A Fat Cat
Sat On My Hat
Now My Hat is Flat
I DON'T LIKE THAT :(
Aina ei voi tuulihatut mennä niiku koulun keittiötunneilla.
Ne oli littania jo uuniin mennessään ja yks niistä näyttää ihan rekan jyräämältä kikkeliltä :c
perjantai 31. tammikuuta 2014
torstai 23. tammikuuta 2014
Torstaipäivissä on jotain hyvin mätää
1. Myöhästyn töistä, koska maailman kahdeksas ihme tapahtui ja VR oli liian _ajoissa_. Oon just ylittämässä rautatiesiltaa 10.16 (sen piti lähteä 10.21!!), ku nään, että juna tulee. Juoksen kusluistin kengilläni jäisen tunnelin ja portaat alas nähdäkseni vain kun juna lähtee ihan nenän edestä.
Vieressä työskennellyt työmies siinä sitten mutisee vielä ääneen jotain siitä, kuinka naiset on aina myöhässä. Fiilis: "LYÖNKÖ MÄ SUA NIILLÄ SUN TIKKAILLAS?"
2. Netti kaatuu heti aamusta ja surprise surprise netissä tehdyt pizzatilaukset ei tule perille. Myöskään maksukortin lukija ei samasta syystä sitten vaihteen vuoksi taaskaan toimi.
Kaiken kukkuraksi työkaveri oli ottanut työpaikan puhelimen vahingossa ed.iltana mukaansa ja se oli sitten unohtunut aamulla taskuun. ....missä se oli soinut 19 kertaa sinä aikana kun työkaveri oli kaikessa rauhassa purkanut kuormaa.
3. Kun netti sitten illalla toimii, niin puolestaan uuni käy tosi kuumana - lämpötila reilu 500 astetta (eihän se ookaan ku 200 astetta liikaa) ja ei jäähdy sitten millään. Ei muuta ku käännytetään pari asiakasta saman firman lähimpään toimipisteeseen ja pulju kiinni.
4. Junassa kotimatkalla 2 teinityttöä valittaa työpaikastaan:
"Mä en jaksa olla siel ku tuntipalkka on jotai 7 euroo tunti! Tai no, tänään periaattees niinku 3,5 € tunti."
"Tä?"
"Noko me oltii siel kaks tuntii."
Samat tytöt keskustelivat myös YO-kokeista:
"Eks se katota niiku ensi koulul ja sit se lähetetää sin jonnekki ja sielt tulee niinku arvosana?"
"Oota mä tsekkaan" *kaivaa kännykän esiin.* "Joo, kai se nii menee"
Miks musta tuntuu, että kyseiset tyttöset eivät ainakaan matikasta Laudaturia kirjota...
ps. ne molemmat tytöt oli blondeja
psps. Näin aamulla Jone Nikulan mennessäni metroon, whoo.
Vieressä työskennellyt työmies siinä sitten mutisee vielä ääneen jotain siitä, kuinka naiset on aina myöhässä. Fiilis: "LYÖNKÖ MÄ SUA NIILLÄ SUN TIKKAILLAS?"
2. Netti kaatuu heti aamusta ja surprise surprise netissä tehdyt pizzatilaukset ei tule perille. Myöskään maksukortin lukija ei samasta syystä sitten vaihteen vuoksi taaskaan toimi.
Kaiken kukkuraksi työkaveri oli ottanut työpaikan puhelimen vahingossa ed.iltana mukaansa ja se oli sitten unohtunut aamulla taskuun. ....missä se oli soinut 19 kertaa sinä aikana kun työkaveri oli kaikessa rauhassa purkanut kuormaa.
3. Kun netti sitten illalla toimii, niin puolestaan uuni käy tosi kuumana - lämpötila reilu 500 astetta (eihän se ookaan ku 200 astetta liikaa) ja ei jäähdy sitten millään. Ei muuta ku käännytetään pari asiakasta saman firman lähimpään toimipisteeseen ja pulju kiinni.
4. Junassa kotimatkalla 2 teinityttöä valittaa työpaikastaan:
"Mä en jaksa olla siel ku tuntipalkka on jotai 7 euroo tunti! Tai no, tänään periaattees niinku 3,5 € tunti."
"Tä?"
"Noko me oltii siel kaks tuntii."
Samat tytöt keskustelivat myös YO-kokeista:
"Eks se katota niiku ensi koulul ja sit se lähetetää sin jonnekki ja sielt tulee niinku arvosana?"
"Oota mä tsekkaan" *kaivaa kännykän esiin.* "Joo, kai se nii menee"
Miks musta tuntuu, että kyseiset tyttöset eivät ainakaan matikasta Laudaturia kirjota...
ps. ne molemmat tytöt oli blondeja
psps. Näin aamulla Jone Nikulan mennessäni metroon, whoo.
maanantai 20. tammikuuta 2014
Lähdetään kauas pois, sinne mis on lämmin....
Toisinaan sitä tosiaan kaipaa sitä kesätyöpaikan "ilmastointi rikki- keittiöllä tropiikki" - lämpötilaa.
Varsinkin niin hetkinä kun katsot makuuhuoneessa lämpömittariin, joka kertoo huoneen sisälämpötilan olevan ikkunan lähistöllä +12.
Normaalia alhaisemmasta lämpötilasta kielii mittarin lisäksi sekunnin murto-osassa työpöydällä jäähtynyt kahvi, ikkunan vieressä (vähäistä) auringonvaloa saamassa olleet kupsahtamaisillaan olevat kukat sekä se, että jos omistaisin pilkkihaalarin niin kulkisin pilkkihaalarissa sitten.
Korjaaja kävi tänään aiemmin ja totesi, että kaikki valittavat samaa ja ikkunat on vasta pari vuotta sitten (KÖHKÖH, uusimisvuosi oli 2000) uusittu, että niissä on priimat tiivisteet ja jos niitä nyt tiivistää lisää, niin keräävät kosteutta ja sitten tulee hometalo.
Okei joo, eihän ne tiivisteet repsottaneetkaan, mutta jumalauta kun ulkosempi ikkuna heiluu yläosastaan ku huono humalainen ja alhaalta siitä puuttu pala.
"Ei näille voi tehdä mitään, ei nää vedä, taloyhtiö vaan säästää lämmityksessä"
No paljonpa se säästää ku patterit on ny vihdoin lämmenneet, mut kaikki lämpö karkaa ikkunasta harakoille D: Eritoten makkarin ikkunasta tulee semmonen mukava pohjoisnapatuulahdus sisään 24/7.
Mur.
Varsinkin niin hetkinä kun katsot makuuhuoneessa lämpömittariin, joka kertoo huoneen sisälämpötilan olevan ikkunan lähistöllä +12.
Normaalia alhaisemmasta lämpötilasta kielii mittarin lisäksi sekunnin murto-osassa työpöydällä jäähtynyt kahvi, ikkunan vieressä (vähäistä) auringonvaloa saamassa olleet kupsahtamaisillaan olevat kukat sekä se, että jos omistaisin pilkkihaalarin niin kulkisin pilkkihaalarissa sitten.
Korjaaja kävi tänään aiemmin ja totesi, että kaikki valittavat samaa ja ikkunat on vasta pari vuotta sitten (KÖHKÖH, uusimisvuosi oli 2000) uusittu, että niissä on priimat tiivisteet ja jos niitä nyt tiivistää lisää, niin keräävät kosteutta ja sitten tulee hometalo.
Okei joo, eihän ne tiivisteet repsottaneetkaan, mutta jumalauta kun ulkosempi ikkuna heiluu yläosastaan ku huono humalainen ja alhaalta siitä puuttu pala.
"Ei näille voi tehdä mitään, ei nää vedä, taloyhtiö vaan säästää lämmityksessä"
No paljonpa se säästää ku patterit on ny vihdoin lämmenneet, mut kaikki lämpö karkaa ikkunasta harakoille D: Eritoten makkarin ikkunasta tulee semmonen mukava pohjoisnapatuulahdus sisään 24/7.
Mur.
keskiviikko 15. tammikuuta 2014
Onnistunut tuotekuvaus
Koska meillä on nyt pyykinpesukone, on myös aika tutustua pyykinpesun ihmeelliseen maailmaan.
Ostin huuhteluainetta, jonka kuvittelin nimensä perusteella olevan kohtuullisen hyväntuoksuista. Oli virhe ostaa se pullo haistelematta sisältöä ensin.
"Kevään raikas". Pfft.
Korkin avatessa pullosta lehahtaa kukkien, perhosen ja puronsolinan sijaan pistävä alkoholin tuoksu.
Niin no, kukin ymmärtää kevään raikkauden omalla tavallaan. Ilmeisesti valmistajalle se on merkinnyt sitä vaihetta kun juopot kömpivät talven jälkeen esiin koloistaan.
