tiistai 9. lokakuuta 2012

Niin kauas ku punajuuri kasvaa

Sain käskyn mennä täydentämään salaattipöytää uudella punajuurikuutioastialla, sekä kaalisalaatilla. Ottaessani nämä uudet astiat linjaston alta kylmäkaapista ja asettaessani ne linjaston reunalle, päätti punajuuriastia kokeilla onneaan.


Swiuuuuush ja niin teki punajuurikuutioastia (en sitten yhtään pidempää sanamuotoa voisi keksiä)
benji-hypyn - ilman narua tottakai.


Jos olisin tiennyt, millainen tikittävä aikapommi tuo rasia oli, olisin jättänyt koskematta siihen. Se meinaan RÄJÄHTI ja kunnolla. Putoamispisteeseen jäi kunnon keko ja loput leviskin sitte vähintään 3 metrin säteellä ympäri ruokasalia.


Hätätilanteen tajuttuani syöksyin salamannopeudella keittiöön hakemaan "äkkiä nyt rikkalapiota tai jotain koska noi punajuuret levis pitkin lattiaa!"


Asiakkaita oli linjastossa jonossa jo ennen äksidenttiä ihan tarpeeks, mutta ennen kuin ehdin lentokoneensuihkuturbiinimoottorikorjaaja-aliupseerioppilasta sanoa, oli ensmänen viisas mies (mies on yllättävän tyhmä) mennyt lapiojalkoineen ja astunut ihan keskelle sitä punajuurihässäkkäkasaa. Hieno mies, hyvä sihti. Tässä kohtaa polvistuin rukoilemaan lattialle luuttu kourassa, että ukon kengissä ois ees tasaset pohjat. Rukouksiini ei selvästikään vastattu, sillä näihin kenkiin oli muodostunut mukava punajuurilabyrintti.


Palasin keittiölle häntä koipien välissä odotellen mahdollisesti närkästyneen pomon paluuta salista, jossa hän oli tapaturman aikaan. Omaksi onnekseni pomo ei kuitenkaan ollut suuttunut, vaan tokaisi
"Yrititsä heittää jotain kusipääasiakasta sillä purkilla vai?"
("En..")
"Sun pitäs oikeesti harkita jotain vihanhallintakurssia, eihän täällä keittiöllä kohta enää ees uskalla olla"
*virnuvirnu*

Pakko kyllä tunnustaa, että näin jälkeen päin ajateltuna siinä vieressä oli se yks naikkonen, jonka vaaleahkoon jakkupukuun olisin voinut kohdistaa punajuuren jos toisenkin. Olispahan ainakin jakkupuku ollu sitten sävy sävyyn huulipunattujen hampaiden kanssa....

Niin siis, tää akka katseli mua jo valmiiksi terävää nokkaansa pitkin ku menin täyttämään hänen viereensä salaattipöytää. OMG, heti sitten tullaan täyttämään kun hän on juuri ehtinyt ottaa, miten röyhkeää!
Ja punajuurten lennettyä lattialle tuo meikattua rupikonnaa muistuttanut hienostorouva tokaisi "Sillä lailla" paljastaen kauniisti punatun hammaskalustonsa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti