mun jo valmiiks kipeen varpaan päälle.
Tämän seurauksena tartun kipuhuuruissa viillellyllä peukalolla tiskipöytään ottaakseni siitä tukea.
AIAIAIAIAIIII!
Lopulta vääntelehdin tiskinurkassa kivuissani ku mikäki vammautunut käärme ja päästelen vinkulelumaisia äännähdyksiä.
Tervetuloa keharikeittiöön.
Ehkä tää kaikki kuitenkin oli sen kiitettävän arvosta ja sain mä kehujakin siitä, että työ on tosi tasalaatusta.
"OOTKO SÄ MITANNU NÄÄ PORKKANAPALAT VIIVOTTIMELLA? Ei paljon tasalaatusemmaks vois mennä! :)"
Whii.
Ja eilen lievä hajoominen ku työkaveri laittaa persikanpuolikkaita purkkiin
"HEHEE, mulla on hauskaa" *näyttää teippiä, mihin on kirjottanu mitä astiassa on*
.... ja teipissä lukee
"Pers.puolikkaat"
:DD
ja tänään radiosta tulee sillanpään versio cheekin liekeissä -biisistä. Oli noiden sitte pakko tarttua kohtaan "kuka se on, joka kesällä tulee"
.."Kuka se on joka kesällä tulee. Mä luulen että aika moni."
"Varsinkin sillon juhannuksen aikaan"
Huoooh :D
tiistai 14. toukokuuta 2013
Surkuhupaisaa
Herää seitsemältä aamulla reilun 5 tunnin yöunien jälkeen.
Mene töihin ennen yhdeksää.
Huomaa seinällä viikon työvuorolista.
Vilkaise tämän päivän kohtaa.
Tarkista päivämäärä kännykästä.
Vilkaise listaa uudelleen.
Pyöritä silmiäsi.
Tuhahda.
Katso uudelleen päivämäärä kännykästä.
Vertaa.
Ei saatana.
12-18.
Lähde takaisin kotiin nukkumaan.
Mene töihin ennen yhdeksää.
Huomaa seinällä viikon työvuorolista.
Vilkaise tämän päivän kohtaa.
Tarkista päivämäärä kännykästä.
Vilkaise listaa uudelleen.
Pyöritä silmiäsi.
Tuhahda.
Katso uudelleen päivämäärä kännykästä.
Vertaa.
Ei saatana.
12-18.
Lähde takaisin kotiin nukkumaan.
perjantai 19. huhtikuuta 2013
Älä... Edes... Kysy...
Aamu alkoi paniikilla.
Kännykkä herätti seittemältä -niin kuin pitikin.
Kuitenkin herään sängystä uudelleen kuus minuuttia vaille kaheksan ja mietin, missä meni pieleen. Pian tajuan, että hupsis vaan, mulla onkin aikaa puolentoista tunnin sijaan kolkytminuuttia suihkulle, hiusten kuivaamiselle, syömiselle eeeeeeeeeeeeetceeeteeeraaalleeee.
Ehdin töihin (4. harjottelupaikka tän blogin aikana :D) ajoissa, mutta marenki menee blörinäksi.
Lotasen valkuaiset kulhoon, kaadan sinne vähän sokeria. Vieressä seisova työntekijä tarkkailee.
Päätän kaataa kaiken sokerin sekaan.
"Et sä enää siitä mitään marenkia saa kun teit just väärin! Ne valkuaiset ois pitäny vatkata ensin. Tuosta enää mitään tule."
No kiitos vaan tästäkin kolmenkymmenenvuoden kokemuksen jakamisesta. Oliko ihan mahdoton tehtävä sanoa tota siinä vaiheessa kun siellä oli vaan se pieni määrä sokeria seassa?
Ja koska en oo polttomerkinnyt itseäni vähään aikaan, oli oikein oiva ajoitus ottaa käteen reikäinen patakinnas ja ottaa sillä 200 asteisesta uunista kuuma pelti.
Puolet oikean käden peukalosta meni sitten siinä.
(Oli muuten mukavaa leikata tän jälkeen jääkaappikovaa saaristolaisleipää)
Niin ja eihän se 50/50 nyt oo kiva, se on kokonaan tai ei mitään!
Joten teatterilla sitten multa vielä lipes pellillinen pullia, koska se kuuma pelti tuntui patalapun läpi.
Tartuin sitten kuumaan voisilmäpullaan nostaakseni sen lattialta ja kuuma sokeri/voi polttaa toisen puolen jo kovia kokeneesta peukalosta.
Osa pullistakin sitte vielä paloi pohjasta, mut oli päältä vaaleita.
This ain't fair.
Se, joka kysyy multa että millanen päivä oli, saa kaulimesta.
Ainiin!
Romaninainen selvästi langetti mun päälleni jonkun kirouksen mumistessaan, koska multa hajos sängyn pohja.
Se vaan valahti alas oikeelta puolelta titanicin hylyn omaisen uppoamisäänen säestämänä.
D:
Nukuin pari yötä vasemmassa reunassa varoen vyörymistä oikeaan laitaan sekä peläten heräämistä lattialta pohjan kera.
Onneks on keksitty mies ja ruuvimeisseli.
Näin ollen sänkyni voi jälleen hyvin.
Kännykkä herätti seittemältä -niin kuin pitikin.
Kuitenkin herään sängystä uudelleen kuus minuuttia vaille kaheksan ja mietin, missä meni pieleen. Pian tajuan, että hupsis vaan, mulla onkin aikaa puolentoista tunnin sijaan kolkytminuuttia suihkulle, hiusten kuivaamiselle, syömiselle eeeeeeeeeeeeetceeeteeeraaalleeee.
Ehdin töihin (4. harjottelupaikka tän blogin aikana :D) ajoissa, mutta marenki menee blörinäksi.
Lotasen valkuaiset kulhoon, kaadan sinne vähän sokeria. Vieressä seisova työntekijä tarkkailee.
Päätän kaataa kaiken sokerin sekaan.
"Et sä enää siitä mitään marenkia saa kun teit just väärin! Ne valkuaiset ois pitäny vatkata ensin. Tuosta enää mitään tule."
No kiitos vaan tästäkin kolmenkymmenenvuoden kokemuksen jakamisesta. Oliko ihan mahdoton tehtävä sanoa tota siinä vaiheessa kun siellä oli vaan se pieni määrä sokeria seassa?
Ja koska en oo polttomerkinnyt itseäni vähään aikaan, oli oikein oiva ajoitus ottaa käteen reikäinen patakinnas ja ottaa sillä 200 asteisesta uunista kuuma pelti.
Puolet oikean käden peukalosta meni sitten siinä.
(Oli muuten mukavaa leikata tän jälkeen jääkaappikovaa saaristolaisleipää)
Niin ja eihän se 50/50 nyt oo kiva, se on kokonaan tai ei mitään!
Joten teatterilla sitten multa vielä lipes pellillinen pullia, koska se kuuma pelti tuntui patalapun läpi.
Tartuin sitten kuumaan voisilmäpullaan nostaakseni sen lattialta ja kuuma sokeri/voi polttaa toisen puolen jo kovia kokeneesta peukalosta.
Osa pullistakin sitte vielä paloi pohjasta, mut oli päältä vaaleita.
This ain't fair.
Se, joka kysyy multa että millanen päivä oli, saa kaulimesta.
Ainiin!
Romaninainen selvästi langetti mun päälleni jonkun kirouksen mumistessaan, koska multa hajos sängyn pohja.
Se vaan valahti alas oikeelta puolelta titanicin hylyn omaisen uppoamisäänen säestämänä.
D:
Nukuin pari yötä vasemmassa reunassa varoen vyörymistä oikeaan laitaan sekä peläten heräämistä lattialta pohjan kera.
Onneks on keksitty mies ja ruuvimeisseli.
Näin ollen sänkyni voi jälleen hyvin.
perjantai 12. huhtikuuta 2013
Laiha on vakavasti otettava haukkumasana
Vieressä, selkäni takana istuu pöydässä romaninainen tyttärensä kanssa.
Tämä kyseinen rouvashenkilö tarkkailee haukkana mun tekemisiäni ja katsoo mua päästä varpaisiin.
Ihan normaali tilanne (ainahan ne asiakkaat tarkkailee, että mitäs tuo häärää tuossa) siihen asti, kunnes naikkonen alkaa pahansuopaan sävyyn "kertomaan" musta tyttärelleen kuin jostain eläintarhan häkissä vaappuvasta pingviinistä.
"Hoikka... laiha... ...ihminen"
*epämääräistä mutinaa*
"Laiha, hoikka ihminen!"
*epämääräistä mutinaa*
Katson taakseni ja rouva toistaa vielä kerran ilkeään sävyyn, roboottimaisesti sanomansa tapittaen mua tiukasti suoraan silmiin
"Laiha, hoikka ihminen!"
Kun poistun paikalta, kuuluu selän takaa vielä kerran
"LAIHA!!!" - huudahdus.
Hämmentynyttä repeemistä pidätellen käpsyttelen keittiölle pohtien, mitä helvettiä juuri äsken tapahtui :D
ps. vuokapossut näyttivät käristyksen jälkeen tältä:
torstai 11. huhtikuuta 2013
Vaaleanpunaset vuokapossut
Näin meillä töissä:
:----------------DDDDDDDDDDDDD
Mitä vikaa vaaleenpunasessa leivässä?
tiistai 26. maaliskuuta 2013
Se oli lennähdys
Onks lennähdys ees sana.
Kannoin komeesti ison pakillisen salaattia, täyden astiallisen ananasta sekä toisen astian raejuustoa salin puolelle ja olin onnessani, että sain ne hengissä salaattipöydälle asti.
Sitten raejuustoastia päättikin kokeilla onneaan ja siipiään ja levähti lattialle.
Vieläpä ärsyttävän siistiin pötkömäiseen kasaan. D:
Pfft.
Myöhemmin ragas 240-litrainen biosulomme tarjosi mulle raikkaan kasvohoidon. Virkistäväähän se on iltasella saada biojätenesteet (innehåller:vuoristopurojen kohinaa, sitrusta,lavetelia,lähdevettä,epämääräistä lillinkiä, keiton jämät,lattialla käynyttä raejuustoa,hedelmien,paprikan rantuja, kananmunaa...) naamalle.
En enää ikinä läimäse sitä kantta kiinni, jos se osaa ruikkiä jopa takaapäin.
hhyhhyi.
Kannoin komeesti ison pakillisen salaattia, täyden astiallisen ananasta sekä toisen astian raejuustoa salin puolelle ja olin onnessani, että sain ne hengissä salaattipöydälle asti.
Sitten raejuustoastia päättikin kokeilla onneaan ja siipiään ja levähti lattialle.
Vieläpä ärsyttävän siistiin pötkömäiseen kasaan. D:
Pfft.
Myöhemmin ragas 240-litrainen biosulomme tarjosi mulle raikkaan kasvohoidon. Virkistäväähän se on iltasella saada biojätenesteet (innehåller:
En enää ikinä läimäse sitä kantta kiinni, jos se osaa ruikkiä jopa takaapäin.
hhyhhyi.
lauantai 23. maaliskuuta 2013
Palkokasvit nenukissa
Viime viikonloppu.
Soitan töihin lauantaina, että sisälämpötilani on sen verran korkeissa sfääreissä, etten kyllä takamustani työpaikalle rahtaa.
Vartti kuluu.
Töistä soittaa mun tilalleni mennyt äkäinen työntekijä ja samalla myös mun työnkuvani laajenee yhtä nopsaan kuin mun vuorotkin yhtäkkiä lisääntyivät aiemmin.
En ihan kuitenkaan osannut odottaa, että kokin työ sisältää myös meedion taidot?
"Sun ois eilen pitäny tietää, jos oot tänään kipee"
NO ANTEEKS HEI, enpä osannut ajatella.
Sain vielä kuulla, kuinka he muutkin ovat flunssassa ja puolikuntoisina töissä.
Kumman terveiltä kuitenkin kuulostivat. Mulla kun taas lähti ääni livohkaan, että koita siinä sitten myydä mummoille pullaa, kun kuulostat wnb Aarne Tenkaselta.
"Hei Hemaisevan seksikäs pörröpää, se ois 4,60"
Angstimuiggeli tivasi vielä,että mähän sitten tuun seuraavana päivänä töihin. Sanoin, jos lämpö laskee.
"TUUTKO!?!"
"TUUTKO!!!?"
...joo.
Yöllä alkoivat varpusparvet harrastaa batmanleikkejä ja aamulla lämpö otti ja lähti uuteen nousuun!
Kymmeneltä tulee viesti, että "varmistan et meet töihin".
Soitan ja kerron tilanteen.
"OLLAA ME MUUTKI RIPULIS JA MAHATAUDIS TÖISSÄ!!"
Ai keittiöllä vai? Joooo-o, who cares about hygiene. Voinhan mä tulla lattiakaivoille kakkimaan, jos sä sitä niin paljon haluat.
"OTA BURANAA!"
No enemmänhän mun vatsani jostain buranasta sekasin menee, kun muutenkin tuppaa herkistelemään.
"APTEEKIT ON AUKI. HAE JOTAIN LÄÄKETTÄ"
Joo, mä en tosiaan mielelläni menis kipeenä töihin. Ja mulla ei oo koko loppukuussa yhtään vapaapäivää, koska oon vaan harjottelussa ja sitte töissä. Et missäs välissä mä itteni sitten parannan, jos en nytkään voi kuumeisena levätä ja flunssakin venyny jo 3 viikkoseks...
"NO EI MEIL MUILKAA MITÄÄ VAPAAPÄIVII OOOO!"
Ai te ootte niinku 24/7 siel työpaikalla vai? Kaskummaa ku mun työlistat kertoo jotain ihan muuta....
Lopulta sain vihasen tiuskasun osakseni, jonka jälkeen kuului vaan tuuttausta. Luuri korvaan kun vetosin toissakesäiseen suolistotulehdukseen, joka oli seurausta kipeänä toissäolemisesta.
Jos ei oikeesti kuume ja vatsatautiepäily ole tarpeeks pätevä syy sairastaa kotona töiden sijaan, niin mikä sitten?
"Mul on jalka irti"
"No on meil muilki jalka irti, mut silti ollaa oltu töis!!!11"
Siellä ne sitten rullailee pyörätuoleillaan.
Tiskaaminen on vittumaista ku aina kolahtaa pyörä kii koneen kulmaa.
Sitte ku yks saa proteesin ni kaikki kaatuu sen niskaan.
"Sä sentään pääset koneen lähelle!!!"
Eikä se ny ainakaan voi olla minkää perustaudin takia pois, koska sit soitellaa vihasina perään et "MEIL MUIL ON JALKA IRTI JA RIPULI JA FLUNSSA JA EBOLA JA SILTI OLLAA TÖISSÄ!"
Ei herranjumala.
Pari päivää sitten yritin tavoitella pomoisopomoa. Soitin varmaan 10 kertaa ja joka kerta mulle ilmesesti painettiin punasta luuria, koska hälyyttäminen loppui niin lyhyeen.
Lopulta soitin äitini puhelimesta, jolloin tämä rouvaisorouva sitten suostuu soittamaan takaisin.
Yritän lähteä nätisti, mutta ei.
"TÄMMÖSET YHTÄKKISET ILMOTUKSET EI TOIMI KUN EI OLLA MISSÄÄN LASTENTARHASSA ENÄÄÄ!!"
tuo vähintään x3 koko puhelun aikana.
Seriously?
Vieläkö siitä viikonlopun sairastelusta pitää olla katkera?
Ja toisekseen mulla on koeaika päällä, joten mähän kävelen ulos vaikka kesken työpäivän, jos haluan.
"No tuutko sä huomenna"
Veikkaappa.
Grumpycat-fiiliksissä vastaan:
"EN"
Ruaah.
Puhelu päättyy lopulta legendaarisiin sanoihin:
"Meidän kohdalta tää on tässä, mutta ihan vastaisuuden varalta niin tämmöset yhtäkkiset ilmoitukset ei toimi kun ei olla mitään päiväkotilaisia!!"
Mikä on vihreä ja näkyy sieraimesta? Viissataa ruukullista herneitä.
Soitan töihin lauantaina, että sisälämpötilani on sen verran korkeissa sfääreissä, etten kyllä takamustani työpaikalle rahtaa.
Vartti kuluu.
Töistä soittaa mun tilalleni mennyt äkäinen työntekijä ja samalla myös mun työnkuvani laajenee yhtä nopsaan kuin mun vuorotkin yhtäkkiä lisääntyivät aiemmin.
En ihan kuitenkaan osannut odottaa, että kokin työ sisältää myös meedion taidot?
"Sun ois eilen pitäny tietää, jos oot tänään kipee"
NO ANTEEKS HEI, enpä osannut ajatella.
Sain vielä kuulla, kuinka he muutkin ovat flunssassa ja puolikuntoisina töissä.
Kumman terveiltä kuitenkin kuulostivat. Mulla kun taas lähti ääni livohkaan, että koita siinä sitten myydä mummoille pullaa, kun kuulostat wnb Aarne Tenkaselta.
"Hei Hemaisevan seksikäs pörröpää, se ois 4,60"
Angstimuiggeli tivasi vielä,että mähän sitten tuun seuraavana päivänä töihin. Sanoin, jos lämpö laskee.
"TUUTKO!?!"
"TUUTKO!!!?"
...joo.
Yöllä alkoivat varpusparvet harrastaa batmanleikkejä ja aamulla lämpö otti ja lähti uuteen nousuun!
Kymmeneltä tulee viesti, että "varmistan et meet töihin".
Soitan ja kerron tilanteen.
"OLLAA ME MUUTKI RIPULIS JA MAHATAUDIS TÖISSÄ!!"
Ai keittiöllä vai? Joooo-o, who cares about hygiene. Voinhan mä tulla lattiakaivoille kakkimaan, jos sä sitä niin paljon haluat.
"OTA BURANAA!"
No enemmänhän mun vatsani jostain buranasta sekasin menee, kun muutenkin tuppaa herkistelemään.
"APTEEKIT ON AUKI. HAE JOTAIN LÄÄKETTÄ"
Joo, mä en tosiaan mielelläni menis kipeenä töihin. Ja mulla ei oo koko loppukuussa yhtään vapaapäivää, koska oon vaan harjottelussa ja sitte töissä. Et missäs välissä mä itteni sitten parannan, jos en nytkään voi kuumeisena levätä ja flunssakin venyny jo 3 viikkoseks...
"NO EI MEIL MUILKAA MITÄÄ VAPAAPÄIVII OOOO!"
Ai te ootte niinku 24/7 siel työpaikalla vai? Kaskummaa ku mun työlistat kertoo jotain ihan muuta....
Lopulta sain vihasen tiuskasun osakseni, jonka jälkeen kuului vaan tuuttausta. Luuri korvaan kun vetosin toissakesäiseen suolistotulehdukseen, joka oli seurausta kipeänä toissäolemisesta.
Jos ei oikeesti kuume ja vatsatautiepäily ole tarpeeks pätevä syy sairastaa kotona töiden sijaan, niin mikä sitten?
"Mul on jalka irti"
"No on meil muilki jalka irti, mut silti ollaa oltu töis!!!11"
Siellä ne sitten rullailee pyörätuoleillaan.
Tiskaaminen on vittumaista ku aina kolahtaa pyörä kii koneen kulmaa.
Sitte ku yks saa proteesin ni kaikki kaatuu sen niskaan.
"Sä sentään pääset koneen lähelle!!!"
Eikä se ny ainakaan voi olla minkää perustaudin takia pois, koska sit soitellaa vihasina perään et "MEIL MUIL ON JALKA IRTI JA RIPULI JA FLUNSSA JA EBOLA JA SILTI OLLAA TÖISSÄ!"
Ei herranjumala.
Pari päivää sitten yritin tavoitella pomoisopomoa. Soitin varmaan 10 kertaa ja joka kerta mulle ilmesesti painettiin punasta luuria, koska hälyyttäminen loppui niin lyhyeen.
Lopulta soitin äitini puhelimesta, jolloin tämä rouvaisorouva sitten suostuu soittamaan takaisin.
Yritän lähteä nätisti, mutta ei.
"TÄMMÖSET YHTÄKKISET ILMOTUKSET EI TOIMI KUN EI OLLA MISSÄÄN LASTENTARHASSA ENÄÄÄ!!"
tuo vähintään x3 koko puhelun aikana.
Seriously?
Vieläkö siitä viikonlopun sairastelusta pitää olla katkera?
Ja toisekseen mulla on koeaika päällä, joten mähän kävelen ulos vaikka kesken työpäivän, jos haluan.
"No tuutko sä huomenna"
Veikkaappa.
Grumpycat-fiiliksissä vastaan:
"EN"
Ruaah.
Puhelu päättyy lopulta legendaarisiin sanoihin:
"Meidän kohdalta tää on tässä, mutta ihan vastaisuuden varalta niin tämmöset yhtäkkiset ilmoitukset ei toimi kun ei olla mitään päiväkotilaisia!!"
Mikä on vihreä ja näkyy sieraimesta? Viissataa ruukullista herneitä.
lauantai 16. maaliskuuta 2013
Hot stuff - Magic Touch
Perkasin eilen chilejä paljain käsin.
Whoopsie - olo tuli vasta kun tajusin naamani kihelmöivän ilman syytä ja sormenpäiden tuntuvan hassunhauskoilta.
Sormet maitokylpyyn!
ps. vieläkin kihelmöi
Whoopsie - olo tuli vasta kun tajusin naamani kihelmöivän ilman syytä ja sormenpäiden tuntuvan hassunhauskoilta.
Sormet maitokylpyyn!
ps. vieläkin kihelmöi
lauantai 9. maaliskuuta 2013
Luovaa ajattelua
Löysin sitten aamulla keskellä yötä kirjoittamani ostoslistan, joka oli vähintäänkin mielenkiintoinen.
Kyllähän se ihan normaalisti alkoi, mutta jossain kohtaa homma lähti aikalailla kinostuskintaasta.
Osa on jotain epämääräistä ruotsia/italiaa/ranskaa, kuten
-wc papper
-chocolat pour un gateau au chocolat(jonka perässä lisähuomio "tai ihan vaan syötäväks, hihhi 0:)"
-Funghi (vieressä epämääräinen piirros kärpässienestä sekä nuoli "ei näitä")
... ja loput jotain mun ihan omia sanaväännöksiä, kuten
-Vispikärma
-Astiakeijua (ts. Fairya.. Wtf)
-Tsiiiis
-joku yrttirehunen
-Anananananasnasnas
-Seeevreeeeeee (vuohenjuustoa siis :D)
-Pesällinen munia (tälle varmasti itekseni hihitelly keskellä yötä. Likainen mieli on ikuinen ilo.Hauskaa, jatka!)
Kaiken kruunaa lopun lisähuomiot:
"kauhjast kaikke" ja "[x] opiskelijabudjetti gillar inte"
Jos en tietäs paremmin olleeni eilen töissä ja kotiutuneeni sieltä extraväsyneenä, voisin epäillä olleeni hieman pienessä sievässä tota kirjottaessani.
Tosin siltä varmaan näytin kaupassa, että olis tultu maisteltua vähän muutakin kun aamukahvia.
Lopulta se kori painoi niin paljon, että maan vetovoima alko tehota ja meikäläinen kävelee ihan vinossa taistellen urheasti korkkareilla käpsytellen itseni kassalle asti.
Siellä muuten oli ihan julllmettu jono.
Kyllähän se ihan normaalisti alkoi, mutta jossain kohtaa homma lähti aikalailla kinostuskintaasta.
Osa on jotain epämääräistä ruotsia/italiaa/ranskaa, kuten
-wc papper
-chocolat pour un gateau au chocolat(jonka perässä lisähuomio "tai ihan vaan syötäväks, hihhi 0:)"
-Funghi (vieressä epämääräinen piirros kärpässienestä sekä nuoli "ei näitä")
... ja loput jotain mun ihan omia sanaväännöksiä, kuten
-Vispikärma
-Astiakeijua (ts. Fairya.. Wtf)
-Tsiiiis
-joku yrttirehunen
-Anananananasnasnas
-Seeevreeeeeee (vuohenjuustoa siis :D)
-Pesällinen munia (tälle varmasti itekseni hihitelly keskellä yötä. Likainen mieli on ikuinen ilo.Hauskaa, jatka!)
Kaiken kruunaa lopun lisähuomiot:
"kauhjast kaikke" ja "[x] opiskelijabudjetti gillar inte"
Jos en tietäs paremmin olleeni eilen töissä ja kotiutuneeni sieltä extraväsyneenä, voisin epäillä olleeni hieman pienessä sievässä tota kirjottaessani.
Tosin siltä varmaan näytin kaupassa, että olis tultu maisteltua vähän muutakin kun aamukahvia.
Lopulta se kori painoi niin paljon, että maan vetovoima alko tehota ja meikäläinen kävelee ihan vinossa taistellen urheasti korkkareilla käpsytellen itseni kassalle asti.
Siellä muuten oli ihan julllmettu jono.
maanantai 25. helmikuuta 2013
Kahden kerroksen väkeä
Takaisin urani ensmäseen harjottelupaikkaan. Vastaanotto oli mitä mainioin. Toisin kuin pari kuukautta sitten one floor down. Kumma miten yhden hissin päästä voi löytyä kaks niin eri maailmaa.
Paitsi leivinpapereilla ei selvästikään ollut ollut ikävä. En oo varmaan eläissäni nähnyt/saanut näin syvää paperihaavaa. Hyvä kun ei luuhun asti viiltäny.
Onnistuin myös saamaan vesikellon leipää leikatessa. Porkkanakirouksen korvaa nykyisin leipäkirous? Etusormeni muistelee vielä kauhulla niitä torahampaisia verenhimoisia patonkeja kerrosta alempana...
Lautasia myös hajoili ympäri keittiötä, tosin yllätykseksi syypää en ollut minä! Pienet sille.
Keittiölle oli tullut joku paketti, jota joku onneton meni ravistamaan...
"Ei, älä ravista sitä! Se ei muuten lähde enää käyntiin."
"Mitä siin on?"
"Se on kaalimato.comin paketti. Tilasin *työkaverin nimi* vibraattorin"
Excuse moi? :D
Keittiöpäällikkö kenties pisti hieman omiaan. Paketissa meinaan oli erilaisia tulisia mausteseoksia.
Paitsi leivinpapereilla ei selvästikään ollut ollut ikävä. En oo varmaan eläissäni nähnyt/saanut näin syvää paperihaavaa. Hyvä kun ei luuhun asti viiltäny.
Onnistuin myös saamaan vesikellon leipää leikatessa. Porkkanakirouksen korvaa nykyisin leipäkirous? Etusormeni muistelee vielä kauhulla niitä torahampaisia verenhimoisia patonkeja kerrosta alempana...
Lautasia myös hajoili ympäri keittiötä, tosin yllätykseksi syypää en ollut minä! Pienet sille.
Keittiölle oli tullut joku paketti, jota joku onneton meni ravistamaan...
"Ei, älä ravista sitä! Se ei muuten lähde enää käyntiin."
"Mitä siin on?"
"Se on kaalimato.comin paketti. Tilasin *työkaverin nimi* vibraattorin"
Excuse moi? :D
Keittiöpäällikkö kenties pisti hieman omiaan. Paketissa meinaan oli erilaisia tulisia mausteseoksia.
sunnuntai 24. helmikuuta 2013
Synttäriyllätys
Mietittiin eilen, estä mistä mun kämppääni on ilmaantunut banaanikärpäsongelma.
Tänään sen tajusin.
Biojäteastia.
Oli sitten roskispönttö ilmesesti kertonut jonkun tosi hauskan vitsin sille pussille, niin että se oli revennyt kahtia, tai no, kahdesta kohtaa.
Synttäriyllärinä siis repsis vaan, toisesta reiästä repsotti jotain epämäärästä ja toisesta banaaninkuori, joka oli liimantunut pönttöön kiinni. Pohjalla ihanaiset bioskakeitokset <3
Tätä mä oonki aina halunnu!
Tänään vähän jälkeen neljän rypistyn,rusketun, kutistun ja muutun kurpitsaksi.
Aamen.
Tänään sen tajusin.
Biojäteastia.
Oli sitten roskispönttö ilmesesti kertonut jonkun tosi hauskan vitsin sille pussille, niin että se oli revennyt kahtia, tai no, kahdesta kohtaa.
Synttäriyllärinä siis repsis vaan, toisesta reiästä repsotti jotain epämäärästä ja toisesta banaaninkuori, joka oli liimantunut pönttöön kiinni. Pohjalla ihanaiset bioskakeitokset <3
Tätä mä oonki aina halunnu!
Tänään vähän jälkeen neljän rypistyn,rusketun, kutistun ja muutun kurpitsaksi.
Aamen.
lauantai 23. helmikuuta 2013
Kosto.
Oon nuhaillu kämpillä varmaan viikon. Sniisk. Trööt. Atchoo.
Ripustin kylppärin oveen seppeleen kakspuolisella teipillä ja koukulla. Melkein säikähdin hengiltä yöllä kun koukku ja seppele tekikin harakirin lattialle.
Hnnggh.
Mokkulan kanssa meni taas välit eilen, mutta onneks palattiin ihkusti yhteen tänäaamuna.
Itgin itseni uneen kun aattelin, että meidän suhde oli tullut tiensä päähän </333.
Eilen aamulla ravintolapäällikkö soitti töistä, että keittiöpäällikkö lähteepi ainakin kk:n saikulle, koska menee lonkkiensa kanssa leikkaukseen. Mulle napsahti siis kasa töitä lisää. Hnngh. Olen hälyytysajossa oleva ecnalubmA ja hermostunut ku päätön jänis, koska tuntuu siltä et toi hupelin voi pirahtaa millon tahansa, että alas tulla töihin.
Mun harjottelu alkaa maanantaina ja en haluais olla sieltä pois hirweesti, koska rakastan sitä keittiötä ja niitä ihmisiä. Työtyöpaikka ehdotti, että jos vaihtaisin harjottelun sinne. Kieltäydyin kahdesti. Tyhymästä päästä kärsii koko ruumis. Olisin saanu palkkaakin, mutta kunnnnnnnn...
Harjottelupaikassa oltiiin aiemmin mukaavia mulle. Mä en oo ilmottamassa sinne 2 päivän varotusajalla, että lälläspyy, enpäs tulekaan.
Menin ottamaan vastaan ensmäsen työn, mikä mun ammattinimikkeellä tuli vastaan.
Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis. Skriiiisk.
Rahapulassa oleva opiskelija on herkkä houkutuksille.
Tein eilen itselleni synttärikakkusen, mutta se oli kostunut jääkaapissa yön aikana ja kelmu oli tarttunut siihen ja nyt se mavsipaani reps.
Gillar inte.
Pffh.
Tää on tosi sekava ja epähauska postaus, mutta pääni on täynnä räkää ja huomenna rypistyn,kutistun ja rusketun ja muutun kurpitsaksi, joten armahtakaa.
Twentyone, here I come.
Ahaha, otsikon pointtikin jäi pois ennen ku julkasin. Höhö.
Kostin remonttimetelöijäpariskunnalle, jonka muiggeliosapuoli (ainakin kuvittelen sen olevan nainen) ravaa käytävässä korkkareilla kahtasataa keskellä yötä viemässä roskia ulos. Ulkona se läimii roskiksien kansia. Mitä pahaa ne on tehny sille, häh.
Huudatin Il Divoa ja tuli ihan semmonen vanha lukion historianopettajafiilis.
Pimpom ja muutuin pälvikaljutakatukka-paavoksi.
Ripustin kylppärin oveen seppeleen kakspuolisella teipillä ja koukulla. Melkein säikähdin hengiltä yöllä kun koukku ja seppele tekikin harakirin lattialle.
Hnnggh.
Mokkulan kanssa meni taas välit eilen, mutta onneks palattiin ihkusti yhteen tänäaamuna.
Itgin itseni uneen kun aattelin, että meidän suhde oli tullut tiensä päähän </333.
Eilen aamulla ravintolapäällikkö soitti töistä, että keittiöpäällikkö lähteepi ainakin kk:n saikulle, koska menee lonkkiensa kanssa leikkaukseen. Mulle napsahti siis kasa töitä lisää. Hnngh. Olen hälyytysajossa oleva ecnalubmA ja hermostunut ku päätön jänis, koska tuntuu siltä et toi hupelin voi pirahtaa millon tahansa, että alas tulla töihin.
Mun harjottelu alkaa maanantaina ja en haluais olla sieltä pois hirweesti, koska rakastan sitä keittiötä ja niitä ihmisiä. Työtyöpaikka ehdotti, että jos vaihtaisin harjottelun sinne. Kieltäydyin kahdesti. Tyhymästä päästä kärsii koko ruumis. Olisin saanu palkkaakin, mutta kunnnnnnnn...
Harjottelupaikassa oltiiin aiemmin mukaavia mulle. Mä en oo ilmottamassa sinne 2 päivän varotusajalla, että lälläspyy, enpäs tulekaan.
Menin ottamaan vastaan ensmäsen työn, mikä mun ammattinimikkeellä tuli vastaan.
Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis. Skriiiisk.
Rahapulassa oleva opiskelija on herkkä houkutuksille.
Tein eilen itselleni synttärikakkusen, mutta se oli kostunut jääkaapissa yön aikana ja kelmu oli tarttunut siihen ja nyt se mavsipaani reps.
Gillar inte.
Pffh.
Tää on tosi sekava ja epähauska postaus, mutta pääni on täynnä räkää ja huomenna rypistyn,kutistun ja rusketun ja muutun kurpitsaksi, joten armahtakaa.
Twentyone, here I come.
Ahaha, otsikon pointtikin jäi pois ennen ku julkasin. Höhö.
Kostin remonttimetelöijäpariskunnalle, jonka muiggeliosapuoli (ainakin kuvittelen sen olevan nainen) ravaa käytävässä korkkareilla kahtasataa keskellä yötä viemässä roskia ulos. Ulkona se läimii roskiksien kansia. Mitä pahaa ne on tehny sille, häh.
Huudatin Il Divoa ja tuli ihan semmonen vanha lukion historianopettajafiilis.
Pimpom ja muutuin pälvikaljutakatukka-paavoksi.
tiistai 19. helmikuuta 2013
Hieno herätys
Aamu alkoi sillä, että naapuri starttasi uuden vähintäänkin kyseenalaisen hammaslääkäri-kotikliniikan.
Pora laulaa ja visat vinkuu.
Yksityiset tienaa hitosti.
Mikä aika oikeesti KELLO SEITSEMÄN AAMULLA on alkaa leikkii poraleikkejä.
...ja jatkaa sitä sitten tiiviisti yhteentoista asti sekä pätkittäin pitkin päivää.
Mur.
Pora laulaa ja visat vinkuu.
Yksityiset tienaa hitosti.
Mikä aika oikeesti KELLO SEITSEMÄN AAMULLA on alkaa leikkii poraleikkejä.
...ja jatkaa sitä sitten tiiviisti yhteentoista asti sekä pätkittäin pitkin päivää.
Mur.
keskiviikko 13. helmikuuta 2013
Ystävänpäivä
Tiedostan, että tämä ei ole moka, mutta kun ystävänpäivä ja ystävät!
(Asianomaiset tunnistanevat itsensä, vaikka olenkin nimet muuttanut yksityisyyden vuoksi)
___
Lopulta Kati rauhoittui ja meitä oli siitä lähtien porukassa kolme.
Sini oli hiljainen niin kuin mäkin. Vaaleat hiukset, siniset silmät. En oikeastaan tiennyt edes hänestä paljoa tuolloin. Mutta eihän se meidän kolmen ystävyyttä haitannut. Kiltti, kohtelias tyttö vakuutti vanhempani jo ensimmäisellä vierailullaan. Sain usein kuulla ihailua Sinin käytöstapoja koskien. Sini oli tuolloin porukan rauhanturvaaja. Kati suuttui kerran mun synttärijuhlilla ja siirtyi toiseen huoneeseen mököttämään hävittyään nintendopelissä pikkusiskolleen. Katin perään lähti ensimmäisenä Sini, joka jollain ihme keinolla sai kun saikin Katin takaisin toisten pariin.
Oli talvinen aamu, kun ykkösluokan kevätlukukaudella pihaan tullessani luokkalaiseni Anne tuli esittelemään mulle uuden tytön, kaimansa, Annen, joka oli juuri muuttanut meidän pikkukunnalle. Tyttö oli mua ainakin kaksikymmentä senttiä pidempi ja vaikutti ujohkolta. Aluksi Anne päätyi liikkumaan luokan muiden tyttöjen kanssa, kunnes siirtyi meidän kolmikon jatkoksi. Ja me kaikki kolme kilpailtiin Annen suosiosta.
Me kaks oltiin Annen kanssa kuin Pekka ja Pätkä taapertaessamme yhtä matkaa koulusta kotiin päin. Muistan kuinka meidän reput oli niin vääränlaiset kuin saattoi olla. Mulla ihan valtava, Annella pieni. Kerran punnitsin reppuni ja sen jälkeen ei jäänyt kellekään sukulaiselle epäselväksi, kuinka opettaja oli joskus antanut 5 kilon edestä läksyjä. Joskus oltiin menossa äidin työpaikan talviriehaan, muistan heittäneeni Annelle ehdotuksen, saisinko kutsua häntä päivän ajan siskoksi. Syynä oli yhdennäköisyys, jota oikeasti ei edes ollut, paitsi molemmilla oli kapeat kasvot. Matkalla talviriehaan syötiin nallekarkkeja. Puraistiin niiltä aina pää tai jalat irti ja liimattiin niitä toisiinsa kiinni tahmaisista kohdista. Bear centipede. Miten niin ruoalla ei saa leikkiä?
Kakkosluokan alussa tuli taas uusi tyttö, Elli, meidän luokalle. Tämäkin liikkui ensin "pissisten" kanssa, mutta siirtyi Katin ”haluisitsä olla meidän kaa?” –kysymyksen myötä meidän porukkaan. Niin meistä tuli Viisikko. Kun yhdellä oli lots-a-lots-a-legs toukka, oli pian toisellakin. Ja yhdessä hujauksessa meidän toukilla oli varsinaiset salkkaridraamat meneillään.
Koulun pihalta löytynyt leppäkerttu päätyi meidän lemmikiksi. Sille rakennettiin koti koulun aidan reunalle ja ruoaksi kannettiin kourittain heinää. Kun yhtenä aamuna lemmikkikerttu ”Pinkyn” sijaan aidan vierestä hiekalta löytyikin astetta hengettömämpi versio, oli kaikkien mielestä selvää, että luokan toiset tytöt olivat leppäkerttukateudessaan tappaneet Pinkyn. Leppäkertulle järjestettiin hienot hautajaiset arkunkantajineen ja pappeineen. Päiväkirjan sivuille raapustin dramaattisen kuvaelman lemmikkimme hautajaisista ja siitä, kuinka opettajakin oli herkistynyt kehuessaan tilaisuutta kauniiksi. Lisäksi leppiksen alun perin löytänyt Kati sai multa kammottavan herkän sinisen adressin, johon olin muistokirjoituksen sievästi vohkinut kuollen naapurimme leskelle osoitetusta adressista.
Neljännellä luokalla äidinkielen tunnille suunnitellun vitsiesityksen harjoituksissa mielikuvitus sai siivet. Niin syntyi meidän ensimmäinen näytelmä, jonka päätähtinä loistivat Sini ja minä. Vaikkakin ensin meidän touhujamme toisen kerroksen ikkunasta seurannut luokan pissiskuningatar kanteli opettajalle meidän vain juosseen ympäri luokkaa. Sehän oli vain luovaa hulluutta!
Esitys oli toteutuessaan katastrofi. En vieläkään tajua, mikä logiikka siinä oli, että pidin itse äitini siistillä käsialla kirjoittaman käsikirjoituksen, kun taas Sinille ojensin itse erivärisillä geelikynillä tuhertamani lärpäkkeen. Ainiin, syy oli "Saat mun käsialasta selvää paremmin ku oot tottunu lukemaan sitä". Geelikynillä raapustetut nelosluokkalaisen harakanvarpaat vs. aikuisen siisti käsiala. Once again, missä mun logiikka? Ihmekös musta ei matemaatikkoa tullut.
Pian Kati liittyi seuraan lavalle ja kun Anne ja Ellikin halusivat oman osuutensa sisällä vietetyistä välitunneista, keksittiin hieno tekosyy. Heistä tuli meidän kolmen managerit. Kuitenkin meidän näytelmäsarjan edetessä muutamalla jaksolla päätyivät manageritkin lavalle. Lavasteet kaatuivat monen näytelmän aikana vain kerran. Silloin pahaonnisesti ”nukkumassa” olleen Katin päälle. Tosin ”Tää ei kuulu esitykseen” –huudahdus kyllä nauratti yleisöä.
Kuudennen luokan keväällä joku kuitenkin meni vinksalleen. Lensin ulos kuin linnunpoika pesästään. End of it. Siitäkin kuitenkin selvittiin.
Yläasteella päädyin Katin ja Sinin kanssa samalle luokalle. Palaset alkoi taas loksahdella paikoilleen ja homma palata takaisin entisille raiteilleen.
. Porukkaan liittyi muitakin.
Taitava, kaunisääninen leipurimme Laura, jonka kanssa tosin oltiin käyty samaa päiväkerhoa ja oltu samassa partioryhmässä. Tyttö, jota ärsyttävät puhelinmyyjät tuppaavat aina kiusaamaan. Enskerralla minä tuun ja syön ne.
Muistan kuinka joskus kerrottiin pitäneemme toisiamme itkupilleinä lapsina. Mutta minkä sitä herkkyydelleen voi.
Fiksu, aina niin tasainen ja hassu Veera, joka saattoi yhtäkkiä vaan alkaa taputtaa sua käsivarsiin ja nauraa.
Kuvataiteellinen lahjakkuus Iina,joka joskus ilmoitti haluavansa olla pingviini ja jonka naurua ei hevillä pysäytetä. Kukaan on tuskin unohtanut lukion äidinkielen opettajan katkeraa ”Mukavaa, että jollain on hauskaa” –kommenttia parituntisen naurumyrskyn keskellä.
Sekä hiljaiset pojat, musikaalinen Antti ja Matti, joka lähti oikeastaan yhtä vaivihkaa kun tulikin.
Tyttöjen kanssa oltiin Iinaa lukuun ottamatta kaikki samalla ilmaisutaidon kurssilla. Samaisella kurssilla tunsin vihdoin saavani taas vanhat kaverini takaisin. Me oltiin pitkästä aikaa rennosti yhdessä ja naurettiin mm. opettajalle ja sen typerälle "kisu tahtoo kodin" -leikille, jonka se aina itse hävisi. Ja nauretaan sille vieläkin. Hih.
Isoskurssin myötä meidän porukka taas laajeni parilla miesotuksella, joista toisen herrashenkilön kanssa en olisi ikinä kuuna päivänä uskonut ystävystyväni tuolloin. Asia, joka lähinnä teki mieli toteuttaa, oli motata kyseistä teinipojanturjaketta turpaan. Varsinkin kun tokkuraisena hetken torkuttuani herään ja kyseinen henkilö löytyy sängystäni. Tässä sitä kuitenkin ollaan edelleen neljän vuoden tuntemisen jälkeen, vaikkakin varmaan ollaan käyty vuoroin vieraissa ärsytyskynnyksellä. Lisää kaisloja!(hih. hih.)
No, ysiluokan jälkeen meistä kaikista tuli lukiolaisia. Lukion aikana jo ysiluokan aikana laajentunut porukka sulautui vahvemmin yhteen, eikä sen jälkeen eri paikkakunnillekaan muuttaminen ole meitä erottanut.
Merkitystä ei ole sillä,kuka on joskus tehnyt, mitä on tehnyt, kuka on sanonut mitä on sanonut, vaan sillä, että me ollaan ME. Ja meitähän on paljon, porukka on suurentunut kokoajan..
Meillä kaikilla on toisemme. Missä ikinä ollaankaan. (Patterin korjaamiseen ohjeet saa facebookista. Vaikkakin rikki se edelleen on :D) Kukin omanlaisensa persoona, kukin omalla tavallaan ihana. Takana pisimmillään 16 vuotta yhteistä taivalta.
Paljon on siis koettu ja paljon vielä edessä.
Harvoin sitä tulee sinällään ajateltua, missä olisinkaan ilman teitä? (hukassa)
En ole varmaan koskaan sanonut tätä, mutta:
Olette rakkaita.
tärisin viimeistä lausetta kirjoittaessani.
(Asianomaiset tunnistanevat itsensä, vaikka olenkin nimet muuttanut yksityisyyden vuoksi)
___
Ystävänpäivä
on aina merkinnyt mulle toisen kummisetäni nimipäivää, erään tuntemani
nirppanokan syntymäpäivää sekä muutamia vuosia sitten paniikkipäivää, jollloin
"tj4" vanhojen tansseihin. Aiemmin on tullut surtua sitä, kun
varsinaista Valentinea ei ole ollut, prinssiä hohtavassa haarniskassaan, mutta
en ole tullut ajatelleeksi ystävänpäivän varsinaista merkitystä. Ystäviä ja
heidän merkitystään.
Meitähän oli ns. alunperin viis tyttöä – tuhoon tuomittu yhdistelmä tosiaan, koska pariton määrähän on aina, no, pariton. Mahdoton yhtälö, johon ei tepsi edes toisen asteen ratkaisukaavat, sillä laskin pukkaa syntax erroria, vaikka kuinka yrittäisit.
Kaikki alkoi koosta.(Koolla on väliä :D) Kati. Tyttö, jonka kanssa tunnettu eskarista asti. Tyttö, joka on kiskonut mua jaloista eskarin tiloissa olleseen linnaan hokien ”Anna nanna pannari”. Tyttö, joka aina kohteliaasti kysyi multa lupaa matkia ja aina sai luvan.
Tiet meinasi ensimmäisen kerran erota koulun alkaessa, koska oltaisiin menty eri kouluun. Vanhemmat kuitenkin antoivat periksi ja tyttö seurasi mua samaan kouluun, johon hänellä oli 11 kilometrin matka.
Vuosi 1999. Seison vanhempieni vieressä jännittyneenä tuulipuku päällä, lippis päässä ja vaaleanpunainen heppakuvioinen reppu selässä. Kati seisoo lähellä äitinsä kanssa. Iso muurattu rakennus. Punaisilla tolpilla tuettu, kapea katos. Kaksi naista huutelemassa pienten, pelokkaasti katselevien nappisilmien nimiä aakkosjärjestyksessä.
”Enni on paljon kivempi kuin Anna-Maija!”
”Eipäs ole. Mä ainakin menen Anna-Maijan luokalle!”
”No, mä meen Ennin! Olin sen luona tutustumassakin!”
Ja viimein koitti se hetki kun Anna-Maija sanoo ensin Katin nimen. Ja hetken kuluttua minun. Kuinka saattoikaan olla? Pieni ykkösluokkalaisen mieleni oli hämmentynyt, pettynyt. Tunne kuitenkin meni nopeasti ohi, oltiinhan me nyt samalla luokalla!
Ensimmäisellä tunnilla kun aapiset jaettiin, etsittiin kannesta Onni ja Enni – karhujen reitin varrelta eri asioita ja viitattiin kertoaksemme ne.
”Mä sanon mansikan!”
”Eikun mä. Mä näin sen ensin. Sano sä etana.”
”En mä haluu sanoo etanaa!”
Pian saatiinkin kuulla, että pitäisi pitää pienempää ääntä. Sopiminen siitä, kumpi saisi sanoa mitäkin, oli äitynyt hieman liian kovaääniseksi. Todennäköisesti Katin toimesta. Meistä kovaäänisempi, villimpi ja temperamenttisempi. Leijonapenaali vaelteli milloin kenenkin päässä ja olkapäällä mun, oudon, hiljaisen hissukan, huomaamattomasti huristellessa leppäkerttuterottimella parin sentin matkoja pulpettia pitkin aina opettajan kääntäessä selkänsä.
Joskus ekalla leikittiin pallolla, kun se pallo lensi kauemmas ja Kati meistä tomerampana komensi mua hakemaan sitä. Tietenkin tottelin parasta ystävääni. Pallon löytyessä yksi meidän luokkalainen,Sini, tuli kysymään multa "Onks sulla kaveria?"
Muistan tilanteen niin elävästi. Fiksuna muksuna ajattelin opettajan "ketään ei sitten syrjitä" - sanat takaraivossa kaikuen, että jos sanon Sinille "joo", tämä lähtee ja opettajan haukansilmien totta kai nähdessä tilanteen joudun jälki-istuntoon syrjinnästä. Sanoin siis "ei" ja Sini kysyi, että oltasko me sitten kavereita. Vastasin myöntävästi ja sanoin vieväni pallon takaisin Katille.
Mentiin hiekkakentälle ja Kati oli tilanteen nähdessään istunut aidan viereen mököttämään ja siihen jäi. Viikon Kati kiukutteli mulle ja liikkui luokan toisten tyttöjen seurassa.
"Oo sää vaa sen Sinis kaa!"
Tästähän mäkin otin nokkiini niinkin rajusti, että uskonnon tunnilla kirjanmerkkiä värittäessä en käyttänyt lainkaan Katin lempivärejä punaista ja sinistä, koska oletin hänenkin jättävän mun lempivärini, keltaisen, kirjanmerkkinsä ulkopuolelle (jälleen kerran: Logiikka?).
Meitähän oli ns. alunperin viis tyttöä – tuhoon tuomittu yhdistelmä tosiaan, koska pariton määrähän on aina, no, pariton. Mahdoton yhtälö, johon ei tepsi edes toisen asteen ratkaisukaavat, sillä laskin pukkaa syntax erroria, vaikka kuinka yrittäisit.
Kaikki alkoi koosta.(Koolla on väliä :D) Kati. Tyttö, jonka kanssa tunnettu eskarista asti. Tyttö, joka on kiskonut mua jaloista eskarin tiloissa olleseen linnaan hokien ”Anna nanna pannari”. Tyttö, joka aina kohteliaasti kysyi multa lupaa matkia ja aina sai luvan.
Tiet meinasi ensimmäisen kerran erota koulun alkaessa, koska oltaisiin menty eri kouluun. Vanhemmat kuitenkin antoivat periksi ja tyttö seurasi mua samaan kouluun, johon hänellä oli 11 kilometrin matka.
Vuosi 1999. Seison vanhempieni vieressä jännittyneenä tuulipuku päällä, lippis päässä ja vaaleanpunainen heppakuvioinen reppu selässä. Kati seisoo lähellä äitinsä kanssa. Iso muurattu rakennus. Punaisilla tolpilla tuettu, kapea katos. Kaksi naista huutelemassa pienten, pelokkaasti katselevien nappisilmien nimiä aakkosjärjestyksessä.
”Enni on paljon kivempi kuin Anna-Maija!”
”Eipäs ole. Mä ainakin menen Anna-Maijan luokalle!”
”No, mä meen Ennin! Olin sen luona tutustumassakin!”
Ja viimein koitti se hetki kun Anna-Maija sanoo ensin Katin nimen. Ja hetken kuluttua minun. Kuinka saattoikaan olla? Pieni ykkösluokkalaisen mieleni oli hämmentynyt, pettynyt. Tunne kuitenkin meni nopeasti ohi, oltiinhan me nyt samalla luokalla!
Ensimmäisellä tunnilla kun aapiset jaettiin, etsittiin kannesta Onni ja Enni – karhujen reitin varrelta eri asioita ja viitattiin kertoaksemme ne.
”Mä sanon mansikan!”
”Eikun mä. Mä näin sen ensin. Sano sä etana.”
”En mä haluu sanoo etanaa!”
Pian saatiinkin kuulla, että pitäisi pitää pienempää ääntä. Sopiminen siitä, kumpi saisi sanoa mitäkin, oli äitynyt hieman liian kovaääniseksi. Todennäköisesti Katin toimesta. Meistä kovaäänisempi, villimpi ja temperamenttisempi. Leijonapenaali vaelteli milloin kenenkin päässä ja olkapäällä mun, oudon, hiljaisen hissukan, huomaamattomasti huristellessa leppäkerttuterottimella parin sentin matkoja pulpettia pitkin aina opettajan kääntäessä selkänsä.
Joskus ekalla leikittiin pallolla, kun se pallo lensi kauemmas ja Kati meistä tomerampana komensi mua hakemaan sitä. Tietenkin tottelin parasta ystävääni. Pallon löytyessä yksi meidän luokkalainen,Sini, tuli kysymään multa "Onks sulla kaveria?"
Muistan tilanteen niin elävästi. Fiksuna muksuna ajattelin opettajan "ketään ei sitten syrjitä" - sanat takaraivossa kaikuen, että jos sanon Sinille "joo", tämä lähtee ja opettajan haukansilmien totta kai nähdessä tilanteen joudun jälki-istuntoon syrjinnästä. Sanoin siis "ei" ja Sini kysyi, että oltasko me sitten kavereita. Vastasin myöntävästi ja sanoin vieväni pallon takaisin Katille.
Mentiin hiekkakentälle ja Kati oli tilanteen nähdessään istunut aidan viereen mököttämään ja siihen jäi. Viikon Kati kiukutteli mulle ja liikkui luokan toisten tyttöjen seurassa.
"Oo sää vaa sen Sinis kaa!"
Tästähän mäkin otin nokkiini niinkin rajusti, että uskonnon tunnilla kirjanmerkkiä värittäessä en käyttänyt lainkaan Katin lempivärejä punaista ja sinistä, koska oletin hänenkin jättävän mun lempivärini, keltaisen, kirjanmerkkinsä ulkopuolelle (jälleen kerran: Logiikka?).
Lopulta Kati rauhoittui ja meitä oli siitä lähtien porukassa kolme.
Sini oli hiljainen niin kuin mäkin. Vaaleat hiukset, siniset silmät. En oikeastaan tiennyt edes hänestä paljoa tuolloin. Mutta eihän se meidän kolmen ystävyyttä haitannut. Kiltti, kohtelias tyttö vakuutti vanhempani jo ensimmäisellä vierailullaan. Sain usein kuulla ihailua Sinin käytöstapoja koskien. Sini oli tuolloin porukan rauhanturvaaja. Kati suuttui kerran mun synttärijuhlilla ja siirtyi toiseen huoneeseen mököttämään hävittyään nintendopelissä pikkusiskolleen. Katin perään lähti ensimmäisenä Sini, joka jollain ihme keinolla sai kun saikin Katin takaisin toisten pariin.
Oli talvinen aamu, kun ykkösluokan kevätlukukaudella pihaan tullessani luokkalaiseni Anne tuli esittelemään mulle uuden tytön, kaimansa, Annen, joka oli juuri muuttanut meidän pikkukunnalle. Tyttö oli mua ainakin kaksikymmentä senttiä pidempi ja vaikutti ujohkolta. Aluksi Anne päätyi liikkumaan luokan muiden tyttöjen kanssa, kunnes siirtyi meidän kolmikon jatkoksi. Ja me kaikki kolme kilpailtiin Annen suosiosta.
Me kaks oltiin Annen kanssa kuin Pekka ja Pätkä taapertaessamme yhtä matkaa koulusta kotiin päin. Muistan kuinka meidän reput oli niin vääränlaiset kuin saattoi olla. Mulla ihan valtava, Annella pieni. Kerran punnitsin reppuni ja sen jälkeen ei jäänyt kellekään sukulaiselle epäselväksi, kuinka opettaja oli joskus antanut 5 kilon edestä läksyjä. Joskus oltiin menossa äidin työpaikan talviriehaan, muistan heittäneeni Annelle ehdotuksen, saisinko kutsua häntä päivän ajan siskoksi. Syynä oli yhdennäköisyys, jota oikeasti ei edes ollut, paitsi molemmilla oli kapeat kasvot. Matkalla talviriehaan syötiin nallekarkkeja. Puraistiin niiltä aina pää tai jalat irti ja liimattiin niitä toisiinsa kiinni tahmaisista kohdista. Bear centipede. Miten niin ruoalla ei saa leikkiä?
Kakkosluokan alussa tuli taas uusi tyttö, Elli, meidän luokalle. Tämäkin liikkui ensin "pissisten" kanssa, mutta siirtyi Katin ”haluisitsä olla meidän kaa?” –kysymyksen myötä meidän porukkaan. Niin meistä tuli Viisikko. Kun yhdellä oli lots-a-lots-a-legs toukka, oli pian toisellakin. Ja yhdessä hujauksessa meidän toukilla oli varsinaiset salkkaridraamat meneillään.
Koulun pihalta löytynyt leppäkerttu päätyi meidän lemmikiksi. Sille rakennettiin koti koulun aidan reunalle ja ruoaksi kannettiin kourittain heinää. Kun yhtenä aamuna lemmikkikerttu ”Pinkyn” sijaan aidan vierestä hiekalta löytyikin astetta hengettömämpi versio, oli kaikkien mielestä selvää, että luokan toiset tytöt olivat leppäkerttukateudessaan tappaneet Pinkyn. Leppäkertulle järjestettiin hienot hautajaiset arkunkantajineen ja pappeineen. Päiväkirjan sivuille raapustin dramaattisen kuvaelman lemmikkimme hautajaisista ja siitä, kuinka opettajakin oli herkistynyt kehuessaan tilaisuutta kauniiksi. Lisäksi leppiksen alun perin löytänyt Kati sai multa kammottavan herkän sinisen adressin, johon olin muistokirjoituksen sievästi vohkinut kuollen naapurimme leskelle osoitetusta adressista.
Neljännellä luokalla äidinkielen tunnille suunnitellun vitsiesityksen harjoituksissa mielikuvitus sai siivet. Niin syntyi meidän ensimmäinen näytelmä, jonka päätähtinä loistivat Sini ja minä. Vaikkakin ensin meidän touhujamme toisen kerroksen ikkunasta seurannut luokan pissiskuningatar kanteli opettajalle meidän vain juosseen ympäri luokkaa. Sehän oli vain luovaa hulluutta!
Esitys oli toteutuessaan katastrofi. En vieläkään tajua, mikä logiikka siinä oli, että pidin itse äitini siistillä käsialla kirjoittaman käsikirjoituksen, kun taas Sinille ojensin itse erivärisillä geelikynillä tuhertamani lärpäkkeen. Ainiin, syy oli "Saat mun käsialasta selvää paremmin ku oot tottunu lukemaan sitä". Geelikynillä raapustetut nelosluokkalaisen harakanvarpaat vs. aikuisen siisti käsiala. Once again, missä mun logiikka? Ihmekös musta ei matemaatikkoa tullut.
Pian Kati liittyi seuraan lavalle ja kun Anne ja Ellikin halusivat oman osuutensa sisällä vietetyistä välitunneista, keksittiin hieno tekosyy. Heistä tuli meidän kolmen managerit. Kuitenkin meidän näytelmäsarjan edetessä muutamalla jaksolla päätyivät manageritkin lavalle. Lavasteet kaatuivat monen näytelmän aikana vain kerran. Silloin pahaonnisesti ”nukkumassa” olleen Katin päälle. Tosin ”Tää ei kuulu esitykseen” –huudahdus kyllä nauratti yleisöä.
Kuudennen luokan keväällä joku kuitenkin meni vinksalleen. Lensin ulos kuin linnunpoika pesästään. End of it. Siitäkin kuitenkin selvittiin.
Yläasteella päädyin Katin ja Sinin kanssa samalle luokalle. Palaset alkoi taas loksahdella paikoilleen ja homma palata takaisin entisille raiteilleen.
. Porukkaan liittyi muitakin.
Taitava, kaunisääninen leipurimme Laura, jonka kanssa tosin oltiin käyty samaa päiväkerhoa ja oltu samassa partioryhmässä. Tyttö, jota ärsyttävät puhelinmyyjät tuppaavat aina kiusaamaan. Enskerralla minä tuun ja syön ne.
Muistan kuinka joskus kerrottiin pitäneemme toisiamme itkupilleinä lapsina. Mutta minkä sitä herkkyydelleen voi.
Fiksu, aina niin tasainen ja hassu Veera, joka saattoi yhtäkkiä vaan alkaa taputtaa sua käsivarsiin ja nauraa.
Kuvataiteellinen lahjakkuus Iina,joka joskus ilmoitti haluavansa olla pingviini ja jonka naurua ei hevillä pysäytetä. Kukaan on tuskin unohtanut lukion äidinkielen opettajan katkeraa ”Mukavaa, että jollain on hauskaa” –kommenttia parituntisen naurumyrskyn keskellä.
Sekä hiljaiset pojat, musikaalinen Antti ja Matti, joka lähti oikeastaan yhtä vaivihkaa kun tulikin.
Tyttöjen kanssa oltiin Iinaa lukuun ottamatta kaikki samalla ilmaisutaidon kurssilla. Samaisella kurssilla tunsin vihdoin saavani taas vanhat kaverini takaisin. Me oltiin pitkästä aikaa rennosti yhdessä ja naurettiin mm. opettajalle ja sen typerälle "kisu tahtoo kodin" -leikille, jonka se aina itse hävisi. Ja nauretaan sille vieläkin. Hih.
Isoskurssin myötä meidän porukka taas laajeni parilla miesotuksella, joista toisen herrashenkilön kanssa en olisi ikinä kuuna päivänä uskonut ystävystyväni tuolloin. Asia, joka lähinnä teki mieli toteuttaa, oli motata kyseistä teinipojanturjaketta turpaan. Varsinkin kun tokkuraisena hetken torkuttuani herään ja kyseinen henkilö löytyy sängystäni. Tässä sitä kuitenkin ollaan edelleen neljän vuoden tuntemisen jälkeen, vaikkakin varmaan ollaan käyty vuoroin vieraissa ärsytyskynnyksellä. Lisää kaisloja!(hih. hih.)
No, ysiluokan jälkeen meistä kaikista tuli lukiolaisia. Lukion aikana jo ysiluokan aikana laajentunut porukka sulautui vahvemmin yhteen, eikä sen jälkeen eri paikkakunnillekaan muuttaminen ole meitä erottanut.
Merkitystä ei ole sillä,kuka on joskus tehnyt, mitä on tehnyt, kuka on sanonut mitä on sanonut, vaan sillä, että me ollaan ME. Ja meitähän on paljon, porukka on suurentunut kokoajan..
Meillä kaikilla on toisemme. Missä ikinä ollaankaan. (Patterin korjaamiseen ohjeet saa facebookista. Vaikkakin rikki se edelleen on :D) Kukin omanlaisensa persoona, kukin omalla tavallaan ihana. Takana pisimmillään 16 vuotta yhteistä taivalta.
Paljon on siis koettu ja paljon vielä edessä.
Harvoin sitä tulee sinällään ajateltua, missä olisinkaan ilman teitä? (hukassa)
En ole varmaan koskaan sanonut tätä, mutta:
Olette rakkaita.
tärisin viimeistä lausetta kirjoittaessani.
Jep, olisin
todella hukassa.
En mä vois kuvitellakaan, ettei
teitä olis ollenkaan, mun elämässä,
Hyvää ystävänpäivää <3
(ps. tiedän, että rakastatte mua nyt kun Tuuli soi teidän päässä loppupäivän)
En nyt tiedä itkeäkö vaiko nauraa, kello on melkee kolme yöllä ja aloitin tän ennen kahtatoista. Bloggerin fontit bugaa ja mulla on nälkä. Ruokkikaa mut. Phih.
Hyvää ystävänpäivää <3
(ps. tiedän, että rakastatte mua nyt kun Tuuli soi teidän päässä loppupäivän)
En nyt tiedä itkeäkö vaiko nauraa, kello on melkee kolme yöllä ja aloitin tän ennen kahtatoista. Bloggerin fontit bugaa ja mulla on nälkä. Ruokkikaa mut. Phih.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)