Vieressä, selkäni takana istuu pöydässä romaninainen tyttärensä kanssa.
Tämä kyseinen rouvashenkilö tarkkailee haukkana mun tekemisiäni ja katsoo mua päästä varpaisiin.
Ihan normaali tilanne (ainahan ne asiakkaat tarkkailee, että mitäs tuo häärää tuossa) siihen asti, kunnes naikkonen alkaa pahansuopaan sävyyn "kertomaan" musta tyttärelleen kuin jostain eläintarhan häkissä vaappuvasta pingviinistä.
"Hoikka... laiha... ...ihminen"
*epämääräistä mutinaa*
"Laiha, hoikka ihminen!"
*epämääräistä mutinaa*
Katson taakseni ja rouva toistaa vielä kerran ilkeään sävyyn, roboottimaisesti sanomansa tapittaen mua tiukasti suoraan silmiin
"Laiha, hoikka ihminen!"
Kun poistun paikalta, kuuluu selän takaa vielä kerran
"LAIHA!!!" - huudahdus.
Hämmentynyttä repeemistä pidätellen käpsyttelen keittiölle pohtien, mitä helvettiä juuri äsken tapahtui :D
ps. vuokapossut näyttivät käristyksen jälkeen tältä:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti