Pomo päätti muistaa mua syntymäpäivänäni - näin päivän etukäteen - antamalla mulle lahjaksi potkut.
"Me ei nyt kuukauden aikana olla nähty sussa meidän vaatimustason mukausta kehitystä"
"Sä et oikein pysy kiireessä mukana"
KUUKAUDEN? Okei joo, kuukausi menny sopparin tekemisestä, mutta todellisuudessa oon ollut töissä 8 päivää, joista puolet on ollut 4 tuntisia.
Mulle myöskin valkeni vasta pari päivää sitten, että gluteenittomat pizzat pitäisi myydä kassajärjestelmässä parinkin mutkan kautta, koska ne pohjat maksaakin 1,9 enemmän kuin normaalit.
Että kiitos vain hyvästä työhön opettamisesta.
Tuo kiireessä mukana pysymättömyys on ehkä naurettavin syy kaikista. Eritoten kun se tulee pomolta, joka saa paniikkikohtauksen heti kun joku ei mene ihan täydellisesti.
Viikko-kaksi sitten olin esimiehen kanssa vuorossa ( on muuten ainoa päivä kun sen kanssa ylipäätään olin töissä). Pizzoja oli tehtävänä 5. Ne pohjat pystyy pyörittämään samaan aikaan päällekkäinkin.
Vanha uuni ei toiminut kunnolla ja poltti yhden siellä olleista 3:sta pizzasta. Maksupääte ei toiminut hetkeen.
Tämän ongelman olisi voinut ratkaista helposti niin, että tekee ne 6 pizzaa, ottaa ne 2 onnistunutta uunista, vie asiakkaalle ja kysyy, onko kassalla olevalla asiakkaalla käteistä.
...Vaan ei. Tämä on alkaa paniikissa kiskomaan kassasta johtoja irti, sammuttaa kassapäätteen ja käskee asiakkaan pöytään odottamaan ja sekoilee niiden tilausten kanssa, joita mä olin jo tekemässä.
Kuulostaa kamalan itserakkaalta ja töykeältä, mutta ihan oikeasti mulle on turha sanoa, etten pysy kiireessä mukana, jos tilanne on itsellä jo parin ongelman kanssa tuommonen.
Mä olen hoitanut jo amiksen harjoitteluissa 100-200 hengen lounaita alusta alkaen _yksin_. Viimeviikolla tehtiin koulussa luokan kanssa ruokaa _neljälle sadalle_ hengelle ja keitto loppui melkein alkuunsa kesken. Jonossa on 20 nälkäistä ja vihaista ihmistä, mutta panikoiko kukaan meistä? Ei.
Muutenkin tuntuu tosi kivalta mennä vapaapäivänään ihan asioikseen irtisanottavaksi, kun esimies laitto vaan viestiä, että pitäisi puhua, ennen kuin tämä tiistaina lähtee kotiinsa takaisin (500km päähän)...
Ei sitten voinut esim. perjantaina työvuoron aikana tulla tuota hoitamaan?
Ärrinmurrin purrin.
No, ei kai muuta kuin uutta matoa koukkuun.
.....mistä ihmeestä mä aina löydän nää paskat esimiehet.
Onneksi muuten olin unohtanut liköörintipan pöydälle eilen illalla :D Mieheke hieman hämmentyi kun tulin kotiin ja ensimmäiset sanat eteisessä oli "kenet saan tappaa?"
Marssin olohuoneeseen, nappaan lasin pöydältä ja vetäisen ykkösellä alas (which I never do).
Näen tän sotamarssini sieluni silmin. Huvittavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti