Sydänkohtauksia ja liian innokas bloggaaja

Ehdinki jo ajatella, että jopas oli epätavallisen normaali päivä.

Tanssin täällä iha fiiliksissä romanttisessa (<3) kynttilänvalossa ylhäisessä yksinäisyydessäni, kunnes...
TIDIDIDIIIIIII

 Yöpaidan helma ottaa osumaa keksipakettiin. Keksipaketin kokiessa rasahtavan välikuoleman lamaannun kuin pieni eläin. Sydärin partaalla (musa tuli mp3:sta ja yhtäkkiä kuulu se hirwee,hirwee maailmanlopun rysähdys) ollessani tulee yhtäkkiä pakonomainen tarve olla se valkoinen jyrsijä, jonka nimeä en muista, mutta se pystyy esittämään kuollutta _todella_ kauan.

OPOSSUMI! OPOSSUMI SE OLI! Dat animal is freaking awesome.

Ku oon palaamassa onnessani koneelle toipuneena järkytyksestä tylikkäämpää tylikkäämmänkin tanssini jälkeen...

Nostan koneen lattialta, mutta sen johdolla oliki jotai wispiläkauppaa teekupin kanssa.

No tietystihän se teekuppi on vähän takiainen ja ei haluu päästää irti.

Voilá katastrofi on valmis.

Teekuppi kaatuu

ja tottakai maton vaaleelle kohalle.
Eihän tässä, mutta kun siinä oli viel _PUOLI KUPPIA_ teetä jälellä!

Yhyhyy !

Mmmh, siirsin teekupinkin muka niin turvalliseen paikkaan, ettei se varmasti kaadu tanssiessa.

No eihän se TANSSIESSA kaatunutkaan, heehheeeeeeeeee! D:

Miten musta tuntuu, että nää mun "jätän tämän tähän niin mitään pahaa ei tapahdu" -logiikalla toteutetut asiat hieman kusasee? Nimimerkillä akupunktio "turvalliseen paikkaan jätetyn" lattialistan naulalla <3