Päiväkahvit ja mekko-ongelmia

Sarjassamme mestarikokki seikkailee jälleen part 141 113: Tylsistyneenä koulutöihin keitin itelleni päiväkahvit. Tottakai kahvihan kaipasi seurakseen pullaa, joten pullahimoissani ryntäsin pakastimen ääreen; jossain sen uumenissa olisi vielä yksi pussillinen kotitekoisia pullia jäljellä. Sulatettuani yhden yksilön, en oikeestaan ole varma, että onko toi mötjäke mun lautasellani pulla vai tylsänmakunen sämpylä, mihin on syystä x eksynyt kardemummaa.Enpä sitten tullut pullankuvat silmissä ajatelleeksi, että se viimeinen, perimmäisimpään nurkkaan häpeämään hyljätty pussi, oli tietysti se möhelletty pullasatsi. Pfft.


Problemo numero 2.
Tilasin itselleni 2 valmistujaismekkoehdokasta. Näistä numero uno, oli olkaimeton. Ensin tappelen miljoona vuotta saadakseni vetoketjun auki rikkomatta koko paskiaista siihen paikkaan. Tämän jälkeen kun vihdoin saan vetoketjun auki, en meinaa saada sitä kiinni.
Sitten kun taistelu on ohi, saan vetoketjun kiinni vain havaitakseni että mekko on vyötäröltä sopiva, mutta yläosa roikkuu elottomana sen varassa.

Siis C'mon, mekon turjake oli kokoa xs, ja jotta yläosa pysyis ees hiukan paikallaan, pitäs kuppikoon olla vähintäänkin D-alkuinen. Kyllä, suurin osa nuorista naisista on pienikokoisia povipommeja. Se siitä, palautukseen.

Toinen mokanvärinen pitsi-satiinihärpäke oli myös mielenkiintoinen. Se oli muuten kohtuu sopiva, MUTTA "tissiosa" oli luonnottoman ylhäällä.



Kaiken lisäksi, kun tuo alla oleva satiini on rypytetty tuosta keskeltä, oli tossa ns.vasemmassa kupissa yhtä paljon lerppuvaa, löysää kangasta sisällä ku lihavuusleikkauksessa käyneellä nahkaa mahassa. Se taas johti siihen, että noiiden "kuppien" yläosat törrötti epämääräsesti, joten palautukseen tämäkin D:










Kolmas mekko oli arkikäyttöön tarkoitettu, hiukan merimieshenkinen. Sen hihat oli niin tiukat, että jos en ois avannu nappeja niin molemmat kädet ois ollu kuoliossa alta aikayksikön. Muuten se sitten olikin omituinen säkki, joka sai mut näyttämään tasapaksulta hk:n blööltä.


Mörhhhh.