Mulla on oikeesti tänään ollu joku kirjotusvamma, jonka tuloksena mm. "mitähän helevettiä" taipui mukavasti muotoon "Mitähän gelevittuä".
Annoin tälle taipumukselleni rakastavasti lääketieteelliseksi nimeksi "Vammatus Gelevittus"
En tosin ymmärrä, mitä tekemistä hyytelöllä on asian kanssa (gelé=hyytelö på svenska. Tai ainakin jotain sinne päin)
Perjantain opinnäytetyöpäivä sujui suhteellisen ongelmattomasti, mitä nyt olin unohtanut siirtää oikeat mustavalkoiseksi muutetut kuvat tikulle omaksi kansiokseen ja jouduin etsimään ne tikulta albumista 700 kuvan joukosta sekä osittain facebookista.
Kumpikaan tietokoneluokassa avaamistani ylenpalttisen hitaista koneista ei ollut väleissä tulostimen kanssa, eikä kolmaskaan kerta opettajan huoneessa toiminut.
Myth buster-Annie siis mursi "kolmas kerta toden sanoo" -myytin, whoa!
Illalla tanssahtelin viattomasti parkkipaikan poikki ajatuksena, ettei ketään kiinnosta parkkipaikkamme autioituneisuus, jossa suorastaan saattaa kuulla risupallon pomppivan ja kaskaksen sirittävän jossain syvällä lumikasassa.
Olin väärässä. Kolmannesta kerroksesta kurkki verhon takaa mamma.
Myös saapuessani kaverini kerrostalolle, oli yhdessä ikkunassa verhon takaa kurkkaamassa mummeli.
Olikohan joku yleinen kyttäysaika? Confusing.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti