Siirränpä sitten perunakattilaa levyltä toiselle veden kiehuessa.
Kannattiko?
No ei.
Tai no, tulipahan syntymämerkistä ainakin omalaatuisempi.
Miten on mahollista, että mun sormet säästy, mutta sitä kiehuvaa vettä roiskuu mun kylkeen D:
"Mä thökäisen sua khylkhen!" sano vesi ja tekee ninjaloikan.
Nyt mun äärettömyyskuviota muistuttava syntymämerkkini on lävistetty vaaleella naarmulla. Pffft.
Ja aamusta asti mun parveketta vastapäätä olevat puut on ollu täynnä naakkoja.
Viime yö veti routaan tämän maan ja puut on naakkoja mustanaan....diu di diuu diuuu. Anna minulle armahduksesi, ole minulle Rafaelin enkeli!
Kämpille palatessa satuin sitte kävelemään just jonku naakkateurastamon yli. Hirrrrwee kasa sulkia ja nyt se sulkakasa on mun kengänpohjassa.
Ihanaa. Oottakaa vaan, kohta kaikki tenut uittaa conversensa tervassa ja sulissa. Ja musta tulee helvetin rikas, koska patentoin tän uuden muotivillityksen. Eiku?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti