Näyttöpäivän aamu sujui hyvin siihen asti kunnes olin jo matkalla töihin (lähdin kyllä erityisen ajoissakin jne)
Jossain vaiheessa matkalla tajusin, että olis oikeenlainen varustuskin töissä ehkä ihan jees.
Hilpeän ärsyyntyneenä uukkari ja kokkitakkia hakemaan kotoota. Essun olin sentään muistanu. Jos näytön olisi arvioinut mies, en usko, että pelkässä essussa ja housissa työskentely olisi haitannut (ellei sitten hygieniasyistä).
Kun sitten pääsen uudelleen matkaan, ei kaasupolkimelle juurikaan löydy käyttöä. Edessä kruisailee mukava autojono erittäin mukavaa 60km/h vauhtia. Mitä isot eellä, sitä pienet perässä, kukaan ei uskalla mennä ohi. How great is that. En oo ees puolessa välissä 30min kestävää matkaani ja kello on 7.45.
Keskustassa sitten eteen osuu joku värisokean volvokuskin sielunveli/sisko toyotallaan ja pysähtyy kaks kertaa vihreisiin. Kello on tasan kahdeksan, mikäs kiire tässä, paitsi että pitäs olla jo keittiöllä! *manaa mursua*
Vihdoin ja viimein tuskaisan taipaleen jälkeen saavun parkkihalliin, mutta aaaaaaaaaagh, missä kaikki vapaat ruudut?!
Löydän yhden, soitan keittölle, että avaa alakerran oven (me has no key put theörs a phoun nekst to te toor). Tajuan, että kännykkä jäi autoon.
Sitä ovea ei sais jättää auki, mutta en ny viiti sitä sulkeakaan, koska saisin sit taas uudestaan soitella keittiölle. Noudan kännykkäpuhelimeni ja ryntään pukuhuoneeseen.
Puuuh.
Näyttö alkoi siis vasta lounasaikaan, joten siinä mielessä ingen panik, mut myöhästyminen 10min näyttöpäivänä does not look good. Eipä tuo arvioija kuitenkaan näyttäny kovin raivostuneelta.
Jos nyt jotakuta kinostaa, niin näyttö meni mun mielestä ihan jees, mutta arvioijaa "ei kiinnostanut" täyttää lappua just nyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti