Mitähän maailmanvallotusta mahtaa porkkanat juonia?
Ja mikä helvetin vika on torstaipäivissä varsinkin yhdistettynä työharjoitteluun ja porkkanoihin?!
Ekassa työharjottelussa ekan viikon torstaina veitsi suuttui ja kosti mulle, koska porkkana yritti tunkea meidän väliin. Tuloksena muutaman millin syvynen haava vasemman käden pikkurillissä. Ei kiva.
Nyt toisen työharjottelun ekan viikon torstaina jälleen suhteen toinen osapuoli kosti mun vasemmalle kädelle, porkkanan yrittäessä tulla väliin. Tällä kertaa damagesta kärsi nimetön. Rauha hänen haavattomalle sormenpäälleen.
Tän päiväsestä entistä surkuhupaisampaa tekee se, että MÄ EN OO VASENKÄTINEN. Miten helevetissä voi oikeesti olla mahdollista raastaa suht. syvä haava siihen käteen, millä sä et ees raasta?! :DD
Raastinrauta perkele iski arvaamatta kun minä ihan viattomasti kaavin _oikealla_ kädellä raastetta pois sen sisältä. Ehkäpä koskin väärään paikkaan ja se puras :( Tai sitten osuin sen G-pisteeseen ja se... Antaa olla.
Mulla on vielä kaks harjottelua jäljellä ja kaks vasemman käden sormea, jotka ei oo kärsiny vielä minkäänlaista tuhoa. (etusormen kimppuun kävi saaristolaisleivästä suuttunut veitsi </3) Innolla siis kohti uusia harjottelujaksoja ja niiden ekoja torstaita porkkanoineen! Wii.
torstai 27. syyskuuta 2012
keskiviikko 26. syyskuuta 2012
Alku ja sen jatko
Ei se karkki, vaan tarina. Mikäli alku ees oli karkki. Olihan se?
Kaikki alkoi eräästä epäonnen päivästä. Okei, lähes viikosta, kunhan yritin luoda itsestäni onnenmyyrän kuvan. Tosin en tiedä kuinka kaunis onnenmyyrä oikeasti olisi. Myyrä pepsodenthymyllä, voittajan kruunu päässä? Hienot juhlallisuudet? ... Mutta multaa on myyrällä varpaissaan! Ahaa, ahaa, ahaa! Busted, Mole!
Niin, siis kaikki alkoi tästä eräistä päivistä, jolloin epäonnen myyrä oli ystäväiseni. Ja näistä eräistä epäonnen päivistä tein keskustelun demiin. Puhe epäonnestani, josta tiedon saadessaan Hannu Hanhi saisi sydänkohtauksen ihan vain puhtaasta järkyutyksestä, levisi demissä kuin kulovalkea. Suosioni määrä alkoi huidella sellaisissa sfääreissä,että Ismo Laitelakin laihtuisi kateudesta kuullessaan tästä!
(Olisipa kuullutkin, ismolla on iso massu :( )
Miten niin liioittelen?
Here's how the story went (tapahtumat sijoittuvat aikavälille 12-13.9):
Eilen:
1. Oon kipsuttelemassa nätisti autosta pankkiautomaatille, kun tajuan, että pankkikortti on tehnyt katoamistempun.
2. Palatessani kämpälle alan leikkimään mestarietsivää ja käännän sekä sen, että auton ylösalaisin. Fiksuna tyttönä katson jopa jääkaapista, koska pankkikortithan kuuluvat mun normaaliin ruokavalioon. Varsinkin se hologrammiosa on erittäin ravintopitoinen. (okei, oikeesti tarkistin vaa, etten oo ajatuksissani latonu sitä ostosten mukana kaappiin)
3. Kun korttia ei löydy, lähden takaisin kaupungille. Taloni hissi on totta kai varattu, joten päädyn menemään 4 kerrosta alaspäin portaita pitkin. Ihan vaan huvin ja urheilun vuoksi ja naapurin mammojen iloksi vetäsen melkeen mahaplätsin portaissa heti alkuunsa. (Ulkona sato kaatamalla, mutta ei sentään sisällä olevista portaista vesiliukumäkeä tee! D: )
4. Päästessäni kovan urheilusuoritukseni jälkeen alakertaan tajuan toisen uusista korviksistani olleen omatoiminen ja lähteneen omin päin metsästämään mun pankkikortin salapiiloa. Mahtavaa. Ja sehän en tietenkään ollut minä, joka juuri aiemmin koulussa sanoi "Kyllä tämmöset roikkuvat korvissa pysyy ilman varsinaista lukkoakin, kunhan vaa taittaa sitä koukkua tarpeeks!"
5. Ajatushäiriöissäni olen jo menossa hissiin, joka juuri sopivasti tuli alas yksi naapuri ja tämän lapsen lapsi (tai lapsenlapsen lapsi tai lapsenlapsenlapsen lapsi, whatever…) kyydissään. Naapurin ainoat sanat olivat ”hän sanoi, että sieltä tulee joku punatukkainen” viitaten muksuun, joka näki mut hissin ovien raosta. Hieno huomio Hermanni.
6. Kiipeän portaat takasin ylös hissun kissun ja kalautan sääreni portaaseen. Manaan ku mikäkin pahanen rekkamies itsekseni käytävässä ja kuulen kun alakerrassa aukeaa ovi. Terrrrve vaan naapurit, hieno päivä tänään – AI SAATANA! Vaan sullekin.
7. Kämppä on ku pahemmanki tornadon jäljiltä ja pyörin siellä ku mikäkin tasmanian tuholainen aiheuttaen vain enemmän kaaosta ja paniikkia
8. Menen hissillä takaisin alas ja heti ulos päästyäni alan kulkemaan pers pitkänä, ahteri sojottaen kohti Otavaa, naama kiinni asfaltissa, kunnes tajuan, että pihalla seisoo tämä hissistä tullut naapuri, lapsenlapsen potkulautaillessa. Naapuri katsoo mua kuin mielenvikasta.
9. Selitän tilanteen pankkikortista lähtien ja naapurin ainoa reaktio on ”Jaa”. Tämä komentaa lapsenlapsensa sisälle. (Poika oli oikeasti nimeltään HERMANNI D: )
10. Jatkan vainukoiran tyyliin kulkemista ja tunnen muutamat oudoksuvat katseet ahterissani edetessäni kohti autoa. Hei vaan naapurit, tänään on täysikuu!
11. Ulkona satoi, joten lähdin kaupungille autolla. Kuitenkin laskettuani varmasti nyt kaikille naapureille tutuksi tulleen sulopehvani, tajuan, että auton bensamittari alkaa mennä miinuksen puolelle. No, kaipa se vielä riittää?
12. Mun ensimmäisenä pysähtymispaikkana oli ravintola, josta kävin kysymässä työharjottelupaikkaa. Josko korvis olisi tippunut sinne. Kierrän ympyrää vainukoirastailiin ja voin olla varma, että tulevat työkaverini saavat minusta ja takalistostani erittäin hyvän ensivaikutelman!
13. Seuraava pysäkki: k-market, jossa käytin korttia viimeksi maanantaina ja jonka parkissa auto oli myös automaatille mentäessä. Noh, korttia ei ollut löydetty kaupasta. Onneksi olen kuitenkin über hyvä parkkeeraja ja erittäin vaatimaton, olin onnistunut parkkeeraamaan autoni samaan ruutuun kuin aiemmin päivällä. Auton vierestä bongaan kadonneen korvikseni. Harmikseni se ei kuitenkaan ollut löytänyt pankkikorttia :( Phyh.
14. Kierrän kaikki paikat kaupoista poliisilaitokseen ja kouluun. Koulusta suuntana oli pankit, joista ensimmäisen oven kahvaa rynkytän oikeen nautinnolla, kunnes tajuan, että mun tuurillahan se oli mennyt kiinni 30 minuuttia sitten. Ja totta maar toinenkin oli päästänyt työntekijänsä takaisin luontoon vain 5 minuuttia ennen kuin saavuin ovelle.
15. Tähän väliin voisin huomauttaa, että tuo kortti on ainoa, millä saisin rahaa täälläpäin tililtä ulos, sillä opiskelupaikkakuntaa lähimpänä, ”oikeaa laatua” oleva pankki on 100km päässä. Bensaa ois riittäny ehkä 10km reissulle. JES!
16. Herää toiveajatus siitä, että joku naapuri ois voinu löytää mun kortin. Joo, melkee koko talo on täys vanhoja kivoja mammoja (paitsi se yksi pihalla tönöttänyt ”kinosti” –mamsseli), kyllä ne sen kortin tuo mulle postiluukusta tai jostain. PAITSI ETTÄ MULLA ON POSTILUUKUSSA VÄÄRÄ SUKUNIMI ! D:
16. Takaisin kämpälle penkomaan. Korttia ei näy, mutta onneks löysin sentään takin taskusta 2€! Hianoo! ”Täl mää pärjäänki jo puol vuotta!”
16. Käännän vaatekaapinkin uudelleen ylösalaisin, sillä mulla maanantaina jalassa olleet siniset farkut olin laittanut takaisin kaappiin ennen kuin otin ne taas eilen käyttöön. Jospa kortti ois tipahtanu taskusta housupinon taakse hyllylle?
17. Tai ainakin niin mä luulin, et se ois voinu olla niiden sinisten taskussa… Koska miettiessäni mitä mulla oli maanantaina päällä, tajusin että EI VITTU MULLA OLI MAANANTAINA NE MUSTAT FARKUT JOITA EN MELKEEN KOSKAAN KÄYTÄ JA TUNGIN SEN KORTIN KAUPASSA HOUSUJEN TASKUUN…..
18. Mutta mähän tutkin jo vaatekaapin, eikä se siellä ollu. Luovutan, vien alakerran ilmotustaululle lapun. Toisaalta, jos se sittenki ois. NO EI KYLLÄ OLE… Mut mitä jos kuitenkin?
19. Tarkistan taskut ja mikähän se siellä kurkistaa, tuituitui. Kaikki tää vaiva ja kortti oli kokoajan niin lähellä, et hyvä kun ei ihan purassu. Ei näin.
(Tänään: )
20. Tänä aamuna kun luulen kaiken tuskan olevan ohitse ja oon hyvin nukkunut… Vedän nyt lähes mahaplätsin tossa helevetin kurasella pihalla, koska kompastuin huonosti takasin paikalleen salaojaremontin jälkeen laitettuihin laattoihin. Laskeuduin kuitenkin elintasomassuni sijaan polvilleni, kosimaan näkymätöntä sulhoani mp3-soittimen toimittaessa sormusrasian virkaa.
21. Koulussa tehdessä leipiä ensin loppuu leipä. Tämän jälkeen kun jälellä on enää yks voileipä ilman kinkkua se viimenen ja ainoo kinkkuviipale tekee seuran puutteessa yksin angstatessaan harakirin laatikosta lattialle. Aaaaaghh.
22. Espressokeitin käy muhun kuumempana ku hella kutosella ja mun peukalo palaa osassa, jonka ei ees pitäs olla kuuma!
23. Tullessani kotiin en ees tiiä mitä o tapahtunu, mutta kämpässä oli ihan kivan trooppinen ilmasto. Jes, tropiikin lomailua, kookospähkinä kouraa ja menoks. Tosin tropiikissa tuskin tuoksahtaa vienosti viemärille…
24. En ees uskalla ajatella, mitä seuraavaks. En vaan tajua, miten kaikki jutut voi kasaantua näin sumppuun. Keväälläki oli pari niin koomista päivää, että meni kyllä rajusti yli…
25. Kannattaa varoa, mitä sanoo, sillä näin 4min myöhemmin:
En osaa selvästikään enää ees laskea. Nimimerkillä 14,15,16,16,16,17.
26. Ja ei, en aio korjata tuota edellä mainittua. Ja voi kyllä, tämä sen kun jatkuu ja jatkuu!
27. Kuin myös tämän kohdan seuraukset… Eilen katsoessani Elämä Lapselle - konserttia ja juontajan ilmoittaessa, että seuraava esiintyjä on Tuuli, kävi mun aivoissa joku ihme reaktio sillai *DOJOJOOOOOOINGGGGGGG*, jonka seurauksena mulla on siitä hetkestä lähtien soinu päässä "MISSÄÄ ON MUN SALAAAISUUUUUUUUUUDEEEEEEEET" Miksi?! Se ei ees laulanut ota biisiä!
28. MITKÄ on mun salaisuudet…..
29. Tänään ku soitin itelleni työssäoppimispaikkaa kevääksi, niin puhelimeen vastannut keittiöpäällikkö oli oikeesti todella hitaan kuulonen.
"Nii kysyisin, että voiko maaliskuussa tulla sinne keittiöpuolelle työssäoppimaa"
Saatoin suorastaan kuulla ku sen päässä raksutti
*Kysymys ---- minä ------ keittiöpäällikkö ----- olen....Työssäoppiminen ------ maaliskuu ----- keittiö ----------- onnistunee.*
"Joo, eiköhän se käy."
"Ja varmaan ihan omat työvaatteet ja näin?"
*Kysymys ------ oma ------- työvaate ------ harjoittelija ------- kyllä. Veitsisarja ------- oma ------- mukaan ---- ehkä. Meillä ---- veitsiä----- on*
"Joo, omat työvaatteet ja veitsisarjankin voi ottaa, vaikka on meilläkin veitsiä"
Voin jo kuvitella sen työssäoppimisjakson.
”Simpukat--- sinä --- hoitaa”
”Sinä-------perunat--------kattila”
Okei, ei se sentään puhunu hittaasti :D
30. Näitä on kohta niin paljon, että saisin kirjan aikaseks. ”Anna ja elämän vaikeudet - Piristyskirja niille, joita elämä ei potki, vaan heittää pesäpallolla kovaa ja usein.”
31. Aloin sitte tekeen rahkapullia. Möhelsin hippasen ku katoin vaa normi pullataikinan reseptin ja aattelin, että tungen sitte vaa ilosena niiden keskelle vähä sitruunarahkaa purkista ja voilá! Nyt kun googlailin rahkapullia, huomasin, että voitelun lisäks täytteeseenki tarvii rahkan sekaan kananmunaa….
32. Eeehehehee! SYNTAX ERROR (lukion matikantunnit< 3 )
I have only one egg. :( ja 'cause you were my only one, woo-oo-ooo only one, yeee-eee-e my only one... Aattelin käyttää sen voiteluun. Möhmöhmöh. Sori rahka, ei munaa sulle tänään.
33. AAAAAAGH, mun pullista tuli jäätävän isoja!
Ja kun selitin tätä kaverille, kävi näin:
”niistä piti tulla pieniä, sitte niistä tuliki keskikokosia ja uunissa niistä o tullu kaks kappaletta giganttisen isoja pullamöhköjä.
(ensin meinas tulla typo pullamörköjä. Söpöä< 3 ) "
Pullamörkö ಠ_ಠ
____
Kaiken kruunaa se, että:
1. Eilen aamulla kun menen toista kertaa töihin: a) 1 kpl pakastimia on sanonut sopimuksensa irti b) Vedenkeitin on hajonnut c) keittiön kylmiö on hajonnut. Ehkäpä kylmiö traumatisoitui kun ei päässytkään astumaan toista kylmiötä liikuntakyvyttömyytensä vuoksi. KYLLÄ, kylmiöllämme oli juoksuaika! (siinä oli kyltti: "Minulla on juoksuaika")
2. Tänään kun oon töissä, pomo käskee hakemaan kylmiöstä 10 punasipulia, kuorimaan ja pilkkomaan ne. Kun oon kuorinut 9 sipulia, itkenyt silmät päästäni, koska sipulit on mun ystäviä ja kuoriminen (=nylkeminen!) on sipulimurha, ripsarivanat huitelee jossain lattiantasolla, niin pomo tulee kylmiön suunnalta muovipussi kädessä.
"Sä varmaan haluat tappaa mut tai jotain, mut tässä ois tämmösiä"
Mmh, valmiiks kuorittuja punasipuleita. Dänke, näitähän mä en ois alunperinkään kaivannut.
3. Onnistuin ajatushäröissäni (ketäpä ei suris sipuleita puol päivää) tekemään kotikaljan kylmään veteen. Siellä sitten yriteltiin saada sitä hiivaa aktivoitumaan tunkemalla se 20 litran fati uunin päälle lämpöseen. Tuitui vaan.
4. Meinasin saaha sydärin, koska eräs kattila kävi vähän villinä ja yritti selvästi astua toista kattilaa! Se yhtäkkiä vaan liikahti tän toisen päällä/päälle uunin päällä. Huomenna keittöllä on varmaan kasa jotain sekundalaatua olevia pikkukasareita.
Kaikki alkoi eräästä epäonnen päivästä. Okei, lähes viikosta, kunhan yritin luoda itsestäni onnenmyyrän kuvan. Tosin en tiedä kuinka kaunis onnenmyyrä oikeasti olisi. Myyrä pepsodenthymyllä, voittajan kruunu päässä? Hienot juhlallisuudet? ... Mutta multaa on myyrällä varpaissaan! Ahaa, ahaa, ahaa! Busted, Mole!
Niin, siis kaikki alkoi tästä eräistä päivistä, jolloin epäonnen myyrä oli ystäväiseni. Ja näistä eräistä epäonnen päivistä tein keskustelun demiin. Puhe epäonnestani, josta tiedon saadessaan Hannu Hanhi saisi sydänkohtauksen ihan vain puhtaasta järkyutyksestä, levisi demissä kuin kulovalkea. Suosioni määrä alkoi huidella sellaisissa sfääreissä,että Ismo Laitelakin laihtuisi kateudesta kuullessaan tästä!
(Olisipa kuullutkin, ismolla on iso massu :( )
Miten niin liioittelen?
Here's how the story went (tapahtumat sijoittuvat aikavälille 12-13.9):
Eilen:
1. Oon kipsuttelemassa nätisti autosta pankkiautomaatille, kun tajuan, että pankkikortti on tehnyt katoamistempun.
2. Palatessani kämpälle alan leikkimään mestarietsivää ja käännän sekä sen, että auton ylösalaisin. Fiksuna tyttönä katson jopa jääkaapista, koska pankkikortithan kuuluvat mun normaaliin ruokavalioon. Varsinkin se hologrammiosa on erittäin ravintopitoinen. (okei, oikeesti tarkistin vaa, etten oo ajatuksissani latonu sitä ostosten mukana kaappiin)
3. Kun korttia ei löydy, lähden takaisin kaupungille. Taloni hissi on totta kai varattu, joten päädyn menemään 4 kerrosta alaspäin portaita pitkin. Ihan vaan huvin ja urheilun vuoksi ja naapurin mammojen iloksi vetäsen melkeen mahaplätsin portaissa heti alkuunsa. (Ulkona sato kaatamalla, mutta ei sentään sisällä olevista portaista vesiliukumäkeä tee! D: )
4. Päästessäni kovan urheilusuoritukseni jälkeen alakertaan tajuan toisen uusista korviksistani olleen omatoiminen ja lähteneen omin päin metsästämään mun pankkikortin salapiiloa. Mahtavaa. Ja sehän en tietenkään ollut minä, joka juuri aiemmin koulussa sanoi "Kyllä tämmöset roikkuvat korvissa pysyy ilman varsinaista lukkoakin, kunhan vaa taittaa sitä koukkua tarpeeks!"
5. Ajatushäiriöissäni olen jo menossa hissiin, joka juuri sopivasti tuli alas yksi naapuri ja tämän lapsen lapsi (tai lapsenlapsen lapsi tai lapsenlapsenlapsen lapsi, whatever…) kyydissään. Naapurin ainoat sanat olivat ”hän sanoi, että sieltä tulee joku punatukkainen” viitaten muksuun, joka näki mut hissin ovien raosta. Hieno huomio Hermanni.
6. Kiipeän portaat takasin ylös hissun kissun ja kalautan sääreni portaaseen. Manaan ku mikäkin pahanen rekkamies itsekseni käytävässä ja kuulen kun alakerrassa aukeaa ovi. Terrrrve vaan naapurit, hieno päivä tänään – AI SAATANA! Vaan sullekin.
7. Kämppä on ku pahemmanki tornadon jäljiltä ja pyörin siellä ku mikäkin tasmanian tuholainen aiheuttaen vain enemmän kaaosta ja paniikkia
8. Menen hissillä takaisin alas ja heti ulos päästyäni alan kulkemaan pers pitkänä, ahteri sojottaen kohti Otavaa, naama kiinni asfaltissa, kunnes tajuan, että pihalla seisoo tämä hissistä tullut naapuri, lapsenlapsen potkulautaillessa. Naapuri katsoo mua kuin mielenvikasta.
9. Selitän tilanteen pankkikortista lähtien ja naapurin ainoa reaktio on ”Jaa”. Tämä komentaa lapsenlapsensa sisälle. (Poika oli oikeasti nimeltään HERMANNI D: )
10. Jatkan vainukoiran tyyliin kulkemista ja tunnen muutamat oudoksuvat katseet ahterissani edetessäni kohti autoa. Hei vaan naapurit, tänään on täysikuu!
11. Ulkona satoi, joten lähdin kaupungille autolla. Kuitenkin laskettuani varmasti nyt kaikille naapureille tutuksi tulleen sulopehvani, tajuan, että auton bensamittari alkaa mennä miinuksen puolelle. No, kaipa se vielä riittää?
12. Mun ensimmäisenä pysähtymispaikkana oli ravintola, josta kävin kysymässä työharjottelupaikkaa. Josko korvis olisi tippunut sinne. Kierrän ympyrää vainukoirastailiin ja voin olla varma, että tulevat työkaverini saavat minusta ja takalistostani erittäin hyvän ensivaikutelman!
13. Seuraava pysäkki: k-market, jossa käytin korttia viimeksi maanantaina ja jonka parkissa auto oli myös automaatille mentäessä. Noh, korttia ei ollut löydetty kaupasta. Onneksi olen kuitenkin über hyvä parkkeeraja ja erittäin vaatimaton, olin onnistunut parkkeeraamaan autoni samaan ruutuun kuin aiemmin päivällä. Auton vierestä bongaan kadonneen korvikseni. Harmikseni se ei kuitenkaan ollut löytänyt pankkikorttia :( Phyh.
14. Kierrän kaikki paikat kaupoista poliisilaitokseen ja kouluun. Koulusta suuntana oli pankit, joista ensimmäisen oven kahvaa rynkytän oikeen nautinnolla, kunnes tajuan, että mun tuurillahan se oli mennyt kiinni 30 minuuttia sitten. Ja totta maar toinenkin oli päästänyt työntekijänsä takaisin luontoon vain 5 minuuttia ennen kuin saavuin ovelle.
15. Tähän väliin voisin huomauttaa, että tuo kortti on ainoa, millä saisin rahaa täälläpäin tililtä ulos, sillä opiskelupaikkakuntaa lähimpänä, ”oikeaa laatua” oleva pankki on 100km päässä. Bensaa ois riittäny ehkä 10km reissulle. JES!
16. Herää toiveajatus siitä, että joku naapuri ois voinu löytää mun kortin. Joo, melkee koko talo on täys vanhoja kivoja mammoja (paitsi se yksi pihalla tönöttänyt ”kinosti” –mamsseli), kyllä ne sen kortin tuo mulle postiluukusta tai jostain. PAITSI ETTÄ MULLA ON POSTILUUKUSSA VÄÄRÄ SUKUNIMI ! D:
16. Takaisin kämpälle penkomaan. Korttia ei näy, mutta onneks löysin sentään takin taskusta 2€! Hianoo! ”Täl mää pärjäänki jo puol vuotta!”
16. Käännän vaatekaapinkin uudelleen ylösalaisin, sillä mulla maanantaina jalassa olleet siniset farkut olin laittanut takaisin kaappiin ennen kuin otin ne taas eilen käyttöön. Jospa kortti ois tipahtanu taskusta housupinon taakse hyllylle?
17. Tai ainakin niin mä luulin, et se ois voinu olla niiden sinisten taskussa… Koska miettiessäni mitä mulla oli maanantaina päällä, tajusin että EI VITTU MULLA OLI MAANANTAINA NE MUSTAT FARKUT JOITA EN MELKEEN KOSKAAN KÄYTÄ JA TUNGIN SEN KORTIN KAUPASSA HOUSUJEN TASKUUN…..
18. Mutta mähän tutkin jo vaatekaapin, eikä se siellä ollu. Luovutan, vien alakerran ilmotustaululle lapun. Toisaalta, jos se sittenki ois. NO EI KYLLÄ OLE… Mut mitä jos kuitenkin?
19. Tarkistan taskut ja mikähän se siellä kurkistaa, tuituitui. Kaikki tää vaiva ja kortti oli kokoajan niin lähellä, et hyvä kun ei ihan purassu. Ei näin.
(Tänään: )
20. Tänä aamuna kun luulen kaiken tuskan olevan ohitse ja oon hyvin nukkunut… Vedän nyt lähes mahaplätsin tossa helevetin kurasella pihalla, koska kompastuin huonosti takasin paikalleen salaojaremontin jälkeen laitettuihin laattoihin. Laskeuduin kuitenkin elintasomassuni sijaan polvilleni, kosimaan näkymätöntä sulhoani mp3-soittimen toimittaessa sormusrasian virkaa.
21. Koulussa tehdessä leipiä ensin loppuu leipä. Tämän jälkeen kun jälellä on enää yks voileipä ilman kinkkua se viimenen ja ainoo kinkkuviipale tekee seuran puutteessa yksin angstatessaan harakirin laatikosta lattialle. Aaaaaghh.
22. Espressokeitin käy muhun kuumempana ku hella kutosella ja mun peukalo palaa osassa, jonka ei ees pitäs olla kuuma!
23. Tullessani kotiin en ees tiiä mitä o tapahtunu, mutta kämpässä oli ihan kivan trooppinen ilmasto. Jes, tropiikin lomailua, kookospähkinä kouraa ja menoks. Tosin tropiikissa tuskin tuoksahtaa vienosti viemärille…
24. En ees uskalla ajatella, mitä seuraavaks. En vaan tajua, miten kaikki jutut voi kasaantua näin sumppuun. Keväälläki oli pari niin koomista päivää, että meni kyllä rajusti yli…
25. Kannattaa varoa, mitä sanoo, sillä näin 4min myöhemmin:
En osaa selvästikään enää ees laskea. Nimimerkillä 14,15,16,16,16,17.
26. Ja ei, en aio korjata tuota edellä mainittua. Ja voi kyllä, tämä sen kun jatkuu ja jatkuu!
27. Kuin myös tämän kohdan seuraukset… Eilen katsoessani Elämä Lapselle - konserttia ja juontajan ilmoittaessa, että seuraava esiintyjä on Tuuli, kävi mun aivoissa joku ihme reaktio sillai *DOJOJOOOOOOINGGGGGGG*, jonka seurauksena mulla on siitä hetkestä lähtien soinu päässä "MISSÄÄ ON MUN SALAAAISUUUUUUUUUUDEEEEEEEET" Miksi?! Se ei ees laulanut ota biisiä!
28. MITKÄ on mun salaisuudet…..
29. Tänään ku soitin itelleni työssäoppimispaikkaa kevääksi, niin puhelimeen vastannut keittiöpäällikkö oli oikeesti todella hitaan kuulonen.