Kauhulla odotan, mitä tuolta koneesta nyt pesun jälkeen löytyy...
Ostin huuhteluainetta, jonka kuvittelin nimensä perusteella olevan kohtuullisen hyväntuoksuista. Oli virhe ostaa se pullo haistelematta sisältöä ensin.
"Kevään raikas". Pfft.
Korkin avatessa pullosta lehahtaa kukkien, perhosen ja puronsolinan sijaan pistävä alkoholin tuoksu.
Niin no, kukin ymmärtää kevään raikkauden omalla tavallaan. Ilmeisesti valmistajalle se on merkinnyt sitä vaihetta kun juopot kömpivät talven jälkeen esiin koloistaan.
Kauhulla odotan, mitä tuolta koneesta nyt pesun jälkeen löytyy...
perjantai 10. tammikuuta 2014
Note to myself: NEVER EVER AGAIN...
...Trust your phone's navigator.
Navinartun vuoksi kipsuttelin mukavasti sateessa kolmisen kilometria koulun ja juna-aseman välillä. Tämä kun sitten opasti mua ihan vastakkaiseen suuntaan.
...Mutta ei se mitään, sillä hiphei! Olen kaikkivoipa ja pystyn kävelemään vetten päällä. Ilmankos niitä ylimääräsiä kilometrejä kertyikin, kun toinen puhelimen karttasovellus kertoi mulle, että Helsingin sijaan olinkin keskellä Itämerta, lähellä Viron rannikkoa. (Puuh, talk about getting lost!)
Tällä hetkellä lienenkin siis jo Tallinnassa, että on tää päivän urheiluosuus ainakin sitte jo suoritettu. Täytyy varmaan kohta lähteä takasin, ettei ehdi tulla pimeä ja saatan vahingossa törmätä vaikka johonkin Amorellaan tai jotain.
Navinartun vuoksi kipsuttelin mukavasti sateessa kolmisen kilometria koulun ja juna-aseman välillä. Tämä kun sitten opasti mua ihan vastakkaiseen suuntaan.
...Mutta ei se mitään, sillä hiphei! Olen kaikkivoipa ja pystyn kävelemään vetten päällä. Ilmankos niitä ylimääräsiä kilometrejä kertyikin, kun toinen puhelimen karttasovellus kertoi mulle, että Helsingin sijaan olinkin keskellä Itämerta, lähellä Viron rannikkoa. (Puuh, talk about getting lost!)
Tällä hetkellä lienenkin siis jo Tallinnassa, että on tää päivän urheiluosuus ainakin sitte jo suoritettu. Täytyy varmaan kohta lähteä takasin, ettei ehdi tulla pimeä ja saatan vahingossa törmätä vaikka johonkin Amorellaan tai jotain.
keskiviikko 8. tammikuuta 2014
Kebabit on saatanasta
Nauratti kun joku mies tänään paasasi kovaan ääneen kahvilapöydässä, kuinka kaikki ravintolaruoka on roskaruokaa, saatana!
"Ne käyttää vanhoja rasvoja ja lihoja ja ties mitä kaikkea paskaa ne sinne tunkee!"
Myyrmäessä kävellessäänkin kuulemma vaihtaa kadun puolta kun toisella puolella on kebabbiloita ovet auki ja ihan sydämestä ottaa, kun se haju tunkee hengityselimiin.
"Kerran oon kebabilla käyny linjurissa ku oli omat eväät jääny kotiin, söin pizzaa ja kyllä mahassa murjui sen jälkeen! Helvettisaatana ikinä en enää semmoseen paikkaan mee. Kauheita kiskurihintojakin"
Kaverinsa kysyi: "No mitä sulla siinä oli?"
"Jauhelihaa ja kaikkea paskaa mitä ne siihen tunki!!"
Myös perimmäinen syy ihmisten vitutukselle on tämän kahvilafilosofin mukaan kuulemma roskaruoan syönti.
"Yks nuori jätkä lopetti kokonaan ja niin loppu vitutuskin"
Selvästikään tämä samainen teoria ei pätenyt tähän kyseiseen herrasmieheen, sen verran rankasti tuntu vanne kiristävän päätä, vaikkakin oli elämässään syönyt vain sen yhden jauheliha-paskatäytetyn pizzan.
Siinä aikani kun tätä saarnaa kuuntelin, tuli mieleen, että kyseinen herra tuskin olisi selvinnyt Salossa päivääkään.
Ja nyt jos rakas ukko luet tätä niin kerron sinulle tulevani kebabbiloiden luvatusta kaupungista ja kyllä söin illalliseksi nautinnolla oikein rasvaisen ja mehevän kana-bbq-pizzan - eikä muuten ottanut yhtään syrämestä kävellä sinne roskaruoantuoksuiseen pizzeriaan sisälle.
"Ne käyttää vanhoja rasvoja ja lihoja ja ties mitä kaikkea paskaa ne sinne tunkee!"
Myyrmäessä kävellessäänkin kuulemma vaihtaa kadun puolta kun toisella puolella on kebabbiloita ovet auki ja ihan sydämestä ottaa, kun se haju tunkee hengityselimiin.
"Kerran oon kebabilla käyny linjurissa ku oli omat eväät jääny kotiin, söin pizzaa ja kyllä mahassa murjui sen jälkeen! Helvettisaatana ikinä en enää semmoseen paikkaan mee. Kauheita kiskurihintojakin"
Kaverinsa kysyi: "No mitä sulla siinä oli?"
"Jauhelihaa ja kaikkea paskaa mitä ne siihen tunki!!"
Myös perimmäinen syy ihmisten vitutukselle on tämän kahvilafilosofin mukaan kuulemma roskaruoan syönti.
"Yks nuori jätkä lopetti kokonaan ja niin loppu vitutuskin"
Selvästikään tämä samainen teoria ei pätenyt tähän kyseiseen herrasmieheen, sen verran rankasti tuntu vanne kiristävän päätä, vaikkakin oli elämässään syönyt vain sen yhden jauheliha-paskatäytetyn pizzan.
Siinä aikani kun tätä saarnaa kuuntelin, tuli mieleen, että kyseinen herra tuskin olisi selvinnyt Salossa päivääkään.
Ja nyt jos rakas ukko luet tätä niin kerron sinulle tulevani kebabbiloiden luvatusta kaupungista ja kyllä söin illalliseksi nautinnolla oikein rasvaisen ja mehevän kana-bbq-pizzan - eikä muuten ottanut yhtään syrämestä kävellä sinne roskaruoantuoksuiseen pizzeriaan sisälle.
tiistai 7. tammikuuta 2014
Juntti stadissa
Koulun mukana tuli uusi kaupunki - tuo Suomen metropoli - Helsinki.
Aloitetaan nyt vaikka siitä, kun saavuin noutamaan hulppean lukaalimme avaimia.
Kaikki meni hyvin siihen asti, kunnes ratkaisevan risteyksen lähestyessä navigaattorina toimiva kännykkä lentää kuin leppäkeihäs jonnekin helvetin kuuseen käsikopelolla paikallistamattomalle alueelle auton sisässä.
Päädyn ajamaan karvakolmiorinkiä lähes Helsingin ydinkeskustassa ilmaan minkäänlaista käsitystä, että missäs hemmetissä mä mahdan huidella ja mihin sais auton parkkiin, jotta saisin kaivettua nokian navinartun (=lumia= vanha espanjankielinen ilmaisu hutsulle) takaisin esiin.
Yhtäkkiä katu näyttääkin vievän "tunneliin" - takaisin kääntymismahdollisuutta ei ole ja löydän itseni Stockan parkkihallista, jonne pääsin kyllä sisään, mutta en ulos kännykän esiin tongittuani...
"Kortti ei kelpaa" no kiva, mitäs tässä nyt sitten tehdään.
Painan infomokkulaa korttilaitehärpäkkeessä miesääni neuvoo etsiytymään punaisille maksuautomaateille ja antamaan sinne sitten käteistä tai käypän kortin (epä-elektronin siis). No okei, missäs näitä autotomaatteja sitten on? En saa mitään selvää ukkelin höpäjämisestä ja päädyn ajamaan takaisin sinne, mistä juuri parkista tulinkin. Ja siellähän niitä automaatteja onkin!
Nyt ois vaan kiva, kun sitä käteistä olis riittävästi. Suurin osa mun käteisestä oli vieläpä 5snt ja 10snt kolikkoina, jotka ei ylläripylläri siihen automaattiin käyneet. Onneks kuitenkin löysin tarvittavat kaks euroa. Masiina puskee ulos samanmoisen lärpäkkeen ku mulla jo oli, wait a minute, mitä mä ny tällä muka sitten teen kun ei se äskeinenkään kelvannut?
Ilmeisesti niissä kuitenkin oli jotain eroja, koska pääsin ulos hallista.
Lumia takaisin toimittamaan navigaattorin virkaa. Se on yhtä pihalla kaduista kuin minäkin. Hienoa.
Piakkoin hupelin on taas takaisin kartalla, mutta tämän ohjeita noudattaen ajan 5 kertaa samaa rinkiä juurikin sen paikan ohi, mihin ois pitänyt mennä.
Jossain vaiheessa vierailin jopa vastaantulevien kaistalla ja risteyksen toisella puolella kys.kaistalla oleva kuorma-auto vilauttelee mulle valojaan ja hetken kuluttua kuski viittoo vieressään olevalle autolle mun liikennekäyttäytymisestäni.
Eihän siinä muuten mittään, mutta hupsista vaan, tuo viereinen autohan oli mustamaija!
Käännyn valojen vaihtuessa väärältä kaistalta vasemmalle ja oon varma, että se kuorma-auton kuski jyrää mut ihan vaan lääkitäkseen vittuuntuneisuuttaan. Selvisin kuitenkin hengissä parkkiin - ny pitäs vaan saaha maksettua se parkki.
"Okei, ei mulla varmaan mee ku kymmenen minsaaa" 1,50€ automaattiin, lappu tuulilasiin ja menoks!
10 minsaa heitti hippasen ja venailimpa sitten kämpän avaimia semmoset puoltoista tuntia nähden sieluni silmin sen kuinka auton lasissa komeilisi joku 60€ sakkolappu yliaikapysäköinnistä.
Yllättäen selvisin laputta ja jopa ongelmitta asunnolle asti, jonka ovessa komeili lappu "Asunnossa kotieläimiä". Hienoa, mieheke oli huomioitu ja ovessa varoitettu hänestä etukäteen.
...kunnes tein paluun pari päivää myöhemmin ja ajoin kotikatua edeltävän kadun risteyksen ohi onnistuneesti kolmisen kertaa ja jo sitä ennen käännyin kehällä väärään suuntaan,Katoin, että "joo, tuonne" ja käännyn just vastakkaiseen suuntaan. Naisen logiikka?
Phuuh, tänään sitten jäin hetkellisesti jumiin ostoskeskuksen välieteiseen. En päässyt sisään, enkä takaisin parkkihalliin, kunnes ovet aukesivat lapsiperheelle. Päätelmä: joko siinä ovessa on joku pituusrajoitus tai sitten jonkin sortin junttilukko. Veikkaan jälkimmäistä sillä perusteella, että ensimmäisenä ulos pääsi perheen pienet lapset (+ mulla oli korkkarit ja emmää ny sentää mikää kääpiö ole!)
... tai sitten olin vaan niin ihmeellinen, että mut haluttiin napata kiinni ja viedä eläintarhaan töllisteltäväksi. Alkaahan mun kotipaikkakunnan väki olla aika "keräilyharvinaisuus", kun kaikki muuttaa sieltä pois.
Jos olisin lähtenyt miehekkeen mukana kotipaikkakunnalle, olisin kyllä välttynyt hetkelliseltä "kultakala lasimaljassa" - ilmiöltä, mutta sen sijaan jumittaisin tälläkin hetkellä junassa keskellä ei mitään jo toista tuntia veturivian takia. Paluu lähtöasemalle veturia vaihtamaan vr:n aikataulutuksen mukaan "sitten aikanaan".
....Ollaanpas me tänään jumiutuvaisia.
Aloitetaan nyt vaikka siitä, kun saavuin noutamaan hulppean lukaalimme avaimia.
Kaikki meni hyvin siihen asti, kunnes ratkaisevan risteyksen lähestyessä navigaattorina toimiva kännykkä lentää kuin leppäkeihäs jonnekin helvetin kuuseen käsikopelolla paikallistamattomalle alueelle auton sisässä.
Päädyn ajamaan karvakolmiorinkiä lähes Helsingin ydinkeskustassa ilmaan minkäänlaista käsitystä, että missäs hemmetissä mä mahdan huidella ja mihin sais auton parkkiin, jotta saisin kaivettua nokian navinartun (=lumia= vanha espanjankielinen ilmaisu hutsulle) takaisin esiin.
Yhtäkkiä katu näyttääkin vievän "tunneliin" - takaisin kääntymismahdollisuutta ei ole ja löydän itseni Stockan parkkihallista, jonne pääsin kyllä sisään, mutta en ulos kännykän esiin tongittuani...
"Kortti ei kelpaa" no kiva, mitäs tässä nyt sitten tehdään.
Painan infomokkulaa korttilaitehärpäkkeessä miesääni neuvoo etsiytymään punaisille maksuautomaateille ja antamaan sinne sitten käteistä tai käypän kortin (epä-elektronin siis). No okei, missäs näitä autotomaatteja sitten on? En saa mitään selvää ukkelin höpäjämisestä ja päädyn ajamaan takaisin sinne, mistä juuri parkista tulinkin. Ja siellähän niitä automaatteja onkin!
Nyt ois vaan kiva, kun sitä käteistä olis riittävästi. Suurin osa mun käteisestä oli vieläpä 5snt ja 10snt kolikkoina, jotka ei ylläripylläri siihen automaattiin käyneet. Onneks kuitenkin löysin tarvittavat kaks euroa. Masiina puskee ulos samanmoisen lärpäkkeen ku mulla jo oli, wait a minute, mitä mä ny tällä muka sitten teen kun ei se äskeinenkään kelvannut?
Ilmeisesti niissä kuitenkin oli jotain eroja, koska pääsin ulos hallista.
Lumia takaisin toimittamaan navigaattorin virkaa. Se on yhtä pihalla kaduista kuin minäkin. Hienoa.
Piakkoin hupelin on taas takaisin kartalla, mutta tämän ohjeita noudattaen ajan 5 kertaa samaa rinkiä juurikin sen paikan ohi, mihin ois pitänyt mennä.
Jossain vaiheessa vierailin jopa vastaantulevien kaistalla ja risteyksen toisella puolella kys.kaistalla oleva kuorma-auto vilauttelee mulle valojaan ja hetken kuluttua kuski viittoo vieressään olevalle autolle mun liikennekäyttäytymisestäni.
Eihän siinä muuten mittään, mutta hupsista vaan, tuo viereinen autohan oli mustamaija!
Käännyn valojen vaihtuessa väärältä kaistalta vasemmalle ja oon varma, että se kuorma-auton kuski jyrää mut ihan vaan lääkitäkseen vittuuntuneisuuttaan. Selvisin kuitenkin hengissä parkkiin - ny pitäs vaan saaha maksettua se parkki.
"Okei, ei mulla varmaan mee ku kymmenen minsaaa" 1,50€ automaattiin, lappu tuulilasiin ja menoks!
10 minsaa heitti hippasen ja venailimpa sitten kämpän avaimia semmoset puoltoista tuntia nähden sieluni silmin sen kuinka auton lasissa komeilisi joku 60€ sakkolappu yliaikapysäköinnistä.
Yllättäen selvisin laputta ja jopa ongelmitta asunnolle asti, jonka ovessa komeili lappu "Asunnossa kotieläimiä". Hienoa, mieheke oli huomioitu ja ovessa varoitettu hänestä etukäteen.
...kunnes tein paluun pari päivää myöhemmin ja ajoin kotikatua edeltävän kadun risteyksen ohi onnistuneesti kolmisen kertaa ja jo sitä ennen käännyin kehällä väärään suuntaan,Katoin, että "joo, tuonne" ja käännyn just vastakkaiseen suuntaan. Naisen logiikka?
Phuuh, tänään sitten jäin hetkellisesti jumiin ostoskeskuksen välieteiseen. En päässyt sisään, enkä takaisin parkkihalliin, kunnes ovet aukesivat lapsiperheelle. Päätelmä: joko siinä ovessa on joku pituusrajoitus tai sitten jonkin sortin junttilukko. Veikkaan jälkimmäistä sillä perusteella, että ensimmäisenä ulos pääsi perheen pienet lapset (+ mulla oli korkkarit ja emmää ny sentää mikää kääpiö ole!)
... tai sitten olin vaan niin ihmeellinen, että mut haluttiin napata kiinni ja viedä eläintarhaan töllisteltäväksi. Alkaahan mun kotipaikkakunnan väki olla aika "keräilyharvinaisuus", kun kaikki muuttaa sieltä pois.
Jos olisin lähtenyt miehekkeen mukana kotipaikkakunnalle, olisin kyllä välttynyt hetkelliseltä "kultakala lasimaljassa" - ilmiöltä, mutta sen sijaan jumittaisin tälläkin hetkellä junassa keskellä ei mitään jo toista tuntia veturivian takia. Paluu lähtöasemalle veturia vaihtamaan vr:n aikataulutuksen mukaan "sitten aikanaan".
....Ollaanpas me tänään jumiutuvaisia.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)