Just blogia selaillessa mietin, että koskakohan mahdoin aloittaa tän pitämisen.
Badabooooom, päivälleen vuosi sitten!
Joten, Happy Birthday, Grattis, Joyeux anniversaire etc. sählinkiblogi! Tuokoon tulevat vuodet lisää sählinkejä mukanaan.
torstai 26. syyskuuta 2013
torstai 19. syyskuuta 2013
Kids, you know...
...when a relationship comes to a certain phase you start creating some kind of telepathic connection with your partner.
Well, last night this happened to us too.(hyvä yritys olla Ted Mosby)
Kaikki siis alkoi siitä kun näin unta, että olin punnitsemassa leipiä (jonkin sortin vaaleita maalaislimppuja) keittiönpöydän ääressä. (Älkää kysykö miksi, nää unet on aina yhtä älyttömiä.) Ne oli sievästi pussitettu semmosiin "ikkunallisiin" pusseihin, mut osa leivistä oli tosi jauhosia päältä. Siinä sitten tuli vastaan ylipainonen leipämöhkö ja suorastaan järkytyin kun painoa oli enemmän kuin muilla leivillä. Kysyin poikaystävältä, joka oli tätä punnitustoimenpidettä niin mielenkiinnolla seurannut, että miten tämä nyt voi painaa 300 grammaa enemmän (iso leipä :D). Ja juuri kun hän oli unessa käskemässä ravistelemaan siitä jauhot pois fiksusti komennolla "liikuta sitä", uni katkeaa kesken lauseen ja herään siihen, kun parempi puoliskoni oikeasti sanoo ääneen
"Liike".
Tirsk. Hetken kuluttua nukahdan hämmennyksissäni uudestaan ja unen rajamailla häilyessäni näen itseni taas pöydän ääressä ravistelemassa leipää. Kysyn unessa "Näinkö?"
Ja herään siihen kun toinen vastaa mulle vieressä "Juu".
Telepaattinen yhteys oli siis heti hyötykäytössä ja leipäongelma saatiin ratkaistua oikein rakentavalla keskustelulla.
Well, last night this happened to us too.(hyvä yritys olla Ted Mosby)
Kaikki siis alkoi siitä kun näin unta, että olin punnitsemassa leipiä (jonkin sortin vaaleita maalaislimppuja) keittiönpöydän ääressä. (Älkää kysykö miksi, nää unet on aina yhtä älyttömiä.) Ne oli sievästi pussitettu semmosiin "ikkunallisiin" pusseihin, mut osa leivistä oli tosi jauhosia päältä. Siinä sitten tuli vastaan ylipainonen leipämöhkö ja suorastaan järkytyin kun painoa oli enemmän kuin muilla leivillä. Kysyin poikaystävältä, joka oli tätä punnitustoimenpidettä niin mielenkiinnolla seurannut, että miten tämä nyt voi painaa 300 grammaa enemmän (iso leipä :D). Ja juuri kun hän oli unessa käskemässä ravistelemaan siitä jauhot pois fiksusti komennolla "liikuta sitä", uni katkeaa kesken lauseen ja herään siihen, kun parempi puoliskoni oikeasti sanoo ääneen
"Liike".
Tirsk. Hetken kuluttua nukahdan hämmennyksissäni uudestaan ja unen rajamailla häilyessäni näen itseni taas pöydän ääressä ravistelemassa leipää. Kysyn unessa "Näinkö?"
Ja herään siihen kun toinen vastaa mulle vieressä "Juu".
Telepaattinen yhteys oli siis heti hyötykäytössä ja leipäongelma saatiin ratkaistua oikein rakentavalla keskustelulla.
perjantai 13. syyskuuta 2013
It's raining cream - halleluuujaaah ja epäonnnisista epäonnisin päivä.
As you may all know olen ammatiltani kokki.
Ja olen hyvä työssäni - ainakin joskus silloin tällöin.
Eilen tehdessäni ruokaa tartuin rivakasti viimeiseen ruokakermapurtiloon, joka vihreydellään jääkaapin sekamelskasta hohti (okei, tää kuulosti nyt siltä kun se ois ollu homeessa, mutta siis se purkin ULKOPINTA oli väritykseltään vihreä.) Ravistelin tätä epähomeista ystävääni, kunnes tajusin seisovani kermasateessa.
Lattialla oli kaks isoa pikkusten läikkien muodostamaa rinkiä, liedellä oli pari isohkoa pisaraa ja mun yläkroppani alkoi muistuttaa kutakuinkin dalmatialaista tai myrkkysammakkoa.
SE PURKKI OLIKIN AUKI DDDDD: ja fiksuna ja filmaattisena, olin taittanut sen nokan alas ja tunkenut sen hyllylle, jossa yleensä säilytän vain avaamattomia kermapurtiloita. JESH.
Tänään aamulla ajattelin lähteä katsastamaan ihanaa punaista vauhtihirmuani ennen kuin aika, joka mielestäni päättyi 22.9, menisi umpeen. Kaivoin aiemmin tulleet kahden eri firman katsastuskutsut esiin ja *insert horror music here* "Muistathan, että autosi on katsastettava 5.5.-5.9 välisenä aikana"
*insert screaming here*
NOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOO!
Paniikkigooglailun jälkeen lähdin suunnistamaan katsastusasemalle, josta lähdin kourassani lappu, joka olisi yhtähyvin voinut olla mun ruotsin koe. "AVKÄND"
Kunnioitettavan 10 vuoden iän saavuttaneen koppikseni peräröörissä oli hole.
Takaisintulomatkalla meinasin vielä vetää koslallani kumoon Tuomas Enbusken, mitäs buski suojatielle käytyään ensin sisäistä taistelua itsensä kanssa "BuskenEnBusken".
Kaiken kukkuraksi mulla on heittänyt päästä pitkin päivää (miten tämä muka poikkeaa normaalista) ja kävinkin äsken pistämässä kylppärin laatoituksen uusiksi. Okei, en ihan sentään, mutta vessanpönttöä hellin ja puhuin mukavia putkistoon.
4 minuuttia sitten mun olis pitänyt lähteä tanssitreeneihin. Kreit.
Mittarissa punanen viiva nousee mukavasti 38 yli ja minä vedän nappia naapaan (naaman ja navan risteytys?!) ja painun soutuveneellä höyhensaarille (ekologisempaa kun auton pakoputkikin nyt falskaa).
Hyvää perjantai 13. till alla.
Ja olen hyvä työssäni - ainakin joskus silloin tällöin.
Eilen tehdessäni ruokaa tartuin rivakasti viimeiseen ruokakermapurtiloon, joka vihreydellään jääkaapin sekamelskasta hohti (okei, tää kuulosti nyt siltä kun se ois ollu homeessa, mutta siis se purkin ULKOPINTA oli väritykseltään vihreä.) Ravistelin tätä epähomeista ystävääni, kunnes tajusin seisovani kermasateessa.
Lattialla oli kaks isoa pikkusten läikkien muodostamaa rinkiä, liedellä oli pari isohkoa pisaraa ja mun yläkroppani alkoi muistuttaa kutakuinkin dalmatialaista tai myrkkysammakkoa.
SE PURKKI OLIKIN AUKI DDDDD: ja fiksuna ja filmaattisena, olin taittanut sen nokan alas ja tunkenut sen hyllylle, jossa yleensä säilytän vain avaamattomia kermapurtiloita. JESH.
Tänään aamulla ajattelin lähteä katsastamaan ihanaa punaista vauhtihirmuani ennen kuin aika, joka mielestäni päättyi 22.9, menisi umpeen. Kaivoin aiemmin tulleet kahden eri firman katsastuskutsut esiin ja *insert horror music here* "Muistathan, että autosi on katsastettava 5.5.-5.9 välisenä aikana"
*insert screaming here*
NOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOO!
Paniikkigooglailun jälkeen lähdin suunnistamaan katsastusasemalle, josta lähdin kourassani lappu, joka olisi yhtähyvin voinut olla mun ruotsin koe. "AVKÄND"
Kunnioitettavan 10 vuoden iän saavuttaneen koppikseni peräröörissä oli hole.
Takaisintulomatkalla meinasin vielä vetää koslallani kumoon Tuomas Enbusken, mitäs buski suojatielle käytyään ensin sisäistä taistelua itsensä kanssa "BuskenEnBusken".
Kaiken kukkuraksi mulla on heittänyt päästä pitkin päivää (miten tämä muka poikkeaa normaalista) ja kävinkin äsken pistämässä kylppärin laatoituksen uusiksi. Okei, en ihan sentään, mutta vessanpönttöä hellin ja puhuin mukavia putkistoon.
4 minuuttia sitten mun olis pitänyt lähteä tanssitreeneihin. Kreit.
Mittarissa punanen viiva nousee mukavasti 38 yli ja minä vedän nappia naapaan (naaman ja navan risteytys?!) ja painun soutuveneellä höyhensaarille (ekologisempaa kun auton pakoputkikin nyt falskaa).
Hyvää perjantai 13. till alla.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)