"Nii kysyisin, että voiko maaliskuussa tulla sinne keittiöpuolelle työssäoppimaa"
Saatoin suorastaan kuulla ku sen päässä raksutti
*Kysymys ---- minä ------ keittiöpäällikkö ----- olen....Työssäoppiminen ------ maaliskuu ----- keittiö ----------- onnistunee.*
"Joo, eiköhän se käy."
"Ja varmaan ihan omat työvaatteet ja näin?"
*Kysymys ------ oma ------- työvaate ------ harjoittelija ------- kyllä. Veitsisarja ------- oma ------- mukaan ---- ehkä. Meillä ---- veitsiä----- on*
"Joo, omat työvaatteet ja veitsisarjankin voi ottaa, vaikka on meilläkin veitsiä"
Voin jo kuvitella sen työssäoppimisjakson.
”Simpukat--- sinä --- hoitaa”
”Sinä-------perunat--------kattila”
Okei, ei se sentään puhunu hittaasti :D
30. Näitä on kohta niin paljon, että saisin kirjan aikaseks. ”Anna ja elämän vaikeudet - Piristyskirja niille, joita elämä ei potki, vaan heittää pesäpallolla kovaa ja usein.”
31. Aloin sitte tekeen rahkapullia. Möhelsin hippasen ku katoin vaa normi pullataikinan reseptin ja aattelin, että tungen sitte vaa ilosena niiden keskelle vähä sitruunarahkaa purkista ja voilá! Nyt kun googlailin rahkapullia, huomasin, että voitelun lisäks täytteeseenki tarvii rahkan sekaan kananmunaa….
32. Eeehehehee! SYNTAX ERROR (lukion matikantunnit< 3 )
I have only one egg. :( ja 'cause you were my only one, woo-oo-ooo only one, yeee-eee-e my only one... Aattelin käyttää sen voiteluun. Möhmöhmöh. Sori rahka, ei munaa sulle tänään.
33. AAAAAAGH, mun pullista tuli jäätävän isoja!
Ja kun selitin tätä kaverille, kävi näin:
”niistä piti tulla pieniä, sitte niistä tuliki keskikokosia ja uunissa niistä o tullu kaks kappaletta giganttisen isoja pullamöhköjä.
(ensin meinas tulla typo pullamörköjä. Söpöä< 3 ) "
Pullamörkö ಠ_ಠ
____
Kaiken kruunaa se, että:
1. Eilen aamulla kun menen toista kertaa töihin: a) 1 kpl pakastimia on sanonut sopimuksensa irti b) Vedenkeitin on hajonnut c) keittiön kylmiö on hajonnut. Ehkäpä kylmiö traumatisoitui kun ei päässytkään astumaan toista kylmiötä liikuntakyvyttömyytensä vuoksi. KYLLÄ, kylmiöllämme oli juoksuaika! (siinä oli kyltti: "Minulla on juoksuaika")
2. Tänään kun oon töissä, pomo käskee hakemaan kylmiöstä 10 punasipulia, kuorimaan ja pilkkomaan ne. Kun oon kuorinut 9 sipulia, itkenyt silmät päästäni, koska sipulit on mun ystäviä ja kuoriminen (=nylkeminen!) on sipulimurha, ripsarivanat huitelee jossain lattiantasolla, niin pomo tulee kylmiön suunnalta muovipussi kädessä.
"Sä varmaan haluat tappaa mut tai jotain, mut tässä ois tämmösiä"
Mmh, valmiiks kuorittuja punasipuleita. Dänke, näitähän mä en ois alunperinkään kaivannut.
3. Onnistuin ajatushäröissäni (ketäpä ei suris sipuleita puol päivää) tekemään kotikaljan kylmään veteen. Siellä sitten yriteltiin saada sitä hiivaa aktivoitumaan tunkemalla se 20 litran fati uunin päälle lämpöseen. Tuitui vaan.
4. Meinasin saaha sydärin, koska eräs kattila kävi vähän villinä ja yritti selvästi astua toista kattilaa! Se yhtäkkiä vaan liikahti tän toisen päällä/päälle uunin päällä. Huomenna keittöllä on varmaan kasa jotain sekundalaatua olevia pikkukasareita.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)