Olen itkenyt verta tapellessani koulun viimeisten tehtävien, ah niin raggaiden excel-taulukkojen kanssa sekä yrittäjäkurssia tuskaillen. Aluksi ilman pohjamateriaalia.
Whoo, kirjoitanpas tässä esseen yrittämisestä ilman pohjamatskua ja minkäänlaista muistikuvaa lukion yhtiksen tunneista. Tai no, muistan mä kyllä ne tunnit.
"Tämän kynän minä ostin Ateneumista." *voidetuubia muistuttaneen mustekynän tuote-esittely*
"Tässä kirjan kannessahan on ilmiselvä Kari Grandi!"
Go Paavo.
No, sainpas pohjamateriaalit ja nyt mulla on tehtäväsivulla palautettuna abouttiarallaa 30 ARVIOIMATONTA tehtävää. Opettajien mukaan valmistuisin isänpäivänä. Onnea vaan heille noiden arvioimisessa.
Nyt kun oon saanut lähes kaiken valmiiks ja piti lähiaikoina lähtee 400 km päähän koululle
ilmoittaa auto että sen syrämmestä ottaa. Toisinsanoen katalysaattori/jokurandommoottorinosapaskanavalo syttyi syksyn kylmään pimeyteen ja and we're gonna let it burn burn burn... MUR.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